sunnuntai 6. marraskuuta 2011

Kaki alias persimon alias sharon

Tälläkin rakkaalla lapsella on monta nimeä, mutta todellisuudessa kyseessä on hedelmän eri lajikkeet. Kaki eli persimon on kotoisin aasiasta, jälkeläisensä sharon Israelista. Persimon (pidän tästä nimestä enemmän) eroaa sharonista lähinnä siinä, että raakana se sisältää parkkihappoa, tanniinia, ja maistuu kitkerältä, kun taas sharon on makeampi raakanakin. Kypsänä molemmat ovat kuitenkin oikein makeita ja herkullisia. Etyleeniarka hedelmä haluaa tulla säilytetyksi viileässä, ehdottomasti vähintään jääkaappilämpötilassa, mutta ei kavahda 1-2 celsiusasteessakaan - oikeastaan vain pitää siitä. 
Persimon ja sharon pitävät lihassaan runsaasti kuitua, fenolisia yhdisteitä (kuten flavonoideja), kaliumia, magnesiumia, kalsiumia, rautaa ja mangaania, joka on tärkeä osatekijä monissa aineenvaihduntaan osallistuvissa entsyymeissä sekä B1-vitamiinin muodostuksessa edistäen muun muassa aivojen, hermojen ja lihasten yhteistoimintaa. Lisäksi ne sisältävät C-vitamiinia ja beetakaroteenia. Hedelmän säännöllisen syömisen on uskottu vähentävän verenkiertoelimistöön perustuvien sydänkohtausten riskiä.

Makeutensa ansiosta persimon ja sharon sopivat mainiosti herkkuhetkiin tai hedelmäisten raakapuurojen ja smoothieiden sekaan, mutta toimii myös salaateissa, kuten aiemmin tuli todettua. Sokerisuutta taittamaan sopii erinomaisesti vaikkapa kirpeänhapan tyrni, sitruuna ja inkivääri. Kotimaiset, villinä poimitut tyrni ja ruusunmarja toimivat myös kontrastina ja vastaparina eksoottiselle hedelmälle. Poden ilmeisesti jonkinlaista beetakaroteenin puutosta, sillä tällä hetkellä jokaisessa ruuassa on oltava jotain oranssia ;) Mitä kirkkaampaa sen parempi! Syksyn värien kaipuuseen syksyn väristä ruokaa - ja mikäpä sisäistä säteilyä kohentaakaan paremmin kuin kauniin värinen hyvä ruoka!

Hedelmäpuuro yhdelle
0,75 dl kauran ja/tai tattarin jyviä
1/2 isosta persimonista tai yksi pieni
kourallinen ruusunmarjaa
½ banaani tai taateleita
1 rkl pellavansiemeniä + 2 rkl gojimarjoja
1 rkl kookosöljyä
pikkusormenpään kokoinen pala tuoretta inkivääriä
½ tl vaniljaa
kaneli- ja suolaripaus

Liota jyviä yön yli runsaassa vedessä, huuhtele aamulla huolellisesti. Liota pienessä kupissa pellavansiemeniä ja gojeja yön yli vähässä vedessä. Kuori persimon ja banaani, blendaa kaikki ainekset sekaisin. 



Syksyn hedelmät -smuuti yhdelle
1 (n. 100g) sharon
mandariini
kypsä päärynä tai banaani
haluamiasi vihreitä (laitoin sellerinvarren ja tammenlehvää)
kourallinen tyrniä
kourallinen gojia
n. 1 dl mantelimaitoa (tai vettä/pakuriteetä)
sormenpään kokoinen pala inkivääriä
1-2 rkl sitruunan mehua
1 rkl kookosöljyä
ripaus kanelia ja suolaa
(macaa, riisiprodea, non-GMO lesitiiniä)

Liota gojeja haluamassasi nesteessä sen aikaa, kun ladot muut ainekset blenderiin, laita lopuksi nekin sekaan. Blendaa kaikki ainekset samettiseksi.

