perjantai 24. kesäkuuta 2011

Juhannusruusujen tuoksua

Keittiökameleontti innosti minut kokeilemaan ruusujen käyttöä ruokien seassa kaikkien villiyrttikeräilyjen lomassa, ja ääk, olen ihastunut tuohon kauniin punaiseen, tuoksuvaan terälehteen, joka antaa vienon hennon aromin niin smuutille kuin salaatillekin. Samaisesta blogista inspiroituneena kokeilin houkuttelevaa ohjetta nyt, kun äidin kasvimaa puskee raparperia ja yliopiston puutarhan (oh wait?!) ruusupuskat kukkaa. Mikä ihanan täyteläinen, kesäinen smuuti ohjeesta syntyikään, uusi lisäys lempparilistaan.


Ruususen villimpi unelma:
1 kypsä luomupäärynä
2/3 dl manteleita (+seesaminsiemeniä), liota yön yli
1/2 - 1 raparperinvartta
nokkosenlehtiä
4 taatelia liotettuna 1,5 dl vettä (laitoin 2 taatelia ja kourallisen gojeja)
kymmenisen punaisen ruusun terälehdet
kourallinen jääpaloja
1 rkl kookosöljyä
(1 rkl soijalesitiiniä, macaa, lucumaa)
Liota manteleita (+siemeniä) ja taateleita (+gojeja) eri astioissa yön yli. Aamulla huuhtele mantelit, mutta käytä taatelit liotusvesineen. Kuori rapsut ja lado ainekset blenderiin, surauta sileäksi, lisää halutessasi lopuksi soijalesitiini ja surauta vielä kerran silkkiseksi smoothieksi. Nauti!


Juhannusherkutteluja jatkettiin ruusu-raparperilinjalla, kun bongasin Herkku ja Koukku -blogista juurikin aiheeseen sopivan raparperikakun ohjeen. Tein kakun halkaisijaltaan 20 cm:n irtopohjavuokaan, mutta ohjeen ainekset olisi voinut hyvinkin tuplata, sillä taikinasta tuli melkoisen ohuehko torttu. Lisäsin pohjaan seesaminsiemeniä, sillä rapsu sitoo kalsiumia ja täytteeseen ruusunlehtiä levittämään taianomaista hurmaavuuttansa, mutta ilmankin kakku on erittäin herkullista.


Ruusuinen raparperikakku:
Pohja:
3 kourallista manteleita + pari ruokalusikallista seesaminsiemeniä
3 rkl kaakaonibsejä
2-3 rkl kylmää vettä
3-4 rkl carobjauhetta
(1-2 rkl hunajaa/agavesiirappia, itse en kokenut tarpeelliseksi)
hyvälaatuista suolaa

Täyte:
½ banaani
3 raparperin vartta
1 rkl kanelia
½ tl vaniljajauhetta
2 rkl agavesiirappia tai hunajaa
kourallinen cashew-pähkinöitä
kourallinen ruusun terälehtiä
2 rkl kaakaovoita
2 rkl kookosöljyä
2 rkl lucuma-jauhetta
kourallinen mulperinmarjoja
hyvälaatuista suolaa

Liota manteleita ja seesaminsiemeniä yön yli, kippaa aamulla vesi pois ja huuhtele ne.
Pilko raparperit pieniksi. Sekoita niihin hunaja/agave, vanilja ja kaneli ja anna seistä huoneenlämmössä parisen tuntia.
Sulata vesihauteessa pieneksi pilkottu/raastettu kaakaovoi ja kookosöljy. Siivilöi marinoiduista raparpereista irronnut neste pois. Blendaa tehosekoittimessa sekaisin kaikki täytteen ainekset suolaa ja hunajaa lukuunottamatta (voit jauhaa pähkinät etukäteen tarvittaessa). Maista seosta, lisää hippunen suolaa maun terästämiseksi, lisää agavesiirappia/hunajaa, jos haluat lisämakeutusta.
Valmista pohja jauhamalla mantelit ja nibsit jauheeksi. Lisää hiukkanen kylmää vettä ja nypi tahnaksi. Lisää carobjauhetta sitomaan taikinan kosteutta - tavoitteena on murumainen taikina. Lisää myös hiukkanen suolaa.
Taputtele pohja leivinpaperilla vuoratulle irtopohjavuoalle (onnistuu helpoiten kostutetuilla sormilla) ja kaada täyte päälle. Anna jäähtyä pakastimessa vähintään pari tuntia tai mieluiten yön yli. Ota sulamaan ennen tarjoilua, koristele halutessasi.

