sunnuntai 29. toukokuuta 2011

Näennäistä ruokapulaa ja villivihreää

Aamulla heti herätessä pientä verryttelyä jumppapallolla, rentoilua, juoksulenkkeilyä kotiseudulla kera Aikin, laatuaikaa trampoliinilla pikkusiskon kanssa, kotipihan lähiruokaa, kuivaharjailua ja kylmiä suihkuja. Voiko rentoutua enää enempää?

Kaikki hattivatit kanootissa
 No, kaiken luonnossa tallailun ja harmonisen olemisen välissä oli tarkoitus kirjoittaa tilanteesta, jonka jokainen kasvissyöjä tuntee; kun on vieraana jossain, ja talon kahvi- tai ruokatarjonnasta vastaava loukkaantuu, hätääntyy tai nolostuu, kun vieraalle ei olekaan tarjolla kuin kermakakkua ja kahvikin juodaan pikimustana, kun maitoakaan ei auta tarjota tai pelkkiä perunoita, kun lihakastike ei kelpaa.

Tästä syystä olen tottunut kuljettamaan omia eväitä mukanani pitkälti kaikkialla missä käyn, jos tiedän, että tarkoituksena on ruokailla tai kahvitella. Kotiin mennessä minun ei useinkaan tarvitsisi roudata omia ruokia, sillä perheen lapsista kolmen neljästä ollessa kasvissyöjiä on sinne aina varattu jotain myös rehuhirmuille. Nyt, kun raakailu on enenevissä määrin mukana, ollaan hieman alkutekijöissä. Olen siinä mielessä kuitenkin hyvässä asemassa, että äiti syö paljon kasviksia, joten tuoreita vihanneksia on aina - avokadot ja muut hieman vieraammat asiat tuon itse, jos ei paikallisesta kaupasta löydy. 

Nyt kun kesä on ovella, on raakailijan ja kenen tahansa herbivoren tilanne otollinen, sillä ruuan voi hakea vaikkapa omalta kotipihalta. Kotikotiini lähtiessä jätin tarkoituksella ottamatta mukaan suurimman osan vakioevästarpeistani, tarkoituksena hyödyntää luonnonympäristöä, joten pidinpä minäkin pienen rehuretken pihallemme, ja löysin muun muassa..


Lipstikkaa ja raparperia..


Viinimarjanlehteä ja kuusenkerkkää..


Voikukanlehtiä (joiden kukinnot Sara-koira oli ehtinyt suurimmaksi osaksi popsia) ja nokkosta..


Omenapuu ja piharatamoa.

Sanoisin, että melko hyvät on antimet kotipihassa, eikä varmasti ole edes kaikki! Jotenka ruokaa siis vain laittamaan. Näistä aineksista syntyi meloninen villismuuti, semivillejä kaalirullia sekä lehtivihreää tuorepuuroon.

Meloninen villismuuti:
raparperinvarsi
pari kourallista villivihreitä
liotettuja seesaminsiemeniä (koska rapsu sitoo kalsiumia)
reilu lohkare (noin 1/3-½) cantaloupemelonia
omena
(itse poimittuja pakastemustikoita)

Pese raparperi ja vihreät, kuori meloni ja rapsu, blendaa. Halutessasi lisää jäisiä mustikoita.

Kaalirullat salaattipedillä:
pari isoa kaalinlehteä
mieluisia salaattitarpeita (omalta pihalta voikukanlehtiä, kuusenkerkkää, ruohosipulia..)

täyte:
tomaatti
½ dl mantelirouhetta
½ avokado
sieniä silputtuna ja/tai papuja
valkosipulinkynsi
ruohosipulia
paprikaa pieneksi silputtuna
mausteita (pippureita, chiliä, suolaa, oreganoa)

Valmista täyte blendaamalla tomaatti, valkosipuli ja mausteet. Lisää loput ainekset. Tee salaattipeti, lusikoi täyte sekä avokado kaalinlehdille ja kääri rulliksi. Saksi koko satsin päälle vielä nippu ruohosipulia ja lorauta sekaan hyvää öljyä.

Cthulhun kita..

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti