sunnuntai 31. heinäkuuta 2011

Vitex agnus-castus eli Chaste Tree eli Siveydenpuu

Vielä kaksi vuotta sitten kuuluin vielä siihen epäonniseen, mutta valitettavasti kasvavaan tyttöryhmään, joka kyselemättä nappaa joka päivä pienen luonnollista estrogeenihormonia jäljittelevän pillerin, vailla pienintäkään tietämystä siitä, mitä tuo pienen pieni nappi saa aikaan niin kehossa kuin luonnossa, vaikkapa vesistöissä. Useamman vuoden se huomaamaton ele, pillerin nielaiseminen oli kuulunut päivän rutiineihin, kunnes koitti aika, jolloin en enää halunnut jatkaa sitä. Hormoniehkäisyn lopettamiseen ei ollut kummempaa syytä, tuntui vain siltä, että keho on täynnä ja tukossa niistä. Päätöksen tehtyäni lopetin pillereiden syönnin heti kun mahdollista, se oli syyskuu 2009. Meni viikko, toinenkin. Kuukausi. Kaksi kuukautta. Eikä mitään merkkiä luonnollisen hormonitoimintani olemassaolosta. Ei sitä oikeastaan huomannutkaan, siinähän se aika meni ollessa. Nyt on mennyt kuukautta vaille kaksi vuotta, eikä hormonitoiminnasta ole edelleenkään tietoa. Olen niitä onnekkaita, jotka ovat saaneet elimistönsä täysin sekaisin sillä huomaamattomalla pillerillä, joka vielä pari vuosikymmentä sitten vapautti vallankumouksellisesti nuoret naiset seksuaaliseen käyttäytymiseensä. 

Amenorrea ei sinänsä ole häirinnyt päivittäistä elämääni, mutta kahden vuoden jälkeen sitä alkaa pikkuhiljaa havahtua, että jokin ei nyt ole kunnossa. Elimistöni luonnollinen kierto ei toimi, enkä uskalla edes ajatella, miten moni muu asian kanssa painii ja e-pillereiden vain yleistyessä tulee painimaan tulevaisuudessa. Lääkärin puoleen en kuitenkaan ole halunnut kääntyä, sillä heillä ei ole muuta keinoa kuin tyrkyttää keinotekoisia lisähormoneja, joita en enää kehooni halua. Päädyin sitten kirjoittamaan Suomen viralliselle Viidakkopariskunnalle saadakseni neuvoja hormonitoiminnan normalisoimiseen, ja ystävällinen Saila vastasikin pian läjällä vinkkejä, tuotesuosituksia ja linkkejä suosituksiin. Kaikille hormonitoiminnastaan välittäville poimintoina listasta: 
  • Maca, avokado, kookosöljy, merilevät, pähkinät ja siemenet
  • Teehen nokkosen- ja vadelmanlehtiä 
  • Maadoitus
  • Vitex a.k.a Chaste Tree
Iso osa vinkeistä on jo pidempään olleet käytössä, mutta kiinnostuin erittäin paljon Chaste Treestä, sen marjoista, eli siveydenpuusta, joten ei muuta kuin tilausta iherbiin. Siveydenpuun marjoilla on tiettävästi käyttöhistoriaa jo antiikin ajoista lähtien niin maustamisessa kuin lääkinnällisestikin. Hippokrateen kerrotaan suositelleen siveydenpuun marjoja punaviinissä naisten sukuelinten hyvinvointiin jo 400 eaa, ja sen on todettu muun muassa helpottavan PMS-oireita tasapainottamalla hormonijärjestelmää. Kun marjat kotiutuivat postista oli tietysti ensiksi katsastettava niiden ulkonäkö ja maku. Ne eivät näytä lainkaan marjoilta, enemmänkin mustapippureilta ja makukin viittaa niihin. Marjat ovat hyvin aromaattisia, ja käyvät hyvin ihan ruuanlaitossa sekä erinomaisesti teen mausteena

lauantai 30. heinäkuuta 2011

Pakuripadan porinaa

Pakurikääpä on ollut monien huulilla kuluneen vuoden aikana niin mediassa kuin kotikeittiössäkin. Tuo koivuja lahottava sieni on monipuolinen terveystuote, jota löytää lehtimetsistä ympäri Suomea ja tätä nykyä myös eko- sekä luontaistuotekaupoistakin. Jaakko Halmetoja onkin koonnut muhkean tietopaketin kyseisestä kääpämöykystä, joten en tässä enää lähde toistelemaan samoja asioita. 


