perjantai 23. syyskuuta 2011

Omenien aika

Lipaston puutarhan omenapuut nuokkuvat kypsistä omenoista ja joku nimeltämainitsematon salamyhkäinen kettu on tietysti kärppänä keräämässä niitä iltahämärän laskeutuessa - vastoin kaikkia sääntöjä, tietysti. Tämän omenaholistin lähes päivittäinen käyttö ylittää reilut 370 omenayksilöä vuodessa, kukainenkin päättäköön itse, onko kyseessä kohtuu-, riski- vai liikakäyttöä, mutta mikään ei poista sitä faktaa, että tuo pyöreähkö, vaalealihainen, puna-, viher- tai keltakuorinen kaunokainen maistuu hyvältä niin sellaisenaan, soseena kuin paistettunakin, mutta erityisesti kera kanelin ja ulkona myrskyävän syystuulen. Holy sweet apple, kunnia omenalle puunkorkeuksissaan!

Kunniaa tuolle iltateen lempitoverille osoittaa aiemmin tekemäni piiras kuin myös seuraava omenapaistos, jonka alkuperäinen ohje on etsitty aikoinaan jostain internetin verkostoiden solmukohdista, mutta nyt jo hukattu jonnekin bittiavaruuden tuolle puolen. Jos siis tunnistat reseptin omaksesi, kiitokseni ja kumarrukseni kuuluvat sinulle. 

Tajunnanräjäyttävä kaura-omenapaistos
4 omenaa
kanelia

Taatelisiirappi:
1,25 dl taateleita pilkottuna (myös rusinat käyvät) + saman verran vettä
kanelia

Muruseos:
1 dl kookosöljyä tai muuta kiinteää rasvaa
noin 4 dl kaurahiutaleita
½ dl (kookos)jauhoja
3 rkl palmusokeria tai hunajaa
1/4 tl suolaa
½ dl kaurajuomaa tai vettä

Liota taateleita vedessä muutama tunti. Blendaa (sauvasekoittimella) tasaiseksi, ripauta sekaan kanelia (½-1 tl) ja blendaa vielä. Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen.
Jos haluat, kuori omenat. Poista siemenkota ja viipaloi noin sentin-pari paksuisiksi viipaleiksi ja asettele uuninkestävään vuokaan. Ripottele päälle kanelia ja valuta taatelisiirappi päälle. Jätä maustumaan muruseoksen tekemisen ajaksi.
Valmista muruseos nyppimällä kulhossa käsin kookosöljy ja kaikki loput ainekset. Levittele vuokaan omenoiden päälle ja uunita ala- tai keskitasolla noin 20 minuuttia tai kunnes murupinta on kauniin ruskehtava.
Laita villasukat jalkaan, keitä lempiteetäsi ja nauti uunista tulvivasta makeasta kanelin tuoksusta. Tarjoa hyvän kirjan tai parhaan seuran kera.

Pst! Alussa mainitsemani nimeltämainitsematon salamyhkäinen kettu vierailee myös uudessa Ylkkärissä, kiitos Veera mahtavasta haastattelusta! Kannattaa lukaista myös opiskelijalle suunnattu superruokaopas sekä Jutan hieno ja ajankohtainen artikkeli ympärillämme lymyävästä kemikaalitulvasta.

2 kommenttia:

  1. Omena on hyvää! :D Ei tuo 370 voi kovin vaarallinen olla, itsellä menee joka päivä kolmesta neljään.... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä kuulla, etten ole ainoa omenaholisti! :D

      Poista