keskiviikko 22. kesäkuuta 2011

Jyväskylän meininkejä

Kuten tuli todettua, vietimme armaan siippani kanssa viime viikon Keski-Suomessa. Sinä aikana tuli laukattua kerta jos toinenkin tankkaamaan elimistöön erilaisia varsin herkullisia smuuteja, sillä olisihan jyskyläreissu ilman Shasa-käyntiä tyhjä kuin koivumetsä ilman pakuria. Varsin tutuksi kyseinen paikka on siis puolen vuoden aikana tullut, ja ansaitsee ehdottomasti maininnan blogissakin. 

Tiskin takana hääräsi Aki kera (maniailmeisen) Viljamin
Lampsimme siis siippani kanssa pikkulauantain lounasaikaan Shasan pieneen smootilaan, tarkoituksenamme hyödyntää alkukuusta ostamani Citydeal-tarjouskortti, joka oikeutti 2 x smuutiin, raakasuklaa- ja piiraspalaan sekä kahviin/teehen/kookosveteen. Tuohon aikaan paikalla oli useampia asiakkaita, mutta blendereiden äärellä touhuavan koplan työskentely sujui jouhevaan tahtiin hervottoman läpänheiton siivittämänä. Aloitimme smuuteilla: siippani valitsi Parantajan, minä päivän smuutina virkaansa toimittaneen Simpauttajan, johon tuli cashewta, mustaherukkaa, banaania, gojia ja mesquitea.

Vasemmalla Parantaja, oikealla Simpauttaja
Tuo Simpauttaja oli ainakin aivan-päräyttävän-hyvää, sai tämänkin paatuneen merimieskielen laukomaan hävyttömyyksiä, vaikka parhaani mukaan olen yrittänyt kielenkäyttöäni siistiä. Perhanan täyttävä se myös oli - vatsani oli jo sen jälkeen pinkeän täynnä. Pienen levähdyksen jälkeen tilaa oli kuitenkin massussa taas sen verran, että piiraat ja suklaatkin saatettiin tilata.

OM NOM NOM!
Siippani nautti syömisensä maailman terveellisimmän teen kera, minä päädyin herkuttelemaan kahvilla, jota varten olin salakuljettanut hieman kaurajuomaa laukussani. Piiraassa oli perus pähkinä-kuivahedelmä-linjaan perustuva pohja, täytteenä oli jotain salaista, ilmeisesti ainakin mesquitea sisältävää herkkua. Kuvaussessioiden aikana jääkaappiviileä leivokseni lämpeni hieman pehmennyttäen kookosöljyn, jolloin rakenteesta tuli ihanan lusikoitava. Suklaa sisälsi muistaakseni hampunsiemeniä, oli oikein hyvää sekin. 


Syömingit olivat melkoisen tuhtia tavaraa, ja jos Jyväskylä - tuo mäkien luvattu maa - olisi suosinut kulkijaa  alamäellä, olisimme voineet pyöriä vatsoillamme kämpille saakka, mutta epäonneksemme tie sinne kulki lähinnä yläviistoon. Joka tapauksessa huomasin jalkojeni vievän Shasalle seuraavanakin iltana ja vielä sitäkin seuraavana päivänä, sillä olihan ennen lähtöä saatava vielä lempparini kaikista smuuteista: kahvi. Tosin nimikkoaineksensa korvattuna pakuriteellä. Ja kaakaonkin tilalta carobia. 

Shasahan remppaa Jyskylään uutta tilaa parhaillaan, jonka avajaiset ovat suunnitelmien mukaan heinäkuun alussa. Lupaavalta kuulostaa, sillä smuutien ja suklaiden lisäksi tarjolla tulee olemaan salaatteja mitä parhaimmilla aineksilla - enää siis vegaaninkaan ei tarvitse kiertää ensiksi kaupungin jokaista ravintolaa löytääkseen paikkaa, josta saisi vähän parempaa ruokaa. Kaikessa pienuudessaan olen kuitenkin varsin tykästynyt tähän nykyiseenkin tilaan, sen kauniin simppeliin sisustukseen ja tuttavalliseen ilmapiiriin. Voi Shasa, rantautuisit jo Ouluunkin!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti