torstai 28. huhtikuuta 2011

Selityksiä, selityksiä.

Blogeja on satoja ja taas satoja, joista eräs jos toinenkin hukkuu tasaiseen massaan. Miksi siis luoda jälleen yksi, tuon jatkuvasti kasvavan listan jatkoksi?

Jo pidemmän aikaa takaraivossani on yrittänyt kolkutella ajatus omasta blogista, mutta jätin ajatuksen aina suosiolla huomiotta, sillä en kokenut, että löytäisin sanottavaa, osaisin kirjoittaa, keksisin juttuja ja mitä tahansa, eihän siihen olisi aikaakaan. Vähän väliä havahduin ikään kuin kirjoittavani tekstejä pääni sisässä; mietin, kuinka kuvailisin jotain keksimääni reseptiä, pohtisin erilaisia yhteiskunnallisia, sosiaalisia kuin henkilökohtaisiakin aiheita ja argumentoisin erilaisten teesien puolesta ja vastaan. Loppujen lopuksi blogger-tilin luominen tapahtuikin varsin extemporé-päätöksenä, mutta toisaalta se tuntui hyvin luontevalta; olenhan aina ilmaissut itseäni helpoiten kirjoittamalla tai piirtämällä, siinä missä ääneen lausuminen on vaatinut ponnisteluja pienen pakottamisen verran.

Olen siis parikymppinen kulttuuritieteilijä Oulusta, jonka suuria kiinnostuksen kohteita ovat ruoka, ravitsemus, terveys, eettiset, ekologiset ja kestävät arvot, eläimet, kirjallisuus ja unelmat. Tämän lyhyehkön elämäni aikana olen käynyt läpi melkoisen hullunmyllyn ja laajan arsenaalin asioita, joita kenenkään ei tulisi kokea. En ymmärtänyt sitä silloin, mutta jälkeenpäin muistellen ja etäisyyttä saaneena koen niidenkin vaikeuksien vahvistaneen minua ihmisenä, rakentaneen itsenäiseksi, sitkeäksi ja objektiivisemmaksi. Olen äärimmäisen monessa sopassa keitetty, mutta henkeä haukkoen noussut aina jaloilleni kovettaen haarniskaani entisestään. En vielä tiedä, missä määrin tulen tässä blogissa menneisyyttäni käsittelemään, mutta voi olla, että pieni tarkentava historiikki tulee vielä. Joka tapauksessa ei-aina-niin-onnellinen lapsuus-/nuoruusaikani on kuljettanut minut tähän pisteeseen, jossa ehkä viimein uskallan irrottautua ainaisen marttyyrin roolista ja ottaa selvää itsestäni; seurata niitä haaveita, joista en kehdannut olla tietoinenkaan. 

Koen olevani jonkinlaisessa tienristeyksessä, puolitiessä jostain, ja aikomukseni on pyrkiä tiedostamaan omat toiveeni ja todelliset kykyni. Olen tukahduttanut itseäni liian pitkään - nyt on aika oppia tuntemaan se ihminen, jonka kehossa maailmaa havainnoin. Tässä blogissa yritän kuvata tutkimusmatkan vaiheita, heittää ajatuksia ja tarttua hetkiin. 
Ettei mentäisi liian metafyysiselle tasolle, tästä oli tarkoitus saada myös ainesta ruokablogiksi, koska sellaisen perustaminen on ollut kauan mielessä. Seuraan ruokablogeja loputtoman neuroottisella kiinnostuksella, ammennan uusia ideoita ja sovellan kaikenlaista opiskelijabudjettiin sopivaksi. En juuri koskaan noudata reseptejä tarkalleen, vaan kokkaaminen on aina luomistyötä, improvisointia ja kokeilemistä - reseptit ovat vain suuntaa antavia. Aivan kuten sosiologi Max Weber sanoo tieteestä karttana, ettei se kerro minne pitää mennä, vaan miten sinne pääsee, voisin kehittää ruuanlaitosta oman periaatteeni; resepti ei kerro mitä pitää tehdä, vaan antaa suuntaa, mikä voi toimia ;) Nyt alkaa mennä jo korkealentoiseksi. Joka tapauksessa ruoka, tai ravinto, nyt sattuu olemaan merkittävä osa minkä tahansa elävän olennon elämää, ja omalta polttoaineeltani vaadin pääosin puhtautta, etiikkaa ja ekologisuutta. Ravinto ei ole vain syömistä, se on myös arvoja. Se on valintoja, tapa elää. Eläimet eivät kuulu lautaselleni (keittiöön kylläkin, rescue-koiraystäväni Aik pitää pöydän alustaa yhtenä lempipaikkanaan), sen sijaan kasviksia kyllä kiitos. Raakaruoka ja ns. superfoodit kuuluvat enenevissä määrin ruokavaliooni. 

Seuraava kuukausi on melko hektistä aikaa pääsykokeiden kanssa, joten kovin tiheästi en mahda päivitellä. Joka tapauksessa: Kiinnittäkää istuinvyöt, matka alkakoon.

4 kommenttia:

  1. Moi!
    Vaikuttaa mielenkiintoiselta blogilta, taidanpa lukaista tämän läpi. Onko pandapiirros sinun piirtämäsi?
    Antti

    VastaaPoista
  2. Mukavata jos vaikuttaa mielenkiintoiselta, Antti :) Toivottavasti löytyy jotain hyödyllistä, hieman vauvankengissähän tämä blogi vielä(kin) on. Pandapiirros ei valitettavasti ole oma, mutta sitäkin kuvaavampi! Teretulemast, toivottavasti viihdyt!

    VastaaPoista
  3. Muutamia tunteja kahtena päivänä tässä meni, mutta ne eivät olleet hukkaan heitettyjä! Päinvastoin, sain paljon hyviä ideoita, ihania reseptejä ja pohdittavaa. Pidin erityisesti villivihannesten käytöstä ja pohdiskelevista jutuista. Sinun tapasi kirjoittaa on ilo sekä silmille että sielulle! Pahoittelen ehkä liiallista kommenttitulvaa, pitäisi opetella iskevämpää ilmaisua. Reseptejä en nyt kommentoinut, kun tuntuisi hölmöltä kommentoida niitä kokeilematta. Mutta vesi kielellä sai ainakin kuvia kuolata :)
    Tulen varmaan jatkossakin vierailemaan silloin tällöin täällä!

    Antti

    VastaaPoista
  4. Kiitos palautteestasi, ilahduttavaa kuulla! Älä suotta pahoittele kommentointiasi, se on erittäin tervetullutta ja suotavaa, ilmaisussasikaan ei ole moittimista :)
    Toivottavasti vierailet vastaisuudessakin!

    VastaaPoista