Kuulemani mukaan on henkilöitä, joiden makunystyrät eivät anna respektiä pakurin omaperäiselle aromille. Totuttelua se ehkä vaatii, mikäli kovin vahvoilla keitoksilla on liikkeelle lähdetty, mutta helpoin tapa päästä mukaan tuon käävän kulinaarisiin ominaisuuksiin on - kuten lähes kaikessa ruuanlaitossa - maustaminen. Aamukahvin seassa eroa ei juurikaan huomaa, vaikka puolet puruista korvaisikin pakurijauheella. Lisäksi pakuritee käy smoothiepohjana mainiosti, ja vaikkapa David Wolfen tituleeraama pähkinäinen pakuri-latte on vienyt siippani täysin mukanaan jokapäiväisenä juomana. Täältä löytyi sattumoisin myös mielenkiintoisia käyttövinkkejä. Itse juon pakurini yleensä melko simppelinä, joko ilman mausteita, kahvilla terästettynä tai chai-tyyppisenä lämmittävänä teenä, mutta yksi aines on ehdoton. Soija- tai kaurajuoma. Omaan makuuni pakurin aromia on pehmennettävä latte-tyyppiseksi. Lisäksi kattilassa porisee seassa yleensä jonkinlaisia tinktuuroita. Seuraavassa suosittu chai-pakuri, sekä aivan uusi kokeilu, minttuinen kaakao. 

Chai Latte pakurista
4 dl vettä
pala pakuria tai 2 rkl pakurijauhetta
kanelitanko tai noin 1 tl jauhettuna
2 kokonaista neilikkaa
ripaus kardemummaa (voit käyttää myös kokonaisia siemeniä)
pala tuoretta tai ripaus jauhettua inkivääriä
ripaus jauhettua muskottipähkinää
2,5 dl luomusoija- tai kaurajuomaa
1 rkl kookosöljyä
(hunajaa, agavea, sokeria)
Keitä pakuria ja mausteita 5-15 minuuttia tai anna hautua pidempään. Siivilöi tee, makeuta jos haluat, lisää soija-/kaurajuoma, kuumenna halutessasi ja surauta sauvasekoittimella, jolloin pinnalle muodostuu vaahto.

Minttuinen pakurikaakao
 kupillinen vettä
pala pakuria tai 1 rkl jauhettuna
kupillinen luomusoija- tai kaurajuomaa
1-2 rkl kaakaota
kanelitanko
pari tippaa minttuöljyä
1 tl kookosöljyä ja kaakaovoita
maun mukaan makeutusta, hunajaa, sokeria, agavea tms
(extrana siveydenpuun marjoja (näistä juttua myöhemmin), tinktuuraa)

Keitä pakuria ja kanelitankoa (sekä extroja) vedessä sen aikaa kun jaksat odotella. Siivilöi tee, lisää soija- tai kaurajuoma, kaakao, öljyt, makeutus ja minttuöljy. Kuumenna ja surauta sauvasekoittimella hyvin. Tarjoa tahiniin dipattujen hedelmien kera ;)

keskiviikko 27. heinäkuuta 2011

Oodeja marjoille

Kesän marjakausi on loistanut sesongillaan jo viikkoja. Näillä pohjolan aikatauluilla mansikka antoi juuri paikkansa mustikan kukoistukselle, vadelmien kypsyessä kovaa vauhtia, ja olisi vähintäänkin synti olla hyödyntämättä noita luonnon tarjoamia vitamiinipommeja. Marjat ovat toki parhaimmillaan tuoreina, sellaisenaan tai hyvän kaura-/siemenmaidon kera, mutta itsestäänselvä käyttökohde on tietysti myös puurot, jäätelöt ja smuutit, joita onkin seuraavaksi luvassa. Tämä postaus resepteineen on omistettu marjoille, rakkaudella.