Ihanaa, taianomaista keskikesän juhlaa! Jakakaa rakkautta (vaikkapa ylläolevien herkkujen kera), unohtamatta juhannusyön taikoja.

keskiviikko 22. kesäkuuta 2011

Hifimpi kaakao ja suklaakakkua

Paastopostauksessani mainitsin hamppumaidon, jota onkin viime aikoina kulunut enemmän kuin vuoden aikana yhteensä. Koska olen laiska, lainaan suoraan Juttaa hampun hyödyistä (vain ravintokäytössä siis): "Hampunsiemen on mainio välttämättömien rasvahappojen lähde, koska sen omega-6 ja omega-3 rasvahappojen suhde on keholle optimaalinen. Hampunsiemen on myös proteiininlähteenä loistava ja siksi sillä onkin raakaruokailijan ruokavaliossa ja sydämessä hyvin vakiintunut asema. Se sisältää kehollemme kaikki tarpeelliset kahdeksan aminohappoa sekä kaikille solukalvoille olennaista lesitiiniä. Verrattuna eläinperäisiin proteiininlähteisiin, hampunsiemen on proteiininlähteenä valmis paketti, josta elinvoimaa ei ole heikennetty kuumennusprosessilla."

Kuva täältä
 
Hamppumaitoa tehdessäni olen aina siilannut karkeaksi jäävät kuoret pois, ilmeisesti valmiiksi kuorittuja siemeniä käytettäessä siivilöimisen voi jättää välistä. Juoma toimii aivan sellaisenaankin lehmämaidon sijaan, mutta erityisen hyvin pirtelöiden pohjana. Kaikenlaiset marjat, hedelmät tai lämmittävät mausteet kuten kaneli ja kardemumma ovat osoittautuneet loistaviksi kokeiluiksi, mutta eräänä treeniperjantaina blenderiin päätyi varsin hifejä aineksia, joilla ei voi epäonnistua. 


Blissfulhempcocoastuff:
1 dl kuorimattomia hampunsiemeniä (+ 1 rkl seesaminsiemeniä)
vettä

½ (jäinen) banaani tai pari taatelia
ripaus kanelia
ripaus aitovaniljaa

Tee hamppumaito blendaamalla siemeniä ja vettä niin, että saat vaaleaa maitoa. Siivilöi kuoret pois, lisää valmiiseen juomaan loput ainekset ja blendaa kaikki sekaisin kermaiseksi kaakaoksi.

Jyväskylässä ollessa välillä oli pakko ruokailla jotain muutakin kuin Shasan smuuteja, joten siipan toiveesta leivoin suklaakakun piristämään viimeiseen tenttirutistukseen valmistautumista. Sovelsin Kamomillan Konditorian ohjetta, ja ainakin paremmalle puoliskolle maistui apinan raivolla. Kakku oli ensimmäisenä iltana aika hapero, johtuen varmaan käyttämistäni spelttijauhoista, mutta oli seuraavaan päivään mennessä tiivistynyt jääkaapissa niin, ettei enää murentunut käsiin. 


Suklaakakku:
1 dl luomukaakaojauhetta
2 dl intiaanisokeria
1 tl vaniljajauhetta
4 dl luomuspelttijauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 tl ruokasoodaa
0,5 tl suolaa
3 dl kauramaitoa tai muuta kasvimaitoa
2 tl omenaviinietikkaa tai muuta etikkaa
100 g öljyä tai rasvaa sulatettuna (esim kookosöljyä)
100 g tummaa luomusuklaata pieneksi pilkottuna
Rasvaa ja jauhota kakkuvuoka  ja laita uuni kuumenemaan 190 ° C:en.
Siivilöi kuivat aineet kulhoon ja sekoita.
Mittaa niiden joukkoon kauramaito, omenaviinietikka ja rasvasula. Sekoita tasaiseksi. Lisää suklaapalat ja sekoita.
Kaada taikina vuokaan ja paista uunissa n. 35 minuuttia tai kunnes kakku on kypsä.
Anna kakun jäähtyä hetken aikaa ennen vuoasta irrottamista.

