lauantai 30. huhtikuuta 2011

Siitepölyallergiakauden avajaiset.

Kun aamulla herätessä silmien turvotus muistuttaa kahden vuorokauden itkun jälkiä, voi toivottaa siitepölykauden tervetulleeksi. Ei muuta kun apteekkiin, halvin allergialääke kouraan ja napit massuun. 

 

Oh wait.. Mutta enhän minä ole allergialääkkeisiin koskenut enää vuosiin, muuten kuin ehkä äärimmäisessä hätätapauksessa (kuten toissavuonna Joensuussa pääsykoematkalla; stressi, jännitys ja pahapaha pölytys onkin valmis paketti - kauniisti ilmaistuna näytin alienilta turvoinneine, verestävine, kalvon peittämine silmineni).

Olen pienestä pitäen kärsinyt pahasta siitepölyallergiasta; joka kevät sain aloittaa inhottavat, väsyttävät antihistamiinikuurit sekä nenäsuihke- ja silmätippaoperaatiot. Se tuntui jo pienenä vastenmieliseltä, mutta vaihtoehtoakaan en tiennyt. Kuuliaisesti otin aina sen pienen napin, jonka sivuoireista kohta lisää, sillä tiesin mitä muuten seurasi; sellainen silmien kutina ja verestys, etten juurikaan nähnyt enää eteeni, taukoamaton aivastelu, räkä, kyyneleet, mitä kaikkea. 

Mitä allergiasta ja sen hoidosta yleisesti sanotaan? 
"Käytännössä siitepölyallergiaa on vaikea päästä karkuun, mutta onneksi siihen on saatavilla tehokkaita ja turvallisia lääkkeitä." (poliklinikka.fi) 

Miten asian itse koen?
Olen kokeillut lukuisten eri firmojen allergialääkkeitä, jotka aina lupasivat samoja asioita minimaalisilla sivuoireilla; allergiaoireiden katoamista ilman väsyttävää vaikutusta ja blaablaablaa. Todellisuudessa sivuoireet olivat aina samat, eikä allergiaoireidenkaan katoaminen ollut aina varmaa, ehkä lieventävää, muttei riittävää. Kuurien aikana olin aina järkyttävän väsynyt. Ei kuulosta ehkä pahalta, mutta olin niin kuolemanväsynyt, että se haittasi arkeani, koulunkäyntiäni, olemistani. Niin väsynyt, etten tiennyt, olenko hereillä vai unessa. Muistan, kun ala-asteella välituntia sisällä istuessani mietin, olenko lainkaan tässä vai onko tämä unta, jos on, olenko ylipäätään elossa. Se tunne on pienelle koululaiselle varsin pelottava. Koko kevään kuljin aina pienessä horroksessa: Olin hereillä, joskaan en aina ollut varma siitä, ja sanoisin, että menetin aina otetta todellisuudesta. Mielestäni se ei ole enää kovinkaan tervettä, eikä tällöin voi puhua turvallisesta lääkkeestä. En tiedä muiden kokemuksista tai siitä, olenko yliherkkä tai muuten vain sekopää, mutta todellisuudentajun heikkeneminen oli viimeinen piste, enkä enää halunnut kokea sitä totaalisen uuvuttavaa tunnetta, vaikka itse allergiaoireet olisivat lääkkeillä muuttuneetkin siedettävimmiksi, täysin ne eivät poistuneet.

En muista, miten monta vuotta olen nyt keväät sinnitellyt suurinpiirtein ilman lääkkeitä, mutta jossain määrin oireetkin ovat helpottuneet ainakin jonkin verran. Yksinkertainen, mutta lievempään silmien kutinaan tehonnut toimenpide on yksinkertaisesti vesi; huuhteleminen juoksevalla vedellä, silmät auki tai sitten räpsytellen. Mutta sitten, shit Sherlock, viime vuonna siippa alkoi tuputtamaan minulle siitepölyä purkista. 


"What?! Siitepölyä siitepölyallergiaan? Can't understand, daa?" Mutta sillä on nyt menty. Ja mikäpä siinä, raakasuklaan seassa syötynä, kelpaa minulle. En muista viime keväänä lainkaan kärsineeni pahoja oireita, lievemmistä en varmaksi sano, mutta helpotusta olen ainakin kokenut. Nytkin allekirjoittanut mussuttaa kyseisiä hassuja, oransseja rakeita suklaaseen sekoitettuna, eikä ainakaan väsytä! Päinvastoin, virrasta ei ole puutetta.

4 kommenttia:

  1. moikka, eksyin vasta nytten tähän postaukseesi...näin kun tässä vaiheessa toivoisi, että siitepölykausi olisi vasta alkamassa eikä tämä pimeys vaan lisääntyisi...niin haluaisin kysyä, että syötkö tuota siitepölyä ympäri vuoden? Mä nimittäin yksi talvi kokeilin sitä, että söin noin 3-4 kk ennen siitepölykauden alkua ja ei kyllä auttanu yhtään :(. Haluaisin niin eroon siitä kuolemanväsymyksestä, minkä antihistamiinit mullekin aiheuttavat. BTW. isoäitini keittelee kuivatuista heinistä teen ja juo sitä ennen heinien kukintaa ja kuulemma auttaa. Itse en ole vielä muistanu koskaan kerätä heiniä sitä varten....

    VastaaPoista
  2. Hei ja kiitos kommentista! Syön siitepölyä epäsäännöllisesti ympäri vuoden, mutta tehokäytössä (noin päivittäisessä käytössä siis) juuri tuolloin muutamaa kuukautta ennen pahinta siitepölykautta. Isoäitisi keitokset kuulostavat mahtavilta, ja uskon, että siitä voisi olla apua. Muutenkin puhdas ruokavalio yleensä auttaa yliherkkyyksiin, esimerkiksi maitotuotteiden ja viljan poisjättäminen tai vähentäminen on vienyt useilta monia allergiaoireita - ihmeellinen kokonaisuus tuo ihmiskeho!

    Jossain määrin olen omalla kohdallani tullut eniten siihen tulokseen, että siitepölyn suhteen paras, joskin ehkä takkuisin, keino on kylmästi siedätyshoito. Antihistamiinien syömisen lopettaminen voi hyvinkin kasvattaa toleranssia sietää kasvien pölytystä. Mutta korostan, oireet ovat toki yksilöllisiä, jolloin parhaat siedätyskeinotkin ovat. Suosittelen kokeilemaan mummosi keitoksia :)

    Toivottavasti tästä sai jotain apua!

    VastaaPoista
  3. Minun kaverin poika on kärsinyt koko lapsuutensa myös hyvin vaikeista siite- ja ruoka-allergiaoireista. Nyt hänelle aloitettiin vuosi sitten siedätyshoito kerran kuukaudessa, ja tänä keväänä oireet olivat melkein kadonneet.
    Antti

    VastaaPoista
  4. Ooh, mahtavaa kuulla tällaisesta! Siitepölyallergiaanhan liittyy monesti ristiallergiaa joidenkin ruoka-aineiden kanssa, esimerkiksi mantelit ja omenat saattavat allergisoida siitepöly-yliherkkää. Puhdas, luonnollinen ruokavalio on auttanut monelle.

    VastaaPoista