Kuva täältä
 Seuraava puuro on tribuutti ensimmäiselle syömälleni tuorepuurolle. Saattaa olla, että pienenä vetelin maidossa liotettuja kaurahiutaleita keitetyn puuron sijaan useastikin, mutta tietoisesti tuorepuuroa sanan varsinaisessa merkityksessä söin ensimmäistä kertaa jokunen vuosi sitten. Olin kotikotonani, sillä parin tunnin päästä minulla oli aika hammaslääkäriin. Olin liottanut yön ajan juuri ostamiani luomutattarin jyviä, ja siitä se lähti. Heitin sekaan mitä pakkasesta löytyi, eli mansikkaa ja puolukkaa, surruuttelin ainekset äidin maailman huonoimmalla sauvasekoittimella niin hienoksi kuin sillä pystyi ja.. olin myyty. Siitä päivästä lähtien tuorepuurot ovat olleet osa ruokavaliotani, mutta vasta jokunen aika takaperin muistin tuon ensimmäisen kosketuksen, joka oli ylittänyt odotukseni maukkaudessaan. Makea mansikka taittaa puolukan kirpeyttä, joten maku on tasapainoinen. Yksinkertaista, mutta niin hyvää.

Mansikka-puolukkapuuro: 
½-1 dl tattaria/whatsoever
reilusti mansikoita
puolukoita
1-2 rkl pellavansiemenlimaa
½ banaani tai pari taatelia
1 rkl kookosöljyä
vihreää
ripaus kanelia
(lucumaa, macaa)

Huuhtele yön yli liotetut jyvät huolellisesti. Heitä kaikki ainekset blenderiin, surauta tasaiseksi.

Seuraava ohje syntyi ihan sattumalta, kun jääkaapissa odotti kookoskerman jämät käyttäjäänsä ja helteinen ilma houkutti tyynnyttämään vatsassa karjuvan leijonan jollakin hyvin viileällä. Lopputulos oli jotain jäätelöä muistuttavaa, mission completed.
Marjaviettelys:
annos chia-hyytelöä
reilusti pakastettuja mansikoita
hieman vähemmän mustikoita
½ pakastettu banaani
½ prk kookoskermaa
vihreää (hc-käyttäjä laittaa myös sellerinvarren)
1/3 sitruunan mehu
ripaus kanelia
(+acai-jauhetta, maca&lucu, spirulina, hamppuprode)

Äitini kantoi pussillisen tuoreita mustikoita jääkaappiini, kun en itse vielä metsään ollut ehtinyt. Treenin jälkeen tarkoitus oli tehdä hamppumaitoinen mustikkasmuuti, mutta viime hetkellä mieli alkoi tehdä jotain suklaista, enkä enää tiennytkään kummalle kannalle kääntyä. Kysyin epätoivoisessa päätösristeyksessä siipaltani apua, johon hän totesi, että no tee suklainen mustikkasmuuti. Tuhahdin epäluuloisena - eihän niitä nyt voi sekoittaa keskenään. No, yrittänyttä ei laiteta, sama kokeilla ja onneksi kokeilin!
Mustikkainen hamppukaakao:
satsi kaakaota
kourallinen vihreää
kourallinen mustikoita
tocoa ja lesitiiniä
jääpaloja jos haluaa kylmää
(carobia + hamppuprodea)

Laita blenderiin kaikki ainekset kaakaota ja lesitiiniä lukuunottamatta, surauta sekaisin. Lisää hieman kaakaota ja surauta tasaiseksi. Lisää sitten loputkin kaakaot sekä lesitiinit ja surauta hetken aikaa niin, että saat kuohkean pirtelön.

maanantai 25. heinäkuuta 2011

Perheen raakaruokkimista

Kokkailu on aina potentiaalisesti nautinnollisempaa, mikäli ruokaa tekee muillekin kuin itselleen. Silloin työskentelyssä on haasteensa, sillä ruuan tulee vakuuttaa myös muut syöjät - itselle tehdessä kun saattaa helposti mennä sieltä, missä aita viistää maata. Äitini joutuu aina silloin tällöin reseptikokeilujeni koekaniiniksi kaikkiruokaisuutensa ja ennakkoluulottomuutensa vuoksi, ja olimme sopineet, että hän kesälomansa aikana tulisi jälleen luokseni syömään raakaruokaa. Annoin hänen päättää muutamasta vaihtoehdosta mieluisimman, joksi päätyi harkinnan jälkeen täytetyt paprikat. Tein saman tien sapuskaa hieman suuremmallekin köörille, pienisisko ja siippa kun olivat myös ruokaa vailla, yllätyksekseni pöytään asettui lopulta kaksi isoveljeänikin, joiden vierailuun en ollut varautunut, mutta onneksi ruokaa riitti. 

Onnettoman pientä keittiönpöytää koeteltiin
Tarjolla oli lopulta niiden pääruokapaprikoiden lisäksi kukkakaalisalaattia, jolla yritin jäljitellä suomalaisen grilliruuan kyljestä tuttua peruna"salaattia", tavallista kurkku-tomaatti-salaattia sekä jälkiruokana suklaa-minttu-jäätelöä tykillä taikapakurikahvilla, johon tuli pakuriteetä kanelitangon ja lakritsinjuuren kera haudutettuna, ilmaisnäytepussi coco cepsiä, 2 tl luomupikakahvia, hieman kaakaovoita sekä reilu loraus kaurajuomaa, lopuksi seosta surruutetaan sauvasekoittimella.


Kukkakaalisalaatti:
noin ½ kukkakaali
½ kurkku
omena
1 rkl sitruunamehua

"majoneesi":
noin 1 dl parapähkinöitä liotettuna
1 pieni valkosipulinkynsi
vettä
juustokuminaa, musta- ja valkopippuria
suolaa

Pilko kukkakaali pienenpieneksi muruksi ja omena sekä kurkku pieniksi kuutioiksi. Sekoita sitruunamehu omenan joukkoon tummumisen estämiseksi. 
Blendaa (hyvällä sauvasekoittimella) pähkinät veden kanssa sopivan paksuksi, kermamaiseksi kastikkeeksi. Lisää valkosipuli ja mausteet, soseuta ja sekoita kasvisten joukkoon. Anna maustua jääkaapissa parisen tuntia. 

Täytetyt paprikat: (6 puolikasta)
3 isohkoa paprikaa

reilu dl linssin ituja
1½ dl silputtuja sieniä
kourallinen aurinkokuivattuja tomaatteja
pala sipulia
pieni kesäkurpitsa
1 tl omenaviinietikkaa
1 tl hunajaa
suolaa, musta- ja valkopippuria, kurkumaa
2-3 rkl Fiesta Molea
2 rkl cashew-tahnaa (allaolevasta satsista)

3 dl cashew pähkinöitä liotettuna
1 rkl sitruunamehua
vettä
suolaa, juustokuminaa

Halkaise paprikat ja poista siemenet. Soseuta cashew-pähkinät veden kanssa paksuksi tahnaksi, ota pari rkl erilleen täytettä varten, lisää loppuun tahnaan sitruunamehu, suola, reilusti juustokuminaa ja vettä niin, että saat paksua kermaa. 
Rouhaise kesäkurpitsa, sipuli, aurinkokuivatut tomaatit, hunaja ja cashew-tahna blenderissä karkeaksi, älä soseuta. Sekoita sienisilppuun, lisää loput ainekset, viimeisenä idut varovaisesti käännellen (jos haluaa pitää ne suunnilleen kokonaisina). 
Kokoa paprikat laittamalla täytettä puolikkaan sisään ja levittämällä cashew-kuorrutetta päälle. 

Suklaa- ja minttujäde: 
suklaa:
1 avokado
1 banaani
½ - 1 dl kaakaojauhetta
2 rkl kookosöljyä
1 rkl lucumaa, lesitiiniä, tocoa
½ tl vaniljaa
ripaus kanelia ja suolaa
(kourallinen gojeja+vettä niin että peittyy)

minttu:
1 avokado
1 banaani
2 rkl kookosöljyä
1 rkl lucumaa, macaa, lesitiiniä ja tocoa
½ tl spirulinaa
(vettä jos tarvii)

Blendaa kaikki ainekset keskenään (molemmat satsit tietysti erikseen). Laita kulhoon ja pakastimeen pariksi tunniksi. Sekoittele välillä, että herkku kohmettuu tasaisesti.

lauantai 23. heinäkuuta 2011

Megapostaus: Vegaanisia juhlaherkkuja

Tämä postaus on ollut mielessäni jo pitkään, sillä vegaanisista juhlaherkuista kysellään vähän väliä niin internetin kuin arkielämän saralla. Toki tänä päivänä hakukoneiden avulla löytyy läjäpäin reseptejä ja vinkkejä, mutta ei kai opastusta koskaan voi liikaakaan olla. Kertaushan on tunnetusti opintojen äiti, vai? Vegaanileivokset on siitä käteviä, että ne sopivat myös kahdelle suurelle ruoka-aineyliherkkyysryhmälle: kananmuna- ja maitoallergisille. Puhumattakaan sekasyöjistä. Tämän postauksen kuvat ovat vanhoja, ylioppilasjuhlistani vuodelta 2009, mutta eiväthän hyväksi todetut reseptit vanhene. Valmiit reseptit olisivat helpottaneet suunnitteluja paljon, joten toivottavasti nämä helpottavat jonkun juhlatarjontapulmaa. Tuolloin kyllä käytin aineksia, joihin en tänään koskisi, kuten margariinia, mutta senhän korvaa helposti vaikkapa kookosöljyllä.

Juhlapöytä
 Kuvasta näkyy pääosa tarjolla olleista, eli:
  • karjalanpiirakat + "munavoi"
  • voileipäkakku
  • sacherkakku
  • manteli-sitruunakakku
  • pikkuleipiä
  • kuivakakku
Ohjeet tässä postauksessa siis kaikkiin muihin paitsi kuivakakkuun, sillä en kuollaksenikaan muista, mikä kahvikakku oli kyseessä tuolloin. 


Aloitetaan karjalanpiirakoista, vaikka lieneekin oikeaoppisempaa puhua cocktailpiirakoista pienen kokonsa vuoksi. Juhlissa kuin juhlissa ne tuntuvat pitävän pintansa eräinä suosikkipurtavina, eikä poikkeusta tapahtunut ylppäreissänikään. Piirakat luonnistuvat äärimmäisen helposti vegaanisena, sillä vain täyte ja "uitto" (jota kaikki eivät edes tee) tehdään perinteisesti eläinaineita sisältävästi. Koska jo tuolloin olin kiinnostunut veganismin lisäksi lähiruuasta, halusin korvata osan riisistä suomalaisemmalla ohralla. Ohje on kohtalaisen pieni, noin muutamalle kymmenelle kipaleelle, sillä maximääriä tarvittaessa nämä piirakat on helpointa tehdä useammassa erässä hyvissä ajoin ja laittaa pakkaseen odottamaan juhlapäivää (ainakin jos kärsivällisyyden katkeaminen tai jännetuppitulehduksen uhka rassaa), jolloin uunissa miedolla lämmöllä sulattaen ne ovat jälleen kuin vasta paistettuja. Juhliini taisimme tehdä tämän ohjeen kolme kertaa, hyvin riitti.

Karjalanpiirakat:
täyte
3 dl vettä
2 dl puuroriisiä ja/tai ohrasuurimoita
7 dl luomusoijajuomaa (maustamatonta!)
1 tl suolaa

kuori
2 dl kylmää vettä
1 tl suolaa
3 dl luomuruisjauhoja
2 dl luomuvehnäjauhoja (tai speltti/graham jne)
1 rkl öljyä

kostutus
1½ dl luomusoijamaitoa
50g margariinia
  1. Tee ensin täyte sekoittamalla ryynit kiehuvaan veteen ja keittäen noin 10 min, jolloin vesi imeytyy ryyneihin. Lisää soijamaito ja sekoita, kunnes puuro alkaa kiehua. Hauduta kannen alla miedolla lämmöllä kypsäksi, sekoita välillä ja varo polttamasta pohjaan (turvallisinta on käyttää haudekattilaa). Lisää suola ja jäähdytä. 
  2. Sekoita kylmään veteen suola, jauhot ja öljy. Notkista taikina tasaiseksi käsin vaivaten. Tee taikinasta tanko ja jaa se noin kolmeenkymmeneen osaan, pyöritä palloiksi, litistä kakkaraksi ja kaaviloi ohuiksi, pyöreiksi, halkaisijaltaan noin 15 cm:n kuoriksi. Ripottele päälle ruisjauhoja ja pinoa päällekäin.
  3. Poista jauho kuoren päältä ja levitä siihen täytettä. Nosta reunat keskelle ja rypytä muotoonsa. 
  4. Laita piirakat pellille vieri viereen ja paista 300-asteessa uunin keskitasossa noin 15-20 min, kunnes ne saavat hieman väriä. Sulata kattilassa rasva ja lisää soijamaito. 
  5. Kasta kypsät piirakat kuumassa maito-rasvaseoksessa ja laita pehmenemään, peitä voipaperilla ja liinalla. 
Piirakoiden levitteeksi oli tietysti oltava munavoita, tai ainakin yllättävän autenttinen korvike sille, joka valmistui pieneksi kuutioidusta maustamattomasta tofusta, vegaanisesta margariinista ja suolasta.

Vegaanisen voileipäkakun tekeminen oli isohko, mutta kiehtova haaste. En halunnut käyttää leipänä mitään pullahöttöä, eikä majoneesipläjäykset ole oikein koskaan hivelleet makunystyröitäni ja toisaalta kokonaisuuden oli oltava yhteensopiva, herkullinen ja ruokaisa. Majoneesiton voileipäkakku olikin lopulta erittäin hyvää, lopputulos oli harmoninen, kaikki vieraat pitivät oikein paljon ja isoveljeni taisi jopa sanoa, että parasta voileipäkakkua, mitä on ikinä syönyt. Olin ylpeä luomuksestani.

Vegeleipäkakku:
1-2 pussia jotain hyvää viipaloitua täysjyvävuokaleipää

1. täyte: Tuorejuusto-paprika
Tofutti-tuorejuustoa (valkosipuli, yrtti tai maustamaton)
pari rkl maustamatonta luomusoijajugurttia
paprikaa

2. täyte: Paputahna
4-5 dl kidneypapuja keitettynä
vettä tarpeen mukaan
suolaa

3. täyte: Tsatziki
½ prk maustamatonta luomusoijajugurttia
½ kurkku karkeaksi raastettuna
pari valkosipulinkynttä murskattuna

Kuorrutus
Tartex-yrttitahnaa
pari rkl luomusoijajugua
+
1 prk maustamatonta Tofuttia
½ prk luomusoijajugua

Kostutus
maustamatonta luomusoijajuomaa
  1.  Aloita hyvissä ajoin valuttamalla purkillinen soijajugurttia suodatinpussissa. Leikkaa leipäviipaleista reunat pois ja kostuta niitä soijajuomalla ja jätä sivuun täytteen teon ajaksi.
  2. Tee ensimmäinen täyte: notkista Tofutti parilla lusikallisella soijajugurttia ja lisää silputtu paprika. Laita leipäviipaleita yksi kerros sopivan kokoiseen vuokaan ja levitä täyte päälle. Kasaa päälle toinen kerros leipiä. 
  3. Raasta tässä välissä kolmanteen täytteeseen tuleva kurkku ja jätä talouspaperin päälle vuodattamaan enimpiä nesteitä. Tee sitten kakkostäyte soseuttamalla tai survimella survomalla pavut, lisää vettä niin, että saat paksun mutta levitettävän tahnan. Lisää maun mukaan suolaa. Levitä leipien päälle ja kasaa jälleen uusi leipäkerros.
  4. Viimeinen täyte: Ota puolet valutetusta soijajugurtista, murskaa sekaan valkosipulit ja lisää kurkkuraaste, sekoita. Levitä leipien päälle ja kasaa viimeinen kerros leipiä.
  5. Tee päälle tuleva kuorrutus sekoittamalla Tartex ja jugurtti, levitä kakulle. Sekoita sitten Tofutti ja valutettu soijajugurtti ja kuorruta reunat. Koristele. 
Etualalla voileipäkakku, taustalla sacher
 Jos voileipäkakku on juhlapöydän kuningas, niin seuraava suklaapläjäys on ehdoton kuningatar, manteli-sitruunakakku salarakastaja ja viimeinen perustäytekakku prinsessa. Leivontalinjakaan ei mennyt aivan perinteisillä poluilla, sillä valkaistu vehnäjauho tai sokeri ei oikein lämmittänyt mieltä. Intiaanisokeri ja hienot spelttijauhot käyvät hyvin leipään kuin kakkuunkin. Kahteen ensimmäiseen hain vinkkiä Chocochilistä, joskin muutoksia nekin reseptit saivat. Sacherkakku oli muistikuvieni mukaan ISO, tuhti ja herkullinen.