11 kommenttia:

  1. Nyt on kauhea nälkä ja tuo näyttää juuri siltä mitä tekee mieli :)!

    VastaaPoista
  2. Ei ole totta, juuri ennen kuin luin tämän niin me oltiin herkuteltu kaksi päivää uudella tuttavuudella eli persimonilla. Nam! Vielä lukuhetkellä en olisi voinut kuvitellakaan, että pistäisin jonkin niin herkullisen soseeksi joidenkin muiden makujen sekaan, mutta syötyäni tänään kaksi persimonia peräkkäin junamatkalla tuli sellainen ällönmakea olo ja mietin, että tyrni tai muu vastaava vois kyllä sopia hyvin joukkoon. On sen verran makeaa. Mutta ai kun hyvää! Ja tosiaan ihanan väristä!

    VastaaPoista
  3. Aaa persimon on kyllä hyvää, mutta en voi itse sitä paljon syödä, tuntuu että liian makoisaa :--D En oo kuitenkaan koskaan tehnyt siitä varsinaisesti mitään, vaan syönyt sellaisenaan, ja nyt tuli vesi kielelle kun näin tuon puuron! Namm. Kiitos ohjeesta!

    VastaaPoista
  4. Liisa: Senkun vain kokeilemaan! :)

    annika: Hehe, jännä sattuma! Itsellä tuli heti vastaan se persimonin ja etenkin sharonin makeus, joten kokeilin, miten tyrni tasapainottaisi makua. Ja hyvin toimi! Värit ja esteettisyys on minulle melkeinpä puoli ruokaa :)

    Inna: Persimon on kyllä hyvää, joskin makeaa, sellaisenaankin. Eihän sitä hirveitä määriä sellaisenaan voi syödä, mutta toimii vaikka jälkkärinä tai makeannälkään hyvin. Makeitahan nuo puurotkin ovat, mutta onneksi sitä makeutta voi taittaa lisäämällä kaikenlaisia muita aineita sekaan. Ja minä nyt pidän vaikkapa makeasta aamupalasta :)

    VastaaPoista
  5. Moikka!

    Vietämme Uudessa Mustassa ensi kuussa Paluu juureksiin -marraskuuta. Se tarkoittaa sitä, että kuukauden aikana pyrimme buustaamaan kotimaisia juureksia parhaamme mukaan. Juureksethan ovat toki pop, mutta kukaan ei enää jaksa vetää yhtään lanttumössöä tai punajuuripaistosta – nyt tarvitaan jotain uutta.

    Siihen liittyy myös blogihaasteemme, johon toivoisin sinun ehtivän osallistua – lanttuviikon osallistuja,Veikeä verso -blogin Kaisa , on nimittäin haastanut sinut! Haaste on jaettu neljään eri juurekseen, joista jokaista kokkaillaan vuoroviikoin. Ajatuksena on tuoda suomalaisiin raaka-aineisiin maailman maustetta. Ideat voi siis poimia ulkomailta: miten juures taipuu sushiin, mezeen, tortillaan, pastaan, you name it!

    Ensimmäinä estradille astui punajuuri, tällä viikolla vuorossa on lanttu. Seuraavaksi areenan valtaa palsternakka, josta siis toivoisimme sinun loihtivan jotain uutta, houkuttelevaa ja ulkomailta lainattua.

