tiistai 31. toukokuuta 2011

Puuroa ja leipää tuoreena

 Kotikotona ollessani oli ruoka-asioissa siis mentävä hieman sovellellen, sillä kaapeissa ei ollut pähkinöitä, siemeniä, foodeja (pikkuruista hätä-trail-mixiäni ja macaa lukuunottamatta, äiti kun on hurahtanut jälkimmäiseen) tai muuta, mitä yleensä olen tottunut käyttämään, blenderinkin tilalla oli vain vanha ja huono sauvasekoitin, joka meinaa jättää esimerkiksi salaatit soseuttamatta. Tuorepuuro on ruoka, johon yleensä löytyy ainekset melkein mistä tahansa, ja sitä tuleekin kotona syötyä lähes joka kerta. Se ei myöskään kustannuksiltaan päätä huimaa, kun käytetyt marjat ovat itse poimittuja ja kaurahiutaleet ei luomunakaan paljoa maksa. Kuusenkerkkä toi puuroon mukavaa kirpeyttä.
Pakuri-maca-kaakao-latte, puuro & hedelmiä
Kerrostuorepuuro:
0,75-1 dl kaurahiutaleita
2-3 dl luomusoijajuomaa tai vettä
2 rkl pellavansiemeniä
½ banaani tai pari taatelia
mansikkaa ja mustikkaa
kuusenkerkkää

Sekoita kaurahiutaleet ja pellavansiemenet nesteeseen ja anna tekeytyä jääkaapissa yön yli. Laitoin aika paljon nestettä, sillä halusin löysempää. Aamulla lisää banaani tai taatelit ja soseuta sauvasekoittimella. Ota puolet puurosta lautaselle ja lisää jäljelle jääneeseen osaan marjat sekä kuusenkerkät ja soseuta. Kaada lautasella olevan vaalean osan päälle. 
Galaksikuvioitu puuro!


Leivänsyöntini on vähentynyt roimasti viimeisen vuoden aikana, etenkin sitä mukaa kun raakaruoan määrä lisääntyi lautasellani. Ei sitä ole osannut kaivatakaan, mutta koska edelleen rakastan ihan perinteistenkin leipomusten kanssa hääräämistä, ohjautuvat kädet aina välillä jauhopusseille ja taikinakupille. Valkoista vehnäjauhoa en kuitenkaan ole vuosikausiin halunnut käyttää, ja leivässäkin pätee se periaate, mikä elämässä yleensäkin - korvaaminen paremmalla. Niinpä tämä erityisen maukas, makea leipä saa arominsa siemenistä, pähkinöistä ja taateleista.
 
Speltti-siemenleipä:  
 6 dl spelttijauhoja (mulla oli about puolet grahamia)
 5 kuivattua taatelia (osan korvasin goji-marjoilla)
  0,5 dl kaurahiutaleita
  0,5 dl pellavansiemeniä
  0,5 dl auringonkukansiemeniä
  1 dl rouhittuja pähkinöitä
  1,5 tl soodaa
  1,5 tl suolaa
  5 dl maustamatonta luomusoijajugurttia tai piimää + 1,5 dl vettä
  2 rkl inkkari- tai palmusokeria

  Päälle: kurpitsan- tai auringonkukansiemeniä


Pilko taatelit. Sekoita kaikki ainekset kulhossa. Taikina on aika löysää.
Voitele ja jauhota leipävuoka. Kaada taikina vuokaan ja ripottele halutessasi siemeniä leivän pinnalle. Paista 175-asteisen uunin keskitasolla 50-60 minuuttia. Nauti huumaavasta tuoksusta ja herkullisen pehmeästä leivästä.

sunnuntai 29. toukokuuta 2011

Näennäistä ruokapulaa ja villivihreää

Aamulla heti herätessä pientä verryttelyä jumppapallolla, rentoilua, juoksulenkkeilyä kotiseudulla kera Aikin, laatuaikaa trampoliinilla pikkusiskon kanssa, kotipihan lähiruokaa, kuivaharjailua ja kylmiä suihkuja. Voiko rentoutua enää enempää?

Kaikki hattivatit kanootissa
 No, kaiken luonnossa tallailun ja harmonisen olemisen välissä oli tarkoitus kirjoittaa tilanteesta, jonka jokainen kasvissyöjä tuntee; kun on vieraana jossain, ja talon kahvi- tai ruokatarjonnasta vastaava loukkaantuu, hätääntyy tai nolostuu, kun vieraalle ei olekaan tarjolla kuin kermakakkua ja kahvikin juodaan pikimustana, kun maitoakaan ei auta tarjota tai pelkkiä perunoita, kun lihakastike ei kelpaa.

Tästä syystä olen tottunut kuljettamaan omia eväitä mukanani pitkälti kaikkialla missä käyn, jos tiedän, että tarkoituksena on ruokailla tai kahvitella. Kotiin mennessä minun ei useinkaan tarvitsisi roudata omia ruokia, sillä perheen lapsista kolmen neljästä ollessa kasvissyöjiä on sinne aina varattu jotain myös rehuhirmuille. Nyt, kun raakailu on enenevissä määrin mukana, ollaan hieman alkutekijöissä. Olen siinä mielessä kuitenkin hyvässä asemassa, että äiti syö paljon kasviksia, joten tuoreita vihanneksia on aina - avokadot ja muut hieman vieraammat asiat tuon itse, jos ei paikallisesta kaupasta löydy. 

Nyt kun kesä on ovella, on raakailijan ja kenen tahansa herbivoren tilanne otollinen, sillä ruuan voi hakea vaikkapa omalta kotipihalta. Kotikotiini lähtiessä jätin tarkoituksella ottamatta mukaan suurimman osan vakioevästarpeistani, tarkoituksena hyödyntää luonnonympäristöä, joten pidinpä minäkin pienen rehuretken pihallemme, ja löysin muun muassa..


Lipstikkaa ja raparperia..


Viinimarjanlehteä ja kuusenkerkkää..


Voikukanlehtiä (joiden kukinnot Sara-koira oli ehtinyt suurimmaksi osaksi popsia) ja nokkosta..


Omenapuu ja piharatamoa.

Sanoisin, että melko hyvät on antimet kotipihassa, eikä varmasti ole edes kaikki! Jotenka ruokaa siis vain laittamaan. Näistä aineksista syntyi meloninen villismuuti, semivillejä kaalirullia sekä lehtivihreää tuorepuuroon.

Meloninen villismuuti:
raparperinvarsi
pari kourallista villivihreitä
liotettuja seesaminsiemeniä (koska rapsu sitoo kalsiumia)
reilu lohkare (noin 1/3-½) cantaloupemelonia
omena
(itse poimittuja pakastemustikoita)

Pese raparperi ja vihreät, kuori meloni ja rapsu, blendaa. Halutessasi lisää jäisiä mustikoita.

Kaalirullat salaattipedillä:
pari isoa kaalinlehteä
mieluisia salaattitarpeita (omalta pihalta voikukanlehtiä, kuusenkerkkää, ruohosipulia..)

täyte:
tomaatti
½ dl mantelirouhetta
½ avokado
sieniä silputtuna ja/tai papuja
valkosipulinkynsi
ruohosipulia
paprikaa pieneksi silputtuna
mausteita (pippureita, chiliä, suolaa, oreganoa)

Valmista täyte blendaamalla tomaatti, valkosipuli ja mausteet. Lisää loput ainekset. Tee salaattipeti, lusikoi täyte sekä avokado kaalinlehdille ja kääri rulliksi. Saksi koko satsin päälle vielä nippu ruohosipulia ja lorauta sekaan hyvää öljyä.

Cthulhun kita..

Eläin elää, ihminen ihmettelee

"Everyone seems to have a clear idea of how other people should lead their lives, but none about his or her own."


Minä en ole numeroita todistuksessa. En ole pisteitä opintorekisterissä tai henkilö x asiakastilastoissa. En ole tavarani, tavarasi, mitätahansa. En ole olemassa oravanpyörälle, enkä olematta jos teen asiat omalla tavallani. En sosiaalisten paineiden määräämällä tavalla, en koska "yhteiskunta vaatii". Olen elossa ja teen mitä haluan, miksi tekisinkään muuta? Minä elän, ja kaiken merkityksettömyyden keskellä se on niin mielettömän merkityksellistä.

"There is only one thing that makes a dream impossible to achieve: the fear of failure." 

Note to self.
 "When I had nothing to lose, I had everything. When I stopped being who I am, I found myself."

sunnuntai 22. toukokuuta 2011

Sisäinen solarium, se kantaa valoa

Loistava päivä takana, en voi muuta sanoa. Paljain jaloin kävelyä lämpimällä asfaltilla ja kostealla, viileällä metsäpolulla. Rimpuilua ala-asteen telineissä. Uimista hyisessä järvessä. Herkullista ruokaa ja läjäpäin raakasuklaata niin appelsiinisena kuin jouluisenakin. Pääskysetkin ovat saapuneet. Perfecto.Välistä tietysti sitä lukemistakin, mutta kun puitteet on kunnossa niin senkin tekee fiiliksellä.

Keittiörintaman herkullinen tuotos on sukua uunitetulle kaimalleen, täytetylle paprikalle. Läheistä sukua onkin, mutta tämä täytetty paprika ei vaan ole kärvistellyt tulikuumalla pellillä, sen sijaan vain pienen hetken lautasella, kunnes se kauhottiin monsterihampaiden jauhettavaksi. Kumpi lienee parempi, tulla syödyksi elävältä vai ensiksi elävältä paistettuna, sen päättäköön kukin itse, lopputulos on joka tapauksessa sama. Kitaan mars. 
Takaisin aiheeseen mars. Tilasin luomupiiriltä muun muassa kasan linssejä ja quinoaa, jotta pääsisin kunnolla alkuun idätyshommissa. Aiemmin olen idättänyt vain rukiin jyviä ja niitäkin vain kerran pari, mutta tästä lähin kunnostaudun ituhippinä rankemmalla kädellä. Mieluusti sen teenkin, sillä kun aamulla huomasin linsseihini kasvaneen pienen hännän, koin välittömästi suuren onnistumisen riemun. Ehkä olen hieman höperö, mutta siinä itse kasvatetussa idussa on vain jotain jännää, ainakin tällaiselle viherpeukalolle, joka kuolettaa kaktuksenkin. Seuraavaksi höpinät sikseen ja reseptiä kehiin, aasinsilta olkoon siinä, että linssin idut saivat kunnian täyttää sitä karmean kohtalon kokenutta paprikaa, joka osoittautui kaikessa yksinkertaisuudessaan varsin herkulliseksi ja melkoisen täyttäväksi, sillä tuo puolikas lisukkeineen teki jo tiukkaa. 
Täytetyt paprikat pähkinäkastikkeella:
½ luomupaprika
kourallinen ituja
kourallinen silputtuja sieniä
2-3 aurinkokuivattua tomaattia öljyssä
hieman silputtua sipulia
suolaa, musta- ja valkopippuria
aurinkokuivattujen tomaattien mausteöljyä

kastike:
½ dl cashew-(ja macadamia)pähkinöitä
suolaa
vettä

Laita pähkinät likoamaan hetki ennen kuin alat valmistaa paprikan täytettä. Sekoita kulhossa idut, sienet, silputut tomaatit, sipuli, mausteet sekä öljy. Kippaa täyte paprikan sisään. Valuta pähkinät, lisää haluamasi määrä suolaa ja blendaa sopivan vesimäärän kera kastikkeeksi, kaada paprikan päälle. Helppoa ja herkullista :)

Seuraava ohje on tribuutti Virpin säteilysmuutille, jonka pienten muutosten vuoksi ristin varsin inspiroivan taiteilijan mukaan, sillä jos se sisäinen solarium on päässyt sammumaan, auttaa tämä smuuti sen sytyttämisessä kaikella lämmöllään ja valollaan.
Sisäinen solarium:
appelsiini
1-2 sellerinvartta (+muuta vihreää)
1 porkkana
½ sitruunan mehu
(1 päärynä, jos haluaa makeampaa)
1 rkl auringonkukansiemeniä
2 rkl hampun- ja (liotettuja) pellavansiemeniä (ts. pellavansiemenlimaa)
sormenpään kokoinen pätkä inkivääriä
1 rkl kookosöljyä
tujaus kanelia
(macaa ja lucumaa ja lesitiiniä)

Kuori aplari ja porkkana. Blendaa ja syö. Fiilistele sisäisen solariumin kantamaa valoa. 
Note to self.

keskiviikko 18. toukokuuta 2011

Rentoa raakailua

Niinhän siinä kävi, että kun pikkuhiljaa alkoi lisäilemään raakaravinnon osuutta ruokavaliossa huomasikin pian syöneensä raakaruokaa seitsemänä päivänä viikossa. Ei vain ole tehnyt mieli kypsennettyä ruokaa, joten fiiliksen mukaan mennään. Olo on ollut erinomainen, virkeä, tänään jopa hyperaktiivinen, johtuen luultavasti suuresta raakakaakaon ja pähkinöiden määrästä. Luvassa pientä koostetta syömisistäni, ohjeiden kera tietenkin. 

Seuraava tuorepuuro syntyi spontaanisti erilaisia makuja yhdistelemällä. Vaikka kokeilenkin mielenkiinnolla aina uudenlaisia juttuja, pyrin kuitenkin noudattamaan jonkinlaisia ennakko-oletuksia mauista, jotka voisivat sopia yhteen. No, tämän puuron kehittelyssä ne oletukset heitettiin nurkkaan, sillä joukkoon nakattiin makuja melko mielivaltaisesti, mutta lopputulos oli ilahduttava yllätys - perhanan makea, mutta samalla positiivisella tavalla erilainen. Maustoin puuron lämmittävällä tavalla kanelilla ja carobilla. Pähkinämaito sopisi kaveriksi oikein hyvin!

Sitruunainen tuorepuuro:
½-1 dl tattarin (ja rukiin) jyviä
2-3 taatelia
1 rkl pellavansiemeniä
½ päärynä
nippu koivunlehtiä
1 reilu rkl carobia
pari ripausta kanelia
muutaman sentin pala luomusitruunan kuorta
(macaa, lucumaa)

Huuhtele jyvät hyvin kylmällä ja lämpimällä vedellä useaan kertaan ja laita likoamaan yön yli. Laita pellavansiemenet likoamaan pieneen vesimäärään eri astiaan, johon voit myös pilkkoa taatelit. Hae aamulla naapurin koivusta mukava määrä koivunlehtiä ;) Kaada jyvistä vesi pois ja huuhtele ne kertaalleen. Blendaa kaikki aineet keskenään tasaiseksi, maistele ja mausta enemmän jos siltä tuntuu.

Kokeilin myös raakapastaa tomaattikastikkeella, johon ihastuinkin ikihyvikseni. Ohje ei ole järin valtaisa, joten jos olet kova syömäri suosittelen tuplaamaan ohjeen määrät :)
Kesäkurpitsapasta tomaattikastikkeella (yhdelle):
½ kesäkurpitsa
marinadiin oliiviöljyä, laatusuolaa ja soijakastiketta

2 tomaattia
½ dl auringonkukansiemeniä
1 taateli
loraus oliiviöljyä
valkosipulinkynsi
suolaa, musta- ja valkopippuria, chiliä, kurkumaa, paprikaa, oreganoa, basilikaa ym.

Viipaloi kesäkurpitsa juustohöylällä tai kuorimaveitsellä ohuiksi viipaleiksi. Minulla sekaan eksyi myös ohueksi saksittua kelp-levää. Ripottele suolaa sekaan, kaada reilusti oliiviöljyä ja halutessasi soijakastiketta. Marinoi ainakin muutama tunti. Liota auringonkukansiemeniä useampi tunti. Pilko taateli ja liota sitäkin pienessä vesimäärässä (jonka voi käyttää kastikkeeseen). Marinoinnin jälkeen kaadoin nesteet pois, ja puristelin kesäkurpitsaviipaleista kevyesti enimmät nesteet pois. Asettele "pasta" lautaselle ja blendaa loput ainekset tasaiseksi, mausta makusi mukaan. Itse suosin vahvoja, lämmittäviä mausteita, pippureiden tulisuutta ja yrttien raikkautta.
Ja välipalana, jälkiruokana, koskatahansa joka välissä pieniä sieviä sydämiä alá bf ♥ 
Lisäksi tätä aiemmin postaamaani smuutia
Ja kun ruokapuoli on kunnossa voikin keskittyä esimerkiksi omakuvan piirtämiseen..

sunnuntai 15. toukokuuta 2011

Tänään blenderissä: Papaija ja cantaloupe

Reseptiosio näyttää tällä hetkellä kasvavan lähinnä smoothieiden rintamalta, ja sitä se tekee tälläkin kertaa. Muutamissa seuraamissani blogeissa on nimittäin parin viime viikon aikana useaan otteeseen hehkutettu papaijaa, joten kiusauksen vastustaminen yltyi liian suureksi - pitihän tuota kauniin oranssinpunaisen hedelmälihan omaavaa terveyspommia päästä kokeilemaan.
Kuva: hs.fi
Papaija sisältää A- ja C-vitamiineja sekä kalsiumia, edistää ruuansulatusta ja puhdistaa kehoa. Kiinnostavia papaijaohjeita löytyy esimerkiksi Virpi Mikkosen ihanan pirteästä Kiitos hyvää -blogista.

Käytin siis papaijani lähinnä vihersmuutien seassa, ja päädyinkin varsin hedelmäisen raikkaaseen yhdistelmään, sillä kaverikseen vihreälle pedille se sai cantaloupe-melonia, appelsiinia ja palan banaania makeutta antamaan. Tämä smuuti on miedon makuinen, joten makeampaa kaipaava voi lisätä sekaan vaikkapa päärynää, joka epäilemättä sopisi hedelmäremmiin. Pyrin yleensä hyödyntämään hedelmien omaa sokeria, hädän tullen liotettu taateli tai pari on paikallaan, en siis lisäile vaikkapa hunajaa. Yhä edelleen poden kamerapulaa, joten erittäin epäedustavan tunkkainen webcam-sähellys yrittää nyt ajaa asiaa, tekemättä kuitenkaan oikeutta tälle freesille juomalle.

Avaruusruokalinja jatkuu Star Wars -paita teeman mukaisesti taustalla
Eksoottinen hedelmäpommi:
½ papaija
1/4 cantaloupe
1 pieni appelsiini
½ banaani
nippu vihreää (vuodenaikaa hyödyntäen vaikkapa koivunlehtiä!)
2 rkl liotettuja pellavansiemeniä
1 rkl macaa sekä lucumaa
(päärynä)

Kuori hedelmät ja poista cantaloupen sekä papaijan siemenet (itse tosin käytin noin ruokalusikallisen papaijan siemeniä sekaan), ja blendaa kaikki ainekset tasaiseksi. Maista ja lisää halutessasi päärynä tai loputkin banaanista makeutta antamaan sekä vettä niin, että saat miellyttävän koostumuksen.

lauantai 14. toukokuuta 2011

Pentutehtailua ja rescue-kavereita

Olen useampaan otteeseen mietiskellyt tekstiä liittyen koiriin, pentutehtailuun ja rescue-toimintaan. Aihe liittyy läheisesti itseeni, sillä koiran omistaja olen itsekin, ja ylipäätään kaikki eläimiin liittyvä on minulle tärkeää. 
Sara, äitin koira ♥
 Pentutehtailu on siis pentujen tuottamista, jolloin liian montaa eläintä pidetään liian pienessä tilassa. Pentuja tuotetaan rahan vuoksi mahdollisimman paljon, mahdollisimman pienillä kustannuksilla. Ei myöskään ole tavatonta vierottaa pentuja liian pian emostaan. Nartuille pentutehtailu tarkoittaa usein sitä, että eläin astutetaan jokaisen juoksun jälkeen - ne ovat siis eläviä tuotantokoneita, jatkuvassa tehotuotantoprosessissa.  Pennutus saatetaan aloittaa jo ensimmäisestä kiimasta, jolloin narttu itsekin on vielä pentu. Eläinten hyvinvoinnista ei juurikaan välitetä: niiden ravinto on usein niukkaa ja laadutonta, hygienia huonoa, terveydentilan tarkkailu huolimatonta ja lähisukuisten eläinten parittaminenkaan ei ole vierasta, jolloin vakavat perinnölliset sairaudet ovat yleisiä. Pentutehtailua tapahtuu niin Suomessa kuin ulkomaillakin, sekä puhdas- että sekarotuisilla eläimillä, yleensä koirilla.
Kuva: Iltalehti
Suomen Kennelliittoonkaan kuuluminen ei aina ole tae puhtaista papereista: Kasvattajat voivat rekisteröidä osan pentueistaan, mutta tuottavat lisäksi nartuilla välipentueita, jotka jättävät ilmoittamatta Kennelliitolle. Kennelliiton jäsenyys tai näyttelypokaalit eivät siis välttämättä takaa rehellistä toimintaa. 

Pentutehtailu on siis raakaa bisnestä elävillä ja tuntevilla olennoilla, ja siinäkin pätee kysynnän ja tarjonnan laki: Pentuja tehtaillaan varmasti niin pitkään kuin ostajia riittää. Eläinten tehtailu lemmikkikauppaa, kuten mitä tahansa tehotuottamista, varten on yksinkertaisesti julmaa peliä. Keinoja pentutehtailun välttämiseen löytyy esimerkiksi Animalialta.
Eettisenä vaihtoehtona pentutehtailulle voi pitää löytöeläimen ja kodittoman eläimen ottamista. Eläimen taustaan ja epätoivottuunkin käyttäytymiseen on kuitenkin osattava varautua, tämä pätee otukseen kuin otukseen, oli sillä puhtaat paperit tai ei. Lemmikin ottaminen ei koskaan saisi perustua hetken päähänpistoon tai sääliin, ja ottajan olisi varmistuttava siitä, että mahdollisuudet antaa tälle hyvä elämä ovat riittävät. 

Itse päädyin ottamaan rescue-koiran luotettavan järjestön kautta. Rescue- ja löytöeläimistä kuulee paljon ennakkoluuloja, ja aluksi itseäkin satutti joka kerta, kun omiin korviin sattui kantautumaan vääriä käsityksiä, yleisimpinä lienee: "Ne on likaisia, vesikauhuisia, kirppuisia, sairaita, mitätahansa.." Varmaan tällaisiakin tapauksia löytyy, mutta luotettavien järjestöjen kautta Suomeen tuotavat tai jo Suomessa olevat koirat ovat pääsääntöisesti terveitä, rokotettuja, hoidettuja ja niin edelleen, jos jotain eläimen terveydentilassa on huonosti siitä kyllä kerrotaan heti. Nyttemmin en hätkähdä loukkaaviksi tarkoitetuista ennakkoluuloista, sillä tiedän, ettei rescue ole sen likaisempi tai sairaampi kuin kenen tahansa kennelistä haettu sessi, itse asiassa rescuet ovat monesti jopa terveempiäkin, sillä sekarotuisina ne välttävät rodulle tyypilliset vaivat. 
Kuva täältä
 Koirani, Aik, on suurinpiirtein 1,5-vuotias poika, joka löydettiin alkuvuodesta 2010 sisaruksineen hylättyinä metsästä kovimpien pakkasten aikaan. Pennut tuotiin rescuekoiratarhalle hoitoon ja kasvamaan siihen asti, että kukin löytäisi uuden kodin. Kun saman vuoden lopulla sain Aikin (tuolloin siis noin vuoden ikäisen pojan) itselleni tänne Ouluun, oli sen sisaruksetkin päässeet jo tarhalta. Olin lukenut paljon rescuen ottamisesta, ja ennen lopullista päätöstä sen ottamisesta järjestön henkilöt haastattelivat minua kahdesti valmiuksistani ja sitoutumisestani. Haastattelut kuuluvat käytäntöön, niillä halutaan varmistaa koiran ja omistajan sekä mahdollisen perheen yhteensopivuus. Tiesin jo ennalta, että rescueen tulee suhtautua kuin pentukoiraan - tai rehellisemmin, tulee varautua pahimpaan - tarhalla niitä ei ole mahdollista kouluttaa ja opettaa vaikkapa siisteiksi, joten kaikki on aloitettava alusta. 

Jännitys oli valtava, kun vihdoin sain Aikin tänne. Loppujen lopuksi kaikki sujui yli odotusten. Kotiuttaminen ei tarkoittanutkaan kuukausia kestävää sisäsiisteyskoulutusta ja itkuaparkua; siisteys opittiin jo ensimmäisen yön jälkeen ja rohkeutta tuli lisää jatkuvasti. Eroahdistuksen kanssa meni pari kriittistä viikkoa, jolloin huoneeni oli kuin pyörremyrskyn jäljiltä aina kun saavuin luennolta, mutta sitten sekin riehuminen loppui. Kaiken kaikkiaan tuntuu, että erilaiset kehitysvaiheet on käyty läpi, mutta paljon nopeampaa kuin aivan pentukoirilla. Aik on oppinut hurjan nopeasti, eikä millään uskoisi miten vähän aikaa se täällä on ollut. On mahdotonta sano,a mitä rotuja Aikissa on, eikä se ole tarpeellistakaan, mutta niin ulkonäkönsä kuin luonteensakin puolesta se on ilmiselvä sakemannimix - vahtivietti on kova ja ovikelloa haukutaan aina, sillä se tietää vieraita, mutta ei se ole aggressiivista haukkua, vaan loppuu heti kun vieras tulee sisään ja on käyty parit nuuhkaukset hakemassa.

Aik ja lempilelu


En voisi valintaani tyytyväisempi olla. Aik on huomiota rakastava, kiltti ja vilkas koira, ja sopeutunut uuteen kotiinsa oikein hienosti. Se tuntuu ottaneen äitini emokseen, ja kantaa siipalle jatkuvasti palloa syliin, leikkiminen kun on vaan parasta ikinä.

maanantai 9. toukokuuta 2011

Parsakaali-kookoskeitto

Kävipä sitten niin, että heti kun syntyi mielivaltaisella tahdilla ideoita kaikille upeille herkuille, joita ajattelin kokeilla seuraavina päivinä, vietiinkin kamera käsistäni aivan muihin hommiin kuin ruoka-annoksia kuvaamaan. Visuaalisena ihmisenä kuvat elävöittävät tekstiä niin, etten mielelläni vaikkapa reseptejä julkaise, jos en ole päässyt räpsäisemään ensiksi kuvaa. Käytössäni on kuitenkin siipan macin kamera, jolla voin ruokakuvata jos pakonomainen tarve syntyy, mutta laatu nyt ei hirveästi silmää hivele.

Mutta asiaan. Seuraavaan keittoon inspiraatio syntyi ihanasta Moments-blogista, kun jääkaapissa sattui lymyilemään yksinäinen parsakaali ja mielessä kävi ajatus, että ehkä voisi syödä jotain muutakin kuin sitä avokado-tomaattikeittoa pienoisine eri variaatioineen. Aiempien kokemusten perusteella suhtauduin hieman epäilevästi parsakaaliin raakakeitossa, mutta ennakkoluulot selätettiin 10-0.
Haalistunut avaruusmössö
Parsakaali-kookoskeitto:
2,5 dl parsakaalta pilkottuna
½ dl cashew-pähkinöitä
½ dl kookoshiutaleita
1/4 avokado
1/3 sitruunan mehu
pala selleriä
1 valkosipulin kynsi
½ tl juustokuminaa
suolaa, valko- ja mustapippuria
maun mukaan tuoretta persiljaa
vettä

Liota casheweita pari tuntia. Koska käytössäni oli vain sauvasekoitin, surautin ensiksi pähkinät ja kookoshiutaleet tasaiseksi pienen vesimäärän kanssa. Lisää loputkin ainekset ja vettä sen verran, että saat blendattua tasaiseksi. Lisää vielä vettä niin, että saat keitosta miellyttävän paksuista.

lauantai 7. toukokuuta 2011

Suklainen palautusjuoma (herkuttelijalle)

Myönnetään, olen pahemman luokan herkkuperc. Ei auta kieltäminen, eihän tiikerikään raidoistaan pääse. En minä aina ole ollut, todellakaan, ainakaan tässä määrin, ja syytänkin muutoksesta siippaani. Haen syyllistä, mutta peiliin en halua katsoa, joten kohdistan osoitukseni tuohon pahaa aavistamattomaan olentoon, heittäen raakasuklaapalan suuhuni ja dipaten samalla hedelmälohkoa tahiniin. Eihän se tiikeri edelleenkään pääse siitä kuvituksestaan.. 
Mutta onko se nyt sitten niin paha? Olisiko totaaliherkkulakko hampaita kiristellen parempi?
No ei. Jos jotain, niin elämässä täytyy osata ottaa rennosti, täytyy tuntua hyvältä. Hyvästellä turhat kiellot ja pilkuntarkat säännöt, ja panostaa siihen laatuun. "Just let it go, forget control. Jump in to the river - go with the flow."
 
Niinpä tämäkin, alunperin palkkariksi tarkoitettu, rakkausjuoma syntyi herkkupercn ja mukavuusvietin mielihaluja kuunnellen, eikä suorempaan kohti sydäntä olisi Amor voinut nuoltaan ampua! Pehmeä vaniljainen pähkinämaito yhdistettynä kaakaoon ei yksinkertaisuudessaan voi olla kuin täysosuma.
Pähkinä-suklaajuoma:
0,75 dl cashewia ja mantelia (+reilusti vettä liottamiseen)
3 dl vettä
kourallinen gojimarjoja (+vettä niin että peittyvät)
1 - 2 reilua rkl raakakaakaojauhetta
1 reilu rkl macaa
1 rkl carobia
1 rkl lucumaa
1/4 tl aitovaniljaa
(1 reilu rkl hamppuprodea)

Liota pähkinöitä ja gojeja eri kupeissa. Kaada pähkinöiden vesi pois, ja valmista ensiksi pähkinämaito blendaamalla ne pienessä vesimäärässä tasaiseksi. Lisää sitten liotetut gojit vesineen ja vanilja, blendaa, lisää loput ainekset ja vesi, blendaa vielä kaikki tasaiseksi. Enjoy!

keskiviikko 4. toukokuuta 2011

Pähkinäpilviä ja vaniljaisia unelmia

Toisina päivinä vain kaipaa hieman itsensä hemmottelua ja aisteja hiveleviä asioita. Mikä olisikaan silloin täydellisempi yhdistelmä kuin kermaisen pehmeä cashew-pähkinä ja lumoavan makea vanilja? Tämä tuoksuva, maistuva ja endorfiinisyöksyjä vapauttava herkku on liottamista lukuunottamatta hetkessä valmis, ja jos jollain niin tällä kehottaisin ketä tahansa korvaamaan maitoteollisuuden sokeri- ja lisäainekyllästetyt, rasvattomat jugurtit.
Vaniljainen pähkinäjugurtti:
n. 0,75 dl cashewpähkinöitä (minulla myös muutama manteli + seesaminsiemeniä)
1 - 2 taatelia
pala banaania
1 tl lucumaa
1 tl mesquitea
½ tl aitovaniljaa jauhettuna
vettä

Liota pähkinöitä ja taateleita erillisissä kupeissa yön yli. Kaada aamulla pähkinöiden liotusvesi pois ja blendaa kaikki ainekset keskenään. Lisää vettä niin, että saat sopivan rakenteen. 
Yogi-teetä luomusoijajuomalla ja vaniljaherkkua

'cause you can't fool yourself

Itsensä toteuttaminen ja luovuus kulkevat pitkälti käsi kädessä. Itseään toteuttava ihminen luo elämästään väistämättä miellyttävän kokonaisuuden, jonka varaan voi vain heittäytyä, antaa virran viedä - virran, jota flowksikin kutsutaan.
 
Ihmisten perusvirhe on itsensä unohtaminen. Itsensä toteuttaminen ja velvollisuudet kulkevat pitkälti sukset ristissä. Muiden odotukset, sosiaalinen paine ja yhteiskunnan vaatimukset ajavat valitsemaan oman itsen ja muiden miellyttämisen väliltä, jolloin turhan moni ajautuu siihen kuuluisaan oravanpyörään, jossa painaa vain pomon määräykset ja setelit lompakossa. 
 

Viktor Frankl, keskitysleiriltä selvinnyt humanistisen psykologian edustaja, korostaa teoretisoinnissaan, että jos ihmisen elämällä ei ole tarkoitusta, hän kokee eksistentiaalisen turhautumisen. Tyhjyyden tunne johtaa tarkoituksettomuuden tilaan, eksistentialistiseen tyhjiöön, joka on neuroottinen tila, jota ilmentää pakonomainen vallan ja rahan tavoittelu. Frankl piti tätä aikanaan yhteiskuntamme perusneuroosina, ja käsittääkseni nyky-yhteiskunnassa se tiukentaa vain otettaan. Ihmisen elämällä ei ole tarkoitusta, jos ei tunne itseään. Kuinka voisi tuntea elämänsä mielekkääksi, jos kokee sen vain vieraan kehon, tuntemattoman mielen kautta?

Miksi siihen oravanpyörään sitten ajaudutaan? Itsestään vieraantuneena on helppo vastaanottaa ympäriltä saatavia malleja. Jos kyse on vaikkapa sosiaalisesta paineesta, sehän on pohjimmiltaan vain illusorista; se on olemassa vain, jos annamme sen olla. Ehkä yhtenä tekijänä lukuisten joukossa voi pitää ajattelutapaa, joka on iskostettu meihin pienistä pitäen - mikä onkaan parempi pohja istuttaa ajatuksia kuin pieni lapsi? Me opimme ajattelemaan, että on edettävä koulutuksessa, päästävä töihin, pyörittää robottimaisen rutiininomaisesti niitä rattaita, joilla muurahaisyhteiskunta pyörii. Mutta tässä, oppimisen, tapauksessa on pieni helpottava porsaanreikä.. Kaikki, mitä opitaan, voidaan myös poisoppia. Virheelliset ajattelumallit voidaan korjata ja korvata.
Kuva täältä   
 Kevättalvella huomasin, miten itsensä toteuttaminen sulkee pois oravanpyörän, siis jonkin sellaisen tekemisen, jota kohtaan ei koe intohimoa. Innotuin piirtämisestä kovempaa kuin aikoihin, ja sen luovuustulvan kuunteleminen, sille antautuminen osoitti välittömästi ovea opiskelumotivaatiolle. En sano, ettenkö pitäisi myös opiskelusta, pidän minä, mutta nuo kyseiset kevättalven kurssit nyt sattuivat olemaan vähemmän kiinnostavia, toisin kuin vaikkapa nyt kevään tutkimuskurssi ja siihen kuuluneet haastattelut; olin vähintäänkin liekeissä! Itseään kuunteleva ihminen on motivoitunut, suuntautunut intohimolla siihen mitä tekee, jolloin on myös edellytykset toimia luovasti. 
Aika on ihmisen olemista saneleva elementti, jota ei menetettyään voi saada takaisin. Huomenna on liian myöhäistä huomata, mitä tänään olisi "pitänyt" tai halunnut tehdä, eikä itseään voi pidemmän päälle huijata. Kuuntele siis itseäsi hetki ja suuntaa toimintasi vain sinne, minkä koet itsellesi merkitykselliseksi nyt.

tiistai 3. toukokuuta 2011

Jotain paistettua, jotain blendattua, jotain tussattua

Eräs päivä keittiössä syntyi varsin makoisa uunitettu kasvispiirakka täysin improvisoimalla löytyneistä aineksista, mutta koska lopputulos oli niin onnistunut, on pakko koittaa saada reseptiä jonkinlaiseen tallennettuun muotoon. 
Värikäs ruoka - parempi mieli
 Parsakaalipiirakka:
Pohja:
jotai 0,75-1 dl vettä
loraus hyvää öljyä
2-2½ dl jauhoja (minulla 1 dl speltti-, 0,75 dl graham- ja 0,75 quinoajauhoja)
1 tl leivinjauhetta
ripaus suolaa

Täyte:
noin puolet parsakaalista
puolikas paprika
puolikas sipuli
2 dl soijajugurttia/kermaviiliä/wadevah
2 rkl soijajauhoa + 0,5 dl vettä
reilusti suolaa, musta- ja valkopippuria
reilu rkl kookosöljyä

Tee ensiksi pohja sekoittamalla nesteeseen kaikki kuivat aineet ja puristele niin, että taikinasta saa tasaisen palleron. Jätä levähtämään siksi aikaa, kun täyte valmistuu. Paloittele parsakaali, paprika ja sipuli. Hauduta  parsakaalta ja sipulia pannulla kookosöljyssä miedolla lämmöllä niin, että ne hieman pehmenevät. Sekoita jugurttiin tms soijajauho, vesi ja mausteet. Kauli jauhojen avulla pohja piirasvuoan kokoiseksi (halkaisija n. 25 cm) ja painele vuokaan. Kasaa päälle paprika ja haudutetut parsakaalit ja sipulit, levitä päälle jugurttimössö. Uunita 225-asteessa 20-30 minuuttia. 

Piiraan jälkeen maistuukin raikas ja puhdistava smuuti, joka saa kauniin (tai toisten mielestä myrkyn-) vihreän värinsä kaikista keholle hyvää tekevistä rehuista.
Raikas vihersmuuti:
½ päärynä
½ banaani
sellerinvarsi
iso nippu vihreitä
paksu viipale tuoretta ananasta
1/4 avokado
ohranoras, hamppuprode, MSM, maca, lucuma, brahmi

Blendaa ainekset, brahmia kannattaa laittaa vain maltillisesti, sillä sen voimakas, ehkä pistäväkin maku, tulee esiin jo teelusikallisellakin. 

Lopuksi onkin aika paljastaa vähän omakuvaa.. Tosin piirretyssä muodossa. 

Aamujuttuja

Koska aamut nyt vain sattuvat yleensä olemaan sitä ihaninta vuorokaudenaikaa, seuraa jälleen fiilistelyä aiheesta aamupalapöperöohjeen tiimoilta. 
Pähkinät, hedelmät, erilaiset tuorepuurot, hyvä tee ja tahini ♥ koostaa hyvän startin päivälle.
Kohmeinen supermarjapuuro:
n. 1 rkl pellavansiemeniä ja leseitä yön yli liotettuna
1 rkl kookoshiutaleita
kourallinen persiljaa ja lollo rossoa
reilusti jäisiä marjoja (minulla musta- ja punaherukoita, mustikoita & puolukoita)
pala banaania
pala tuoretta ananasta
1 rkl hamppuprodea & MSM:ää
1 tl ohranorasta, spirulinaa, macaa, lucumaa, mesquitea, carobia

Blendaa keskenään, heitä päälle siemeniä tai mitä ikinä haluatkaan, ja nauti :) 

The Healthies Tea on Earth