Jyväskylän meininkejä

Kuten tuli todettua, vietimme armaan siippani kanssa viime viikon Keski-Suomessa. Sinä aikana tuli laukattua kerta jos toinenkin tankkaamaan elimistöön erilaisia varsin herkullisia smuuteja, sillä olisihan jyskyläreissu ilman Shasa-käyntiä tyhjä kuin koivumetsä ilman pakuria. Varsin tutuksi kyseinen paikka on siis puolen vuoden aikana tullut, ja ansaitsee ehdottomasti maininnan blogissakin. 

Tiskin takana hääräsi Aki kera (maniailmeisen) Viljamin
Lampsimme siis siippani kanssa pikkulauantain lounasaikaan Shasan pieneen smootilaan, tarkoituksenamme hyödyntää alkukuusta ostamani Citydeal-tarjouskortti, joka oikeutti 2 x smuutiin, raakasuklaa- ja piiraspalaan sekä kahviin/teehen/kookosveteen. Tuohon aikaan paikalla oli useampia asiakkaita, mutta blendereiden äärellä touhuavan koplan työskentely sujui jouhevaan tahtiin hervottoman läpänheiton siivittämänä. Aloitimme smuuteilla: siippani valitsi Parantajan, minä päivän smuutina virkaansa toimittaneen Simpauttajan, johon tuli cashewta, mustaherukkaa, banaania, gojia ja mesquitea.

Vasemmalla Parantaja, oikealla Simpauttaja
Tuo Simpauttaja oli ainakin aivan-päräyttävän-hyvää, sai tämänkin paatuneen merimieskielen laukomaan hävyttömyyksiä, vaikka parhaani mukaan olen yrittänyt kielenkäyttöäni siistiä. Perhanan täyttävä se myös oli - vatsani oli jo sen jälkeen pinkeän täynnä. Pienen levähdyksen jälkeen tilaa oli kuitenkin massussa taas sen verran, että piiraat ja suklaatkin saatettiin tilata.

OM NOM NOM!
Siippani nautti syömisensä maailman terveellisimmän teen kera, minä päädyin herkuttelemaan kahvilla, jota varten olin salakuljettanut hieman kaurajuomaa laukussani. Piiraassa oli perus pähkinä-kuivahedelmä-linjaan perustuva pohja, täytteenä oli jotain salaista, ilmeisesti ainakin mesquitea sisältävää herkkua. Kuvaussessioiden aikana jääkaappiviileä leivokseni lämpeni hieman pehmennyttäen kookosöljyn, jolloin rakenteesta tuli ihanan lusikoitava. Suklaa sisälsi muistaakseni hampunsiemeniä, oli oikein hyvää sekin. 


Syömingit olivat melkoisen tuhtia tavaraa, ja jos Jyväskylä - tuo mäkien luvattu maa - olisi suosinut kulkijaa  alamäellä, olisimme voineet pyöriä vatsoillamme kämpille saakka, mutta epäonneksemme tie sinne kulki lähinnä yläviistoon. Joka tapauksessa huomasin jalkojeni vievän Shasalle seuraavanakin iltana ja vielä sitäkin seuraavana päivänä, sillä olihan ennen lähtöä saatava vielä lempparini kaikista smuuteista: kahvi. Tosin nimikkoaineksensa korvattuna pakuriteellä. Ja kaakaonkin tilalta carobia. 

Shasahan remppaa Jyskylään uutta tilaa parhaillaan, jonka avajaiset ovat suunnitelmien mukaan heinäkuun alussa. Lupaavalta kuulostaa, sillä smuutien ja suklaiden lisäksi tarjolla tulee olemaan salaatteja mitä parhaimmilla aineksilla - enää siis vegaaninkaan ei tarvitse kiertää ensiksi kaupungin jokaista ravintolaa löytääkseen paikkaa, josta saisi vähän parempaa ruokaa. Kaikessa pienuudessaan olen kuitenkin varsin tykästynyt tähän nykyiseenkin tilaan, sen kauniin simppeliin sisustukseen ja tuttavalliseen ilmapiiriin. Voi Shasa, rantautuisit jo Ouluunkin!



maanantai 20. kesäkuuta 2011

Paastopäivien jälkipuintia

En olekaan ehtinyt vielä kirjaamaan paaston lopettamisesta mitään, tai yleensäkään mistään muustakaan viimeaikaisesta, sillä kesäkuun alun tour de Itä- ja Keski-Suomi ei tietenkään ollut riittämiin, vaan matkasin siipan kanssa uudestaan Jyväskylään viime viikon sunnuntaina. Tuo samainen päivä oli myös paastoni viimeinen päivä, eli paasto jäi neljään vuorokauteen. Se olisi hyvinkin voinut kestää vielä muutaman päivän oloni puolesta, mutta sattui niin, että serkkuni rippijuhlat olivat tuolloin, enkä millään kehdannut olla syömättä siellä, sillä varta vasten minulle oli tehty vegaanista sapuskaa, keittoa ja hedelmäsalaattia ♥, ja tietäen, että juhlia emännöivä kummitätini on äärimmäisen herkkä vetämään hernemaissipaprikan nenäänsä.. Joka tapauksessa oloni oli koko paaston ajan varsin hyvä ja jälkikäteen vielä parempi. Ainakin hetken aikaa. 

Paaston jälkeen olen todellakin ollut herkempi kuulemaan kehoni tarpeita. Tuo herkkyys on ollut osittain myös haastavaa, sillä ruuan määrän lisääminen tuotti ainakin aluksi hieman ongelmia. Safkat, jotka aiemmin tuntuivat hyvältä aiheuttivatkin nyt epämiellyttävän olon, jollaista en olisi osannut ennakoida. Kultainen keskitie on vielä hieman hakusessa - yllättäen jo pari hedelmää alkoikin tuntua sokeriyliannostukselta, puolikas avokado tukalalta jii än ee. Näine ongelmineni sain pian vatsani totaalisen sekaisin tavalla, jollaista en ole kokenut moneen vuoteen. Onneksi tuo vaiva rauhoittui kahden päivän jälkeen, ja nyt yritän aloittaa jälleen alusta. 

Olen jo vuosia yrittänyt panostaa ravintooni siinä määrin, että vointini olisi optimaalinen. Vaikka yläasteiässä jätinkin karkit ja roiskeläppäpitsat aivan toisissa tarkoituksissa pois ruokavaliostani, oli sekin jo askel parempaan. Tuolloin nielin kuuliaisesti virallisterveelliset ohjeistukset, mutta liha ja muut eläinkunnan tuotteet karsiutuivat pikkuhiljaa kokonaan pois tiedostaessani, mitä kaikkea niiden muovipaketissa makaavien jauhettujen ja pilkottujen olentojen tuotantoketjuun kuuluu. Parin viime vuoden aikana virallis"terveelliset" suositukset ovat saaneet kenkää lautaseltani, ja tilalle on tullut roppakaupalla tuoreempia, käsittelemättömämpiä ja luonnollisempia aineksia - aineksia, jotka ovat ruokaa, ravintoa, enemmän kuin elintarvikkeita, joka onkin vain piilonimike markkinavoimien tuottamalle ihmiskelvottomalle moskalle. 

Mutta takaisin tähän hetkeen. Olen miettinyt, mikä saattoi mennä vikaan paaston lopettamisessa, ja päällimäisenä tulee mieleen annoskoko. Vaikka luulinkin lisääväni ruokamäärää tarpeeksi varovaisella tahdilla, myönnän erehtyneeni - eikä asiaa helpottanut reissussa olo, kun tutut ainekset eivät olleetkaan käsillä. Parin desin mehuannosten jälkeen sinne vatsaan ei ehkä mahdukaan puolta litraa smuutia, senhän jo järkikin sanoo, ja asia korjautunee kun lappaa vain hieman vähemmän aineksia blenderiin. Toisekseen, nyt kun pähkinäriippuvuudesta on päästy, keskityn ylläpitämään kohtuukäyttöä. Lisäksi panttaan selvästi vatsalleni liian rankkoja aineksia siihen asti kun tarve vaatii, esimerkiksi sipuli nyt vaan ei sovi, ei sitten millään. 

Aktiivisena ihmisenä tarvitsen kuitenkin energiaa kohtalaisen paljon, ja vatsaystävällisenä sekä ravitsevana ravintona on viime päivinä ajanut asiaansa hamppumaito, josta kuoret on siivilöity. Sekaan olen heittänyt marjoja ja vihreitä tai hieman paria eri sortin hedelmää. Lisäksi keho huutaa tomaattia ja kurkkua kipeämmin kuin ikinä, ja niitä se on saanutkin, tosin ne nyt eivät ateriaksi riitä, mutta lisukkeena ja välipalana suolaripauksen kanssa oikein hyvin. 