    Haasteeseen osallistuminen tapahtuu näin:

    – Ilmoita minulle osoitteseen hanne.valtari/at/tarinatalo.fi, että olet mukana.
    – Kehittele  marraskuun kolmannen viikon aikana (16.–22. marraskuuta) palsternakkaohje, toteuta se  ja tee repeptistä postaus. Ideoiden lainailu on tietenkin sallittua, joten ihan ikiomaa ohjetta ei nyt vaadita. Lähetä minulle sähköpostiin linkki, kun reseptipostaus on valmis.
    – Haasta yksi tai useampi blogi viimeisen viikon haasteeseen, jossa keskitytään nauriiseen. Lähetä haaste mahdollisimman pian, niin että bloggaajat ovat valmiina, kun viimeisen viikon haaste käynnistyy 23. marraskuuta. Voit myös mainita haastamasi blogin omassa blogissasi. Lähetä haastamasi blogin yhteystiedot minulle, jotta osaan informoida heitä tarkemmin haasteesta.
    – Jos haluat osallistua useampaan viikkohaasteeseen, se on tietenkin enemmän kuin sallittua!

    Jokaisen haasteviikon loputtua kerään resepteistä koosteen, joka julkaistaan Uuden Mustan sivuilla torstaisin. Punajuurireseptikooste löytyy jo sivuilta. Käytän mahdollisesti jutussa myös haasteeseen osallistuneiden reseptikuvia, mutta merkitsen tietenkin kuvaajaksi bloggaajan – onko tämä sinulle ok?

    Iloa ja aurinkoa!
    Hanne, Uusi Musta

    VastaaPoista
  6. Ai jaa, sut olikin haastettu jo. :) No mutta minäkin tsemppaan täältä!

    VastaaPoista
  7. Suunnittelut on jo tovin ollut käynnissä ja olen kyllä innoissani haasteesta! Nihkeän alun jälkeen ideoita alkoikin tipahdella vähän väliä :)

    VastaaPoista
  8. Mäki haastoin sut ja tajusin äsken että haaste on jo lähetetty :D! VOi ei!

    VastaaPoista
  9. Hehe, sitä sattuu ja taisipa sattua minullekin haastaessani porukkaa viimeiselle juuresviikolle :)

    VastaaPoista
  10. Persimon on ollut vuosikaudet herkkuani, jota olen syönyt silloin tällöin. Toissapäivänä ostin kaksi persimonia, jotka tuntuivat vähän kovilta. Eilen söin toisen ja oli herkullisen mehukasta. Tänään aloin syödä toista ja ihmettelin sen koostumusta. Se oli jotenkin oltermannimaisen tiheää, kovan liisterin kaltaista. Lopulta koko ruokatorvi oli ihan tukossa ja kouristeli. Nousin seisomaan ja hypin ja vääntelin yläkroppaa. Join kylmää vettä pisara kerrallaan ja hypin. Lopulta pystyin juomaan lasillisen vettä.
    Aioin syödä hedelmän loppuun hyvin pieninä paloina ja suussa sulatellen. Mutta suuhun tuli tunne kuin se olisi liian puhdas kuin hapolla puhdistettu ja turvonneen oloinen. Säntäsin katsomaan peiliin eikä turvotusta ollut, mutta hedelmän hitusia oli liimautunut limakalvoihin. Heitin hedelmän roskiin ja nyt tunnin jälkeen, kun olen syönyt kaikenlaista muuta normalisoidakseni tilanteen, on suu yhä huulia myöten puutuneen oloinen ja ruokatorvi ahtaan ja aran oloinen.
    Mistä tämän hedelmän erilaisuus voi johtua, oliko se raaka, joku mutaatio, viljelymyrkkyä tms., vai olenko tullut kyseiselle hedelmälle allergiseksi tai yliherkäksi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No huhhuh, kuulostaa kamalalta! o__o
      Söitkö hedelmät kuorineen? Ensiksi epäilin ainakin noita mainitsemiasi myrkkyjä. Allergia tuntuisi oudolta, jos kuitenkin olet aiemmin voinut ongelmitta syödä. Toisaalta, saattaahan yliherkkyys toisinaan puhjeta ihan yllättäen. En todella osaa sanoa, mistä moinen reaktio voisi johtua, koska en kuitenkaan ole asiantuntija asiassa. Itse en ehkä uskaltaisi tuollaisen kokemuksen jälkeen kyseistä hedelmää enää syödä.

      Poista