lauantai 30. huhtikuuta 2011

Aamukahvinautiskelua vai -addiktiota?

Vasta keitetty kahvi, tuo väsymyksen tuoksuva poistaja, elämän eliksiiri, suomalaisen kansan suuri nautintoaine. Vai enemmänkin riippuvuutta aiheuttava, karvaan makuinen ruskea litku, joka vapisuttaa käsiä ja nostaa hermostuneisuutta?

kuva: yle.fi


Suhteeni tuohon ruskeaan, mielellään tummapaahtoiseen aineeseen on ristiriitainen. Viha-rakkaus -suhteeksikin sitä voisi kutsua. Kofeiinipitoisena aineksena muutama fakta aiheesta olisi paikallaan, jotka löysinkin sopivan tiivistettynä pakettina tästä blogista

- kofeiini on piristävä alkaloidi joka estää adenosiinireseptoreiden toimintaa, jotka säätelevät uni-valverytmiä ja edesauttaa nukahtamista
- kofeiini aiheuttaa voimakasta riippuvuutta
- kofeiini aiheuttaa stressihormonien tason nousua ja voi lisätä hermostuneisuutta, jännitystä, unettomuutta sekä sydämentykytyksiä
- kofeiini voi estää lääkkeiden ja vitamiinien imetytymistä
- yli 300mg sisältävät päiväannostuksen kofeiinia ovat haitallisia

Lisää aiheesta löytää vaikkapa Wikipediasta.

Ennen olin kovassa kofeiinikoukussa, oikea kahvinisti, mutta kun vieroitusoireet kävivät ilmeisiksi - järkyttävä päänsärky, jos joka-aamuinen kaksi kuppia jäi juomatta - oli aika saada asiaan muutosta. En halunnut olla riippuvainen mistään, joten aloin vähentää sen juomista. Ensiksi vähensin kupillisten määrää, sitten päätettiin siipan kanssa alkaa paastolle, joka sai koitua kofeiinikoukun kohtaloksi. Ja niin koituikin - ennen paastoa jätin hyvissä ajoin kahvin kokonaan pois, ja viiden päivän paaston jälkeen en toviin halunnut edes kokeilla sen juomista. 

Tarkoitukseni ei ollut lopettaa kahvin juontia kokonaisuudessaan, sillä pidän kuitenkin edelleen sen mausta, siis tarkoitan nyt laadukkaan, tummapaahtoisen, luomutuotetun kahvin makua. Pointti oli päästä riippuvuudesta ja osata taas nauttia siitä kupillisesta, sen tuoksusta ja mistä tahansa aistittavasta ominaisuudesta. Jossain määrin tämä onnistuikin, mutta kun toleranssi oli nollattu alkoi myös huomata, että melkoinen myrkkyhän tässä lopulta kyseessä onkin. Jo yhden kupillisen jälkeen voi huomata pientä hermostuneisuutta, hikoilu lisääntyy, sisäinen duracell-pupu vääntää virtakytkimen täysille ja siinä sitä ollaan. Levottomuus, korkealentoinen ajatuksenjuoksu, sykkeen nousu ja käsien tärinä on heti havaittavissa. Mutta hedonistiksi kai sitä on tunnustauduttava; toisina aamuina tuota höyryävän kupillisen kutsua ei voi vastustaa, mutta sen jälkeen onkin hyvä hypätä Vibrameihin ja kuluttaa tuo doping lenkkipolulle euforian vallatessa mieltä. Pari viikkoa sitten päätin ennen luentoa juoda ainejärjestön huoneella kupillisen tuoretta kahvia, ja mitä kävikään? Pari tuntia luentosalissa istuessa meni hyperaktiivisuutta purkaessa muun muassa ylilyövällä keskusteluaktiivisuudella, jokaiseen irtoavaan paperiin piirtämisellä ja tuolillani kiemurtelemalla. 

No, kahvi kuuluu siis enää vain satunnaisille hedonistiaamuille, mutta kun kuppi huutaa hyvää kuumaa juotavaa on erehdyttävän autenttinen korvike pakurikääpä, tuo koivujamme kuolemaan asti lahottava epäilyttävä musta möhkäle. Palanen kääpää kattilaan veden kanssa pöhisemään, ehkä kanelia tai muita mausteita sekaan, ja yksinkertainen huijauskahvi on valmis. Tänään valmistin samalta pohjalta Puhdistamon esitteestä varastettua maca-juomaa pienin muutoksin, joka nyt ei ehkä ihan lemppareiksi yltänyt, mutta ajoi asiansa.

Maca-Latte:
reilu 2 dl jäähtynyttä, vahvaa kahvia (tai kuten minulla pakuria)
2,5 dl kaurajuomaa
1 rkl macaa
1 rkl lucumaa
1 rkl tocotrienolsia
1 tl hunajaa (johon oli sekoitettu aitovaniljaa)
1 tl kookosöljyä

Sekoita kaikki ainekset blenderissä tai sauvasekoittimella, laita joko pakkaseen 10 minuutin ajaksi tai juo haaleana.

Siitepölyallergiakauden avajaiset.

Kun aamulla herätessä silmien turvotus muistuttaa kahden vuorokauden itkun jälkiä, voi toivottaa siitepölykauden tervetulleeksi. Ei muuta kun apteekkiin, halvin allergialääke kouraan ja napit massuun. 

 

Oh wait.. Mutta enhän minä ole allergialääkkeisiin koskenut enää vuosiin, muuten kuin ehkä äärimmäisessä hätätapauksessa (kuten toissavuonna Joensuussa pääsykoematkalla; stressi, jännitys ja pahapaha pölytys onkin valmis paketti - kauniisti ilmaistuna näytin alienilta turvoinneine, verestävine, kalvon peittämine silmineni).

Olen pienestä pitäen kärsinyt pahasta siitepölyallergiasta; joka kevät sain aloittaa inhottavat, väsyttävät antihistamiinikuurit sekä nenäsuihke- ja silmätippaoperaatiot. Se tuntui jo pienenä vastenmieliseltä, mutta vaihtoehtoakaan en tiennyt. Kuuliaisesti otin aina sen pienen napin, jonka sivuoireista kohta lisää, sillä tiesin mitä muuten seurasi; sellainen silmien kutina ja verestys, etten juurikaan nähnyt enää eteeni, taukoamaton aivastelu, räkä, kyyneleet, mitä kaikkea. 

Mitä allergiasta ja sen hoidosta yleisesti sanotaan? 
"Käytännössä siitepölyallergiaa on vaikea päästä karkuun, mutta onneksi siihen on saatavilla tehokkaita ja turvallisia lääkkeitä." (poliklinikka.fi) 

Miten asian itse koen?
Olen kokeillut lukuisten eri firmojen allergialääkkeitä, jotka aina lupasivat samoja asioita minimaalisilla sivuoireilla; allergiaoireiden katoamista ilman väsyttävää vaikutusta ja blaablaablaa. Todellisuudessa sivuoireet olivat aina samat, eikä allergiaoireidenkaan katoaminen ollut aina varmaa, ehkä lieventävää, muttei riittävää. Kuurien aikana olin aina järkyttävän väsynyt. Ei kuulosta ehkä pahalta, mutta olin niin kuolemanväsynyt, että se haittasi arkeani, koulunkäyntiäni, olemistani. Niin väsynyt, etten tiennyt, olenko hereillä vai unessa. Muistan, kun ala-asteella välituntia sisällä istuessani mietin, olenko lainkaan tässä vai onko tämä unta, jos on, olenko ylipäätään elossa. Se tunne on pienelle koululaiselle varsin pelottava. Koko kevään kuljin aina pienessä horroksessa: Olin hereillä, joskaan en aina ollut varma siitä, ja sanoisin, että menetin aina otetta todellisuudesta. Mielestäni se ei ole enää kovinkaan tervettä, eikä tällöin voi puhua turvallisesta lääkkeestä. En tiedä muiden kokemuksista tai siitä, olenko yliherkkä tai muuten vain sekopää, mutta todellisuudentajun heikkeneminen oli viimeinen piste, enkä enää halunnut kokea sitä totaalisen uuvuttavaa tunnetta, vaikka itse allergiaoireet olisivat lääkkeillä muuttuneetkin siedettävimmiksi, täysin ne eivät poistuneet.

En muista, miten monta vuotta olen nyt keväät sinnitellyt suurinpiirtein ilman lääkkeitä, mutta jossain määrin oireetkin ovat helpottuneet ainakin jonkin verran. Yksinkertainen, mutta lievempään silmien kutinaan tehonnut toimenpide on yksinkertaisesti vesi; huuhteleminen juoksevalla vedellä, silmät auki tai sitten räpsytellen. Mutta sitten, shit Sherlock, viime vuonna siippa alkoi tuputtamaan minulle siitepölyä purkista. 


"What?! Siitepölyä siitepölyallergiaan? Can't understand, daa?" Mutta sillä on nyt menty. Ja mikäpä siinä, raakasuklaan seassa syötynä, kelpaa minulle. En muista viime keväänä lainkaan kärsineeni pahoja oireita, lievemmistä en varmaksi sano, mutta helpotusta olen ainakin kokenut. Nytkin allekirjoittanut mussuttaa kyseisiä hassuja, oransseja rakeita suklaaseen sekoitettuna, eikä ainakaan väsytä! Päinvastoin, virrasta ei ole puutetta.

torstai 28. huhtikuuta 2011

Luomupiirin jakopäivä

Mitä hyvää sanottavaa yliopistosta voisi keksiä?


No ainakin kuukausittaisen luomuruokapiirin tilausjakson ja loppukuun tilausjakopäivän! Nyt on taas rehuja ja kuivahedelmiä hetkeksi. Melkeinpä mukavinta hommassa on se, etten ikinä jakopäivänä muista, mitä olinkaan tilannut, joten ruokakassi on aina pieni yllätys. Vähän kuin joulu joka kuukausi!
Persiljaa, tammenlehvää, verigreippiä, taatelia, rusinoita, kuivattuja luumuja, varsiselleriä ja punajuurta, oh nom!

Raakakeittofiilistelyä

Mainitsin jokunen aika sitten siipalleni siitä, miten raakakeittojen ulkonäkö ei anna sen maulle lainkaan oikeutta - ne kun tuppaavat aina näyttämään jo kerran syödyiltä ja vatsan kautta lautaselle asetetuilta (ainakin sauvasekoittimella tehtynä, kun rakenteesta ei saa aivan tasaista). Joka tapauksessa erilaiset tomaattikeitot ovat lemppareitani raakaruoka-arsenaalissa, ja jo pelkkä avokado-tomaatti-laatusuola -yhdistelmä toimii epäilyttävän hyvin. Tai sitten olen vain omituinen pitäessäni yksinkertaisuudesta. Seuraava keitto-ohje on luokkaa "jämiä, joita kaapista löytyy", mutta hiveli omia makunystyröitäni.
Hamppuinen tomaatti-viherkeitto:

1 tomaatti
sellerinvarsi
n. 1/3 ruukkua romainea/wadevah vihreää (basilika ois bueno ♥)
2 aurinkokuivattua tomaattia öljyssä
1/4 avokado
pala paprikaa
valkosipulin kynsi
1 reilu rkl hamppuprodea
1 tl macaa (ei välttämätön)
kurkumaa, pippuria, oreganoa, laatusuolaa
kourallinen kookoshiutaleita
n. desi vettä

Soseuta kaikki ainekset, kaada lautaselle ja ripottele päälle siemeniä tai pähkinöitä. Itse söin keiton rehujen ja tofun kera. 

What's the story morning glory? (Aamuaurinkoa ja smuutia!)


Olen henkeen ja vereen aamuihmisiä. Mikä onkaan ihanampaa kuin ikkunasta tulviva kevätaurinko, joka lämmittää aamua, kainaloon tunkeutuva märkä kuono ja rauhallinen aamiainen kera Kalevan (jonka isotätini tilasi kuukauden ilmaisnäytteenä, ja loppuu huomenna - yhyy)?


Allekirjoitan!
Ja mikä parasta, aasinsiltana seuraavaan asiaan pieni arvoitus! Mikä on punapäinen (varmaan punanaamainenkin), liikkuu ripeästi tien vieressä ja hymyilee niin, että takahampaat näkyy?

Minä, riemuidioottina juoksemassa ah-niin-ihanilla Vibram Five Fingerseilläni liian pitkäksi venyneen tauon jälkeen! Kaksi kuukautta taukoa lenkkeilystä on aktiivijuoksuharrastajalle kova pala, ja itkettiinhän sitä kerta jos toinenkin, kun lenkkipolun kutsu täytyi ohittaa rasitusvammautuneen jalkaterän takia. Tästä tulen todennäköisesti tarinoimaan myöhemmin enemmän. Joka tapauksessa fiilis oli täydellinen, vaikka täysiä ei voinutkaan vetää. Juoksin läheisen lenkkipolun reunaan vetelemään leukoja ja dippejä, jäätiin myös Aikin kanssa ihastelemaan viereisen joenvarren sorsapariskuntaa. Aik pääsi ensimmäistä kertaa elämässään näkemään sorsia parin metrin etäisyydeltä, olihan se ihmeissään, että mikä ihme tuo oudosti kaakattava olento oikein on.

Hetki sitten sovelsin sydämeni vieneen Shasan ihanaa mahla-puolukka-smuutireseptiä tarpeisiini sopivaksi. Tähän raikkaan happamaan smuutiin uppoaa hyvin sellerikin, vaikkei sen mausta erityisemmin välittäisikään.
 
Raikas kevätsmuuti: 

Kourallinen puolukoita (minulla myös mustaherukoita)
1/3 ruukkua tammenlehvää
1/2 sellerinvarsi
1/2 päärynä
Viipale sitruunaa ja vähän kuorta
1 rkl chia-hyytelöä
1 rkl kookosöljyä
1 reilu rkl hamppuproteiinia
1½ rkl MSM
1 rkl carobia
mahlaa ♥ tai vettä tai wadevah u want

Blendaa kaikki sekaisin ja nauti! Itse tykkään sauvasekoittimen jättämästä suutuntumasta, jossa on vähän pureskeltavaakin, mutta kukin tyylillään :)


Selityksiä, selityksiä.

Blogeja on satoja ja taas satoja, joista eräs jos toinenkin hukkuu tasaiseen massaan. Miksi siis luoda jälleen yksi, tuon jatkuvasti kasvavan listan jatkoksi?

Jo pidemmän aikaa takaraivossani on yrittänyt kolkutella ajatus omasta blogista, mutta jätin ajatuksen aina suosiolla huomiotta, sillä en kokenut, että löytäisin sanottavaa, osaisin kirjoittaa, keksisin juttuja ja mitä tahansa, eihän siihen olisi aikaakaan. Vähän väliä havahduin ikään kuin kirjoittavani tekstejä pääni sisässä; mietin, kuinka kuvailisin jotain keksimääni reseptiä, pohtisin erilaisia yhteiskunnallisia, sosiaalisia kuin henkilökohtaisiakin aiheita ja argumentoisin erilaisten teesien puolesta ja vastaan. Loppujen lopuksi blogger-tilin luominen tapahtuikin varsin extemporé-päätöksenä, mutta toisaalta se tuntui hyvin luontevalta; olenhan aina ilmaissut itseäni helpoiten kirjoittamalla tai piirtämällä, siinä missä ääneen lausuminen on vaatinut ponnisteluja pienen pakottamisen verran.

Olen siis parikymppinen kulttuuritieteilijä Oulusta, jonka suuria kiinnostuksen kohteita ovat ruoka, ravitsemus, terveys, eettiset, ekologiset ja kestävät arvot, eläimet, kirjallisuus ja unelmat. Tämän lyhyehkön elämäni aikana olen käynyt läpi melkoisen hullunmyllyn ja laajan arsenaalin asioita, joita kenenkään ei tulisi kokea. En ymmärtänyt sitä silloin, mutta jälkeenpäin muistellen ja etäisyyttä saaneena koen niidenkin vaikeuksien vahvistaneen minua ihmisenä, rakentaneen itsenäiseksi, sitkeäksi ja objektiivisemmaksi. Olen äärimmäisen monessa sopassa keitetty, mutta henkeä haukkoen noussut aina jaloilleni kovettaen haarniskaani entisestään. En vielä tiedä, missä määrin tulen tässä blogissa menneisyyttäni käsittelemään, mutta voi olla, että pieni tarkentava historiikki tulee vielä. Joka tapauksessa ei-aina-niin-onnellinen lapsuus-/nuoruusaikani on kuljettanut minut tähän pisteeseen, jossa ehkä viimein uskallan irrottautua ainaisen marttyyrin roolista ja ottaa selvää itsestäni; seurata niitä haaveita, joista en kehdannut olla tietoinenkaan. 

Koen olevani jonkinlaisessa tienristeyksessä, puolitiessä jostain, ja aikomukseni on pyrkiä tiedostamaan omat toiveeni ja todelliset kykyni. Olen tukahduttanut itseäni liian pitkään - nyt on aika oppia tuntemaan se ihminen, jonka kehossa maailmaa havainnoin. Tässä blogissa yritän kuvata tutkimusmatkan vaiheita, heittää ajatuksia ja tarttua hetkiin. 
Ettei mentäisi liian metafyysiselle tasolle, tästä oli tarkoitus saada myös ainesta ruokablogiksi, koska sellaisen perustaminen on ollut kauan mielessä. Seuraan ruokablogeja loputtoman neuroottisella kiinnostuksella, ammennan uusia ideoita ja sovellan kaikenlaista opiskelijabudjettiin sopivaksi. En juuri koskaan noudata reseptejä tarkalleen, vaan kokkaaminen on aina luomistyötä, improvisointia ja kokeilemistä - reseptit ovat vain suuntaa antavia. Aivan kuten sosiologi Max Weber sanoo tieteestä karttana, ettei se kerro minne pitää mennä, vaan miten sinne pääsee, voisin kehittää ruuanlaitosta oman periaatteeni; resepti ei kerro mitä pitää tehdä, vaan antaa suuntaa, mikä voi toimia ;) Nyt alkaa mennä jo korkealentoiseksi. Joka tapauksessa ruoka, tai ravinto, nyt sattuu olemaan merkittävä osa minkä tahansa elävän olennon elämää, ja omalta polttoaineeltani vaadin pääosin puhtautta, etiikkaa ja ekologisuutta. Ravinto ei ole vain syömistä, se on myös arvoja. Se on valintoja, tapa elää. Eläimet eivät kuulu lautaselleni (keittiöön kylläkin, rescue-koiraystäväni Aik pitää pöydän alustaa yhtenä lempipaikkanaan), sen sijaan kasviksia kyllä kiitos. Raakaruoka ja ns. superfoodit kuuluvat enenevissä määrin ruokavaliooni. 

Seuraava kuukausi on melko hektistä aikaa pääsykokeiden kanssa, joten kovin tiheästi en mahda päivitellä. Joka tapauksessa: Kiinnittäkää istuinvyöt, matka alkakoon.