maanantai 20. kesäkuuta 2011

Paastopäivien jälkipuintia

En olekaan ehtinyt vielä kirjaamaan paaston lopettamisesta mitään, tai yleensäkään mistään muustakaan viimeaikaisesta, sillä kesäkuun alun tour de Itä- ja Keski-Suomi ei tietenkään ollut riittämiin, vaan matkasin siipan kanssa uudestaan Jyväskylään viime viikon sunnuntaina. Tuo samainen päivä oli myös paastoni viimeinen päivä, eli paasto jäi neljään vuorokauteen. Se olisi hyvinkin voinut kestää vielä muutaman päivän oloni puolesta, mutta sattui niin, että serkkuni rippijuhlat olivat tuolloin, enkä millään kehdannut olla syömättä siellä, sillä varta vasten minulle oli tehty vegaanista sapuskaa, keittoa ja hedelmäsalaattia ♥, ja tietäen, että juhlia emännöivä kummitätini on äärimmäisen herkkä vetämään hernemaissipaprikan nenäänsä.. Joka tapauksessa oloni oli koko paaston ajan varsin hyvä ja jälkikäteen vielä parempi. Ainakin hetken aikaa. 

Paaston jälkeen olen todellakin ollut herkempi kuulemaan kehoni tarpeita. Tuo herkkyys on ollut osittain myös haastavaa, sillä ruuan määrän lisääminen tuotti ainakin aluksi hieman ongelmia. Safkat, jotka aiemmin tuntuivat hyvältä aiheuttivatkin nyt epämiellyttävän olon, jollaista en olisi osannut ennakoida. Kultainen keskitie on vielä hieman hakusessa - yllättäen jo pari hedelmää alkoikin tuntua sokeriyliannostukselta, puolikas avokado tukalalta jii än ee. Näine ongelmineni sain pian vatsani totaalisen sekaisin tavalla, jollaista en ole kokenut moneen vuoteen. Onneksi tuo vaiva rauhoittui kahden päivän jälkeen, ja nyt yritän aloittaa jälleen alusta. 

Olen jo vuosia yrittänyt panostaa ravintooni siinä määrin, että vointini olisi optimaalinen. Vaikka yläasteiässä jätinkin karkit ja roiskeläppäpitsat aivan toisissa tarkoituksissa pois ruokavaliostani, oli sekin jo askel parempaan. Tuolloin nielin kuuliaisesti virallisterveelliset ohjeistukset, mutta liha ja muut eläinkunnan tuotteet karsiutuivat pikkuhiljaa kokonaan pois tiedostaessani, mitä kaikkea niiden muovipaketissa makaavien jauhettujen ja pilkottujen olentojen tuotantoketjuun kuuluu. Parin viime vuoden aikana virallis"terveelliset" suositukset ovat saaneet kenkää lautaseltani, ja tilalle on tullut roppakaupalla tuoreempia, käsittelemättömämpiä ja luonnollisempia aineksia - aineksia, jotka ovat ruokaa, ravintoa, enemmän kuin elintarvikkeita, joka onkin vain piilonimike markkinavoimien tuottamalle ihmiskelvottomalle moskalle. 

Mutta takaisin tähän hetkeen. Olen miettinyt, mikä saattoi mennä vikaan paaston lopettamisessa, ja päällimäisenä tulee mieleen annoskoko. Vaikka luulinkin lisääväni ruokamäärää tarpeeksi varovaisella tahdilla, myönnän erehtyneeni - eikä asiaa helpottanut reissussa olo, kun tutut ainekset eivät olleetkaan käsillä. Parin desin mehuannosten jälkeen sinne vatsaan ei ehkä mahdukaan puolta litraa smuutia, senhän jo järkikin sanoo, ja asia korjautunee kun lappaa vain hieman vähemmän aineksia blenderiin. Toisekseen, nyt kun pähkinäriippuvuudesta on päästy, keskityn ylläpitämään kohtuukäyttöä. Lisäksi panttaan selvästi vatsalleni liian rankkoja aineksia siihen asti kun tarve vaatii, esimerkiksi sipuli nyt vaan ei sovi, ei sitten millään. 

Aktiivisena ihmisenä tarvitsen kuitenkin energiaa kohtalaisen paljon, ja vatsaystävällisenä sekä ravitsevana ravintona on viime päivinä ajanut asiaansa hamppumaito, josta kuoret on siivilöity. Sekaan olen heittänyt marjoja ja vihreitä tai hieman paria eri sortin hedelmää. Lisäksi keho huutaa tomaattia ja kurkkua kipeämmin kuin ikinä, ja niitä se on saanutkin, tosin ne nyt eivät ateriaksi riitä, mutta lisukkeena ja välipalana suolaripauksen kanssa oikein hyvin. 

Koen paaston opettavaiseksi ja hyödylliseksi tavaksi päästä lähemmäs itseään, keinoksi oppia kuuntelemaan omia tarpeitaan. Nimenomaan tarpeitaan, ei irrationaalisia mielihaluja, jotka epätasapainoisessa kehossa rynnivät norsulauman tavoin noiden tarpeiden tielle, muuttaen niiden viestit mitä hulluimmiksi vaatimuksiksi. Vaikka oma paastosta normiruokailuun siirtyminen vaatikin vielä lisätutkiskeluja, sanoisin, ettei ole vaikeita elimistöjä tai herkkiä vatsoja - vain vääriä tulkintoja tarpeista. Summa summarum: olen tyytyväinen päätökseeni paastolle ryhtymisestä ja sen seurauksista. Oikein toteutettuna paasto ei suinkaan ole ikävä ja väsyttävä kokemus, vaan päinvastoin voimaa antava ja piristävä tilaisuus vaikkapa irroittautua erilaisista riippuvuuksista.

2 kommenttia:

  1. Itselläni on kaksi kokemusta paastosta, molemmat positiivisia. Mielestäni vaikeusjärjestyksessä paastossa on vaikeinta oppia:
    1) Lopetus
    2) Aloitus
    3) Paasto

    Itse paasto on minusta helppoa ja aloituksen aion jatkossa tehdä mehuilla ja hedelmillä. Mutta lopetuksesta en vielä tiedä, mikä olisi toimivin tapa minulle. Minun paastoon kuuluu myös olennaisena osana n. tunnin mittaiset kävelyt likimain niihin aikoihin kuin normaalisti syön. Annoin kertoa itselleni, että ne kiihdyttäisivät rasva-aineenvaihduntaa ja pitäisivät vilun ja nälän loitolla.

    Antti

    VastaaPoista
  2. Mukava kuulla kokemuksistasi, Antti. Nuo listaamasti kohdat ovat varmasti niitä yleisimpiä vaikeuksia, kuten lukea saattaa oli lopetus minullekin hieman hankala. Kävelyn olen havainnut itsekin hyväksi, se piristää ja lämmittää. Toisaalta olen havainnut hyväksi myös juoda kupillisen hyvää yrttiteetä normaaliin ruoka-aikaani.

    Kommentoit kahvipostaustakin ja vastaan tähän: kiitos ensinnäkin linkeistä, perehdyn niihin varmasti enemmänkin. Kofeiinin kanssa kannattaa pitää kyllä kohtuu, kuten kokemuksestasi käykin ilmi. Olen myös harkinnut sitä sähköpostiosoitteen laittamista näkyville, se tulee vielä kunhan saan rekisteröityä sopivan tilin sitä varten :)

    VastaaPoista