Koen paaston opettavaiseksi ja hyödylliseksi tavaksi päästä lähemmäs itseään, keinoksi oppia kuuntelemaan omia tarpeitaan. Nimenomaan tarpeitaan, ei irrationaalisia mielihaluja, jotka epätasapainoisessa kehossa rynnivät norsulauman tavoin noiden tarpeiden tielle, muuttaen niiden viestit mitä hulluimmiksi vaatimuksiksi. Vaikka oma paastosta normiruokailuun siirtyminen vaatikin vielä lisätutkiskeluja, sanoisin, ettei ole vaikeita elimistöjä tai herkkiä vatsoja - vain vääriä tulkintoja tarpeista. Summa summarum: olen tyytyväinen päätökseeni paastolle ryhtymisestä ja sen seurauksista. Oikein toteutettuna paasto ei suinkaan ole ikävä ja väsyttävä kokemus, vaan päinvastoin voimaa antava ja piristävä tilaisuus vaikkapa irroittautua erilaisista riippuvuuksista.

perjantai 10. kesäkuuta 2011

Herkkua on siinä monenlaista

Tämän tekstin sisältö ei nyt liity millään tapaa parin viime päiväni ruokailuihin, sillä yhä mennään paastoten. Jossain mieleni jemmassa on kuitenkin vallan ihania ja kesäisiä herkkureseptejä, jotka ansaitsevat tulla julkaistuiksi nyt, kun helle Suomea hellittelee. Ihan sivuhuomautuksena ensimmäisen virkkeen viimeiseen lauseeseen: paasto on mennyt pääasiassa hyvin, tietysti väsymys iskee jos antaa sille luvan, toisinsanoen on tekemättä mitään, mutta muuten olo on ollut varsin (yllättävän) hyvä. 

Joka tapauksessa reseptilaarin avaa ihana, erittäin ruokaisa smuuti, jota tulee tehtyä aina, jos vain papaijaa on saatavilla. Papaijan voi toki korvata vaikkapa jollain melonilla, tai vaikka päärynällä, ei tämä niin tarkkaa ole!
Kaunistava smuuti:
½ papaija
kourallinen goji-marjoja
½ sitruunan mehu
sellerinvarsi + vihreää
sormenpään kokoinen pala inkivääriä
2-3 rkl hampunsiemeniä
ripaus kanelia
reilu rkl kookosöljyä
(korvaamalla inkiväärin parilla kourallisella mustikkaa sekä lisäämällä spirulinaa  ja ohranorasta saa aivan erilaisen, mutta herrrkullisen smuutin siitäkin!)

Edellisessä postauksessa mainitsin varsin hyväksi havaitun hummusohjeen, joka on aika perusohje, mutta luokkaa "tässä ei voi epäonnistua". Hummus ja porkkanatikut ovat mielestäni lyömätön yhdistelmä, mutta ruokaisuutta lisäämään tuhosin jääkaapissa lymynneen munakoisonkin marinoimalla sitä yksinkertaisessa oliiviöljy-soijakastike-suola-yrtti -marinadissa. Toisin kuin itse kuvauskerralla tein, suosittelen kuorimaan munakoison ennen marinoimista.

Takuuvarma hummus:
2-3 dl keitettyjä kikherneitä
valkosipulin kynsi
reilu loraus oliiviöljyä tai aurinkokuivattujen tomaattien mausteöljyä
hieman vettä
reilu tl juustokuminaa
paprikajauhetta, musta- ja valkopippuria
suolaa
(pari aurinkokuivattua tomaattia)

Seuraava kakku toimitti virkaa viime vuoden synttäreilläni kahvipöydän kuningattarena (vaikka kuva ei annakaan oikeutta), ja voin vannoa, että meni kuin kuumille kiville. Erittäin tuhti herkku on kyseessä, mutta sitäkin maistuvampi. Kakku on simppeli tehdä, ja vaikka ainesosalista onkin kohtalaisen pitkä,  palkitsee se tekijänsä. Kyseinen pohja on mielestäni paras makean raakapiiraan pohja, mitä olen tehnyt tai päässyt maistamaan, ja toimii täytteelle kuin täytteelle. Sen suuremmitta esittelyittä, bravuurini, olkaa hyvä. 

Raaka suklaamoussekakku (for dummies):
pohja:
200g manteleita
100g hasselpähkinöitä (tai missä suhteessa vain, yhteensä 300g pähkinöitä)
100g kuivattuja taateleita
100g kuivattuja viikunoita (tai 200g vain jompia kumpia)
2-3 rkl kuivahedelmien liotusvettä

täyte:
2 suurta tai 3 pientä, kypsää avokadoa
5 taatelia
3-4 rkl (raaka)kaakaojauhetta
n. ½ dl kookoskermaa
2-3 rkl hedelmien liotusvettä
pienen pieni ripaus laadukasta suolaa
(½ banaani)

koristelu:
n. 1½ dl kookoskermaa (jääkaappikylmää)
marjoja/hedelmiä
Liota pähkinöitä yön yli. Laita kuivahedelmät toiseen astiaan likoamaan paria tuntia ennen leipomaan ryhtymistä. Valuta pähkinät ja hedelmät (hedelmien liotusvesi talteen). Jauha tehosekoittimessa ensiksi pähkinät karkeaksi, lisää sitten hedelmät ja jauha niin, että saat rouheisen massan. Lisää hedelmien liotusvettä niin, että massasta tulee käsiteltävää. Pingota halkaisijaltaan 26cm:n irtopohjavuoan pohjalle leivinpaperi ja painele pohjataikina tasaiseksi. Laita jääkaappiin täytteen tekemisen ajaksi.

Ota avokadoista hedelmäliha, laita (blenderin) kippoon kaikki täytteen ainekset ja blendaa (tai soseuta sauvasekoittimella) tasaiseksi mousseksi. Maista, ja lisää taateleita/agavea/intiaanisokeria, jos kaipaat lisää makeutta. Levitä mousse pohjan päälle. Laita jääkaappiin. Vaahdota viileä kookoskerma, ja laita sekin hetkeksi jääkaappiin niin, että vaahdosta tulee kestävämpää. Pursota kerma kakun päälle haluamallasi tavalla ja koristele marjoilla ja hedelmillä. Laita kakku vielä jääkaappiin pariksi tunniksi maustumaan.

HC-luokan dyykkarina keittiö pursuaa aina silloin tällöin banaaneja. Jo vuosia sitten keksin, että niitähän voi kuorittuina heittää pakastimeen ja tehdä sitten herkullista jäätelöä, joka muistuttaa niin rakenteeltaan kuin maultaankin erehdyttävän paljon kaupan eläinjäätelöä. Näin kesähelteellä (ja koska vain muulloinkin) tämä herkku on nopea pyöräyttää, eikä välttämättä tarvitse muita härpäkkeitä kuin sitä banaania, tähän versioon löin kuitenkin hieman ekstraa.

Vanilja-minttujäätelö:
1½ - 2 pakastettua banaania
1 tl lucumaa
½ tl aitovaniljajauhetta

1 tippa piparminttuöljyä tai 1 tl piparminttuaromia
(teelusikan kärjellinen spirulinaa)

Blendaa (onnistuu sauvasekoittimellakin) banaani, lucuma ja vaniljajauhe tasaiseksi ja ota jäätelöstä puolet lautaselle (ja laita pakkaseen). Lisää jäljelle jääneeseen osaan spirulina (väriä antamaan, ei pakollinen) ja piparminttuöljy, blendaa sekaisin, ja lyö vaniljaversion viereen. Kaakaorouhe toimii pisteenä i:n päällä.

torstai 9. kesäkuuta 2011

Pääsykokeiluja ja puhdistautumista

Huh, nyt on sitten luku-urakat ohi ja loma saatettu alkuunsa. Stressinsietokykyä koetellut kevät huipentui viikon ensimmäisinä päivinä pääsykokeisiin Joensuussa ja Jyväskylässä - maanantaiaamuna klo 06:30 oli koirat sekä allekirjoittanut tavaroineen äiteineen autossa ja yhteensä reilun 800 kilometrin reissu edessä. Ainaiseen mihinkäänjohtavaan pessimismiin taipuvaisena päädyin tällä kertaa vaihtoehtoiseen strategiaan: yritin suurin ponnistuksin kerrankin uskoa itseeni ja luottaa siihen, mitä teen. Aidosti. Ja luulen sen toimineen, en tiedä pisterajojen suhteen, mutta itseni suhteen: minä, joka jännitän mitä tahansa tenttiä, kiemurrellen ennen h-hetkeä vatsakivuissa ja hakaten päätäni seinään, en tällä kertaa jännittänyt ollenkaan, vaikka kyseessä oli kuitenkin itselleni varsin tärkeä koe. 


Ennen kokeita vedin ashwagandha-brahmi-shotit buustaamaan kognitiivisia kykyjä ja keskityin odotusajan siihen lähes vieraaseen harmoniseen rauhaan, joka sisällä oli. Joensuun nimenhuudossa oman nimeni kuullessani kävelin tyynen rauhallisesti paikalleni, ja olin varma siitä, että minä selviän. Kun takana oli kolme tuntia ja seitsemän sivua aivotilojen verbaalista ulostusta konseptille päätin sen riittävän, ja vasta noustessani tuolilta tunsin sydämeni lyövän pari ylimääräistä kertaa, mutta se oli menoa jo. 


Matkat olivat leppoisia, vaikka istumalihaksille olikin kysyntää. Ei ollut kiire minnekään, joten taukoja tuli pidettyä tiuhaan, jos vain sievä paikka löytyi.
Sara nautti taukopaikkojen järviuinneista ja kaislikkoretkistä

Reissulla tietysti tärkeimpiä asioita on hyvät matkaeväät, helposti kuljetettavuuden sekä ravitsevuuden vuoksi suositeltavimpia asioita on ehdottomasti chia-siemenet. Tuo pienenpieni siemen on melkoinen voimapakkaus: sen on arveltu tasapainottavan kehon nestetasapainoa ja sokeriaineenvaihduntaa, ehkäisevän sydän- ja verisuonitautia ja uudistavan kudoksia. Se sisältää muun muassa omega3-rasvahappoja sekä kuitua., ja se imee itseensä jopa 9-kertaisen määrän nestettä muodostaen jännän, sammakonkutumaisen hyytelön. Chian maku on melko neutraali, ehkä aivan lievästi pellavansiemenmäinen, mutta erilaisilla marja/hedelmä/mitätahansa -yhdistelmillä siitä saa loistavan puuron. Reissupuurooni laitoin lähinnä rusinaa, gojia, kaakaorouhetta ja hampunsiemeniä, ja kuivana nuo edellämainitut kulkevat hyvin pienessä tilassa mukana missä vain. Nälän tullessa lisää vain veden/mehun ja antaa hyytyä hetken.

Chiaa kaikkine lisukkeineen
Chiapuuron lisäksi salaatit ovat hyviä ja raikkaita eväsvaihtoehtoja, ainakin vegeporukalle kun huoltsikat ovat pois listalta - niistä kun ei löydä kasvissyöjälle edes eläimetöntä salaattia, laadusta puhumattakaan. Niimpä tein varsin massiiviset perussalaatit sekä itselleni että äidille, ekstrana läjät hyväksi havaitsemalla ohjeellani valmistettua hummusta ja linssin ituja.


Jyväskylässä karvainen koplamme valloitti siippani pienen yksiön yöpymällä luonaan, ja kokeen jälkeen palkitsin itseni Shasalla Vitaboost-smoothiella ja kanssatoverini samaisen paikan smuutilla, raakapiiraalla ja lisukkeilla, ennen kuin helteestä nautiskelu kaupungilla kääntyi kotimatkaksi. 

Kokeiden jälkeen voi sanoa virallisesti kesän alkaneen, ja se tarkoittaa jo perinteeksi muodostuneen paaston alkamista. Kokemusta tosin on vasta viime vuodelta, mutta traditio saanee jatkua. Takana on ensimmäinen päivä, ja fiilikset ovat vielä varsin hyvät, vaikka tänään olenkin mennyt pelkällä vesilinjalla. Tarkoitus oli pyöräyttää blenderillä mehujakin, mutta tänään ei vain ole tehnyt mieli muuta kuin vettä ripauksella suolaa. Nämä hellepäivät tulivat kyllä juuri oikeaan aikaan - kuumalla ilmalla nälkä kun on harvemmin erityisen akuutti ja toisekseen paastolla helposti tulevat vilunväreet eivät pääse iskemään, vaikka uimassakin käytiin jo kahteen kertaan. Mehulistalla olisi muun muassa omena-selleri-inkivääri, porkkana-appelsiini-inkivääri, tomaatti-selleri/porkkana-suola, ehkäpä huomenna kokeilen jotakin niistä.