lauantai 3. syyskuuta 2011

Itse valitsen tieni

 

Tunnen itseni lähes aina vahvimmin, selkeimmin, kun olen keskellä vierasta tai uutta. Täältä muutti yksi reilu viikko sitten, tilalle muutti toinen - joka tosin asui käytännössä koko kesän täällä epävirallisesti jaetussa yhden hengen sängyssäni. Kaiken tutun keskellä kaikki on jälleen uutta: yllättäen olen tilanteessa, josta uneksin kaksi vuotta. Tämä kämppä tuntuu jopa kodilta nyt, vaikka taulutkaan eivät ole päässeet vielä seinälle asti.

Olen myös huomannut olleeni kiireinen, mutta positiivisessa mielessä. Tuntuu hassulta toimia pienryhmän ohjaajana uusille kulttuuritieteilijöille. Minä - sosiaalivammainen, hiljainen, ujo - opastankin toisia jossain heille täysin vieraassa ja uudessa, jännittävässä tilanteessa. Tuntuu hyvältä olla avuksi, sillä palaute on välitöntä.

"Elämässä on viisi asiaa, joita ei voi saada takaisin: Kivi, joka on jo heitetty. Sana, joka on jo sanottu. Mahdollisuus, jota ei käytetty. Aika, kun se on kulunut. Henkilö kuoleman jälkeen. Elämä on lyhyt. 
Riko sääntöjä. Anna anteeksi nopeasti, suutele hitaasti, rakasta tosissasi, naura hysteerisesti, äläkä koskaan kadu jotain sellaista, mikä sai sinut hymyilemään."

2 kommenttia:

  1. Nii-in, elämä on nyt. Sen kun muistaisi joka hetki. :) Ihanaa uutta alkua!

    VastaaPoista