keskiviikko 4. toukokuuta 2011

'cause you can't fool yourself

Itsensä toteuttaminen ja luovuus kulkevat pitkälti käsi kädessä. Itseään toteuttava ihminen luo elämästään väistämättä miellyttävän kokonaisuuden, jonka varaan voi vain heittäytyä, antaa virran viedä - virran, jota flowksikin kutsutaan.
 
Ihmisten perusvirhe on itsensä unohtaminen. Itsensä toteuttaminen ja velvollisuudet kulkevat pitkälti sukset ristissä. Muiden odotukset, sosiaalinen paine ja yhteiskunnan vaatimukset ajavat valitsemaan oman itsen ja muiden miellyttämisen väliltä, jolloin turhan moni ajautuu siihen kuuluisaan oravanpyörään, jossa painaa vain pomon määräykset ja setelit lompakossa. 
 

Viktor Frankl, keskitysleiriltä selvinnyt humanistisen psykologian edustaja, korostaa teoretisoinnissaan, että jos ihmisen elämällä ei ole tarkoitusta, hän kokee eksistentiaalisen turhautumisen. Tyhjyyden tunne johtaa tarkoituksettomuuden tilaan, eksistentialistiseen tyhjiöön, joka on neuroottinen tila, jota ilmentää pakonomainen vallan ja rahan tavoittelu. Frankl piti tätä aikanaan yhteiskuntamme perusneuroosina, ja käsittääkseni nyky-yhteiskunnassa se tiukentaa vain otettaan. Ihmisen elämällä ei ole tarkoitusta, jos ei tunne itseään. Kuinka voisi tuntea elämänsä mielekkääksi, jos kokee sen vain vieraan kehon, tuntemattoman mielen kautta?

Miksi siihen oravanpyörään sitten ajaudutaan? Itsestään vieraantuneena on helppo vastaanottaa ympäriltä saatavia malleja. Jos kyse on vaikkapa sosiaalisesta paineesta, sehän on pohjimmiltaan vain illusorista; se on olemassa vain, jos annamme sen olla. Ehkä yhtenä tekijänä lukuisten joukossa voi pitää ajattelutapaa, joka on iskostettu meihin pienistä pitäen - mikä onkaan parempi pohja istuttaa ajatuksia kuin pieni lapsi? Me opimme ajattelemaan, että on edettävä koulutuksessa, päästävä töihin, pyörittää robottimaisen rutiininomaisesti niitä rattaita, joilla muurahaisyhteiskunta pyörii. Mutta tässä, oppimisen, tapauksessa on pieni helpottava porsaanreikä.. Kaikki, mitä opitaan, voidaan myös poisoppia. Virheelliset ajattelumallit voidaan korjata ja korvata.
Kuva täältä   
 Kevättalvella huomasin, miten itsensä toteuttaminen sulkee pois oravanpyörän, siis jonkin sellaisen tekemisen, jota kohtaan ei koe intohimoa. Innotuin piirtämisestä kovempaa kuin aikoihin, ja sen luovuustulvan kuunteleminen, sille antautuminen osoitti välittömästi ovea opiskelumotivaatiolle. En sano, ettenkö pitäisi myös opiskelusta, pidän minä, mutta nuo kyseiset kevättalven kurssit nyt sattuivat olemaan vähemmän kiinnostavia, toisin kuin vaikkapa nyt kevään tutkimuskurssi ja siihen kuuluneet haastattelut; olin vähintäänkin liekeissä! Itseään kuunteleva ihminen on motivoitunut, suuntautunut intohimolla siihen mitä tekee, jolloin on myös edellytykset toimia luovasti. 
Aika on ihmisen olemista saneleva elementti, jota ei menetettyään voi saada takaisin. Huomenna on liian myöhäistä huomata, mitä tänään olisi "pitänyt" tai halunnut tehdä, eikä itseään voi pidemmän päälle huijata. Kuuntele siis itseäsi hetki ja suuntaa toimintasi vain sinne, minkä koet itsellesi merkitykselliseksi nyt.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti