perjantai 19. elokuuta 2011

Mistä on loppukesän sato tehty?

Porkkanarakkautta!
Marjoista, sienistä, kasvimaan antimista, nokkosen lehdistä ja juurista - niistä, noin esimerkiksi, on loppukesän sato tehty. Voisin todeta, että sopii minulle! Naapurimme kotikotoa lahjoitti kasvimaaltaan kaksi minun näkökulmastani mieletöntä kesäkurpitsaa, heille ne eivät olleet kummoisiakaan, kuulemma mökillään on tuplasti suurempiakin yksilöitä. Lisäksi anoppikandidaatti pakkasi mukaan kasvattamiaan porkkanoita, joista oikealla oikea luonnon taidonnäyte! Pst, älkää unohtako, että vihreät lehdet ovat porkkanankin ravinteikkain osa! Runsaudenpulan vallitessa päänvaivaa aiheuttaa vain lukemattomat mielessä pyörivät reseptit ja ehkä välistä myös säilömistilan puute. Ensiksi mainituista jatkoon pääsköön kesäkurpitsahummus, täytetyt sienet ja kesäkurpitsapannari lisukkeineen.

Hummus on ehdottomasti lemppareitani levitteenä, dippinä tai salaatin seuralaisena, ja sitähän voi varioida äärettömän paljon mielensä mukaan. Tällä kertaa tein tahnan raakana, saaden ruokaisuutta liotetuista cashew-pähkinöistä ja kurpitsansiemenistä. Hummuksen peruselementti - tahini - pääsi unohtumaan aivan täysin, vaikka alunperin tarkoitukseni oli sitäkin laittaa. Hyvältä tämä maistui siitä huolimatta, joskin juustokuminaa laitoin reippaammin, mitä kuvassa oleva ohje neuvoo :) Tarkennetaan hieman käyttämääni kesäkurpitsan määrääkin, laitoin siis noin 20 cm:n palan isohkosta yksilöstä.


Kesäkurpitsahummus tuunattuna aurinkokuivatuilla tomaateilla toimi valtavan hyvin täytteenä herkkusienille, jotka kääräisin vielä kesäkurpitsasiivun sisään, ettei kyseisestä aineksestä vain puutosta pääsisi tulemaan.

Täytetyt herkkusienet:
kesäkurpitsahummusta
herkkusieniä
kourallinen liotettuja aurinkokuivattuja tomaatteja (ei öljyyn säilöttyjä)
kesäkurpitsaa

Puhdista herkkusienet ja poista niistä kanta, jonka silppuat hummuksen sekaan. Pieni tomaatit ja sekoita hummukseen. Lusikoi täytettä sienien sisään. Viipaloi juustohöylällä kesäkurpitsasta ohuita siivuja ja kääri sienten ympärille. Tarjoa vaikkapa salaatin seuralaisena. 


Seuraavan päivän päivällinen sisälsi jälleen samaisia raaka-aineita: kesäkurpitsaa, sieniä ja aurinkokuivattua tomaattia, mutta kaikkea muuta kuin raakana. Munaton, mutta rautainen pannari sai sisäänsä kesäkurpitsan lisäksi nokkosta, ja lisukkeekseen sienten täytteen ohella sienimuhennosta - papukaijamerkki otsaani siitä, että kelpasi jälleen siipallekin: koko satsi tuli syötyä lisukkeineen yhdeltä istumalta. 

Epäedustavuuden huipentuma
Rautainen kesäkurpitsapannari (maidoton & munaton)
½ l kasvimaitoa, vettä tai vichyä (käytin viimeistä)
2½ dl luomuspelttijauhoja
½ dl luomukookosjauhoja (Virilo, ei pakollinen)
½ dl kaurahiutaleita
2 rkl luomusoijajauhoja
ripaus suolaa ja valkopippuria
n. 15 cm isoa kesäkurpitsaa
½-1 dl hienonnettua nokkosta

Sekoita nesteeseen kuivat aineet sekä nokkonen ja jätä taikina levähtämään noin puoleksi tunniksi. Raasta kesäkurpitsa karkeaksi ja ripottele sekaan hieman suolaa, anna itkeä sen aikaa kun taikina lepää. Vuoraa uunivuoka leivinpaperilla, rasvaa hyvin. Käytin halkaisijaltaan noin 26 cm:n irtopohjavuokaa. Puristele kurpitsaraasteesta enimmät nesteet pois ja sekoita pannaritaikinaan, kaada taikina vuokaan ja paista uunin keskitasolla 200-asteessa noin puoli tuntia, laske lämpötila sitten 175-asteeseen ja jatka paistamista 15-30 minuuttia, kunnes pannari on kypsä.

Sienimuhennos:
150-200 g tuoreita sieniä tai vastaava määrä asianmukaisesti käsiteltyjä
1 iso sipuli
1 valkosipulin kynsi
2 rkl luomuvehnäjauhoja
1 rkl luomusoijajauhoja
kuumaa vettä
(vege)kermaa
suolaa, musta- ja valkopippuria, ripaus kurkumaa
kookosöljyä paistamiseen

Silppua sienet ja sipulit pieniksi. Kuullota sipulia öljyssä pannulla kurkuman kera, lisää sienet ja paista hetki. Ripottele jauhot pannulle ja kääntele tasaisesti sekaisin. Paista hetki, lisää sitten hieman kuumaa vettä ja keitä kokoon (seos suurustuu). Lisää mausteet ja kerma, maista ja tarjoa pannarin kylkiäisenä.

Pst! Kuka arvaa mitä alla olevassa kuvassa oikein on tekeillään?

3 kommenttia:

  1. Kauniita herkkukuvia, ja voi ihanuus tuota porkkanapariskuntaa. :) Kyllä syksy on kaunista aikaa. <3

    VastaaPoista
  2. Kiitos Jutta! :) Tuo porkkanapariskunta on kyllä hellyyttävä, hymyni loisti varmaan naapuripellon laitaan saakka kun sen mullan seasta vetäisin ylös. Syksy todellakin vetää kauneudellaan pisimmän korren vuodenajoista, vaikka jokaisessa niissä puolensa onkin.

    VastaaPoista