Sacherkakku:
pohja (tehdään kaksi pohjaa ts. 2 x tämä ohje)
4,5 dl jauhoja 
1½ dl (intiaani)sokeria
2 tl leivinjauhetta
0,5 tl soodaa
130 g tummaa suklaata
125 g margariinia tai öljyä
0,5 tl vaniljaa
3 dl soijamaitoa
öljyä ja korppujauhoja vuokaan
1 dl soijamaitoa kostuttamiseen
täyte:
200g aprikooseja
vettä

kuorrutus:
100g margariinia
200g tummaa, maidotonta suklaata

Sekoita pohjan kuivat aineet keskenään. Sulata margariini kattilassa ja lisää pilkottu suklaa. Sekoita, kunnes massa on tasaista.
Kääntele kuivien aineiden joukkoon ensin soijamaitoa, sitten suklaa-margariiniseosta vuorotellen, sekoita mahdollisimman vähän. 
Kaada voideltuun ja jauhotettuun halkaisijaltaan 25 cm:n irtopohjavuokaan, johon on pingotettu leivinpaperi. Paista uunin alatasolla 175-asteessa noin 50 min, tai kunnes pohja on kypsä.
Tee toinen samanlainen. Jäähdytä ja kostuta soijajuomalla.
Pilko aprikoosit kattilaan ja keitä niitä vähässä vedessä niin, että ne pehmenevät. Soseuta sauvasekoittimella. Levitä pohjan päälle, aseta toinen pohja päälle.
Sulata kuorrutteen margariini kattilassa ja lisää sekaan pilkottu suklaa, sekoita, kunnes massa on tasaista. Valuta kakun päälle. 

Manteli-sitruunakakku:
pohja
4,5 dl jauhoja
1½ dl (intiaani)sokeria
2 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
0,5 dl mantelirouhetta
1½ dl margariinisulaa
3 dl soijamaitoa
1 luomusitruunan raastettu kuori
0,5 luomusitruunan mehu
margariinia tai öljyä ja korppujauhoja vuokaan
täyte
1 prk kauravaniljakastiketta tai kauravispiä
40g mantelijauhetta
½ luomusitruunan kuori 
½ rkl luomusitruunan mehua

kuorrutus 
1 prk kauravispiä
40g mantelijauhetta
½ luomusitruunan kuori ja rkl sen mehua
+ paahdettuja mantelilastuja

Sekoita pohjan kuivat aineet ja lisää sekaan sulatettu margariini, soijamaito, sitruunankuoriraaste ja mehu. Kaada voideltuun ja jauhotettuun kakkuvuokaan, paista 175-asteessa uunin alatasolla. Jäähdytä, leikkaa kahteen osaan ja kostuta soijajuomalla.
Paahda mantelilastuja kuivalla pannulla. Sekoita jääkaappikylmä vaniljakastike, mantelijauhe ja sitruunankuori ja mehu. Levitä kakkupuoliskon päälle ja aseta kansiosa paikoilleen. 
Vispaa kuorrutteen kauravispi vaahdoksi, sekoita mantelijauhe ja sitruunakamat, levitä kakun päälle ja ripottele lopuksi mantelilastut. 

Eläinystävän kermakakku (pieni):
pohja
3½ dl jauhoja
1½ dl (intiaani)sokeria
2 tl leivinjauhetta
½ tl soodaa
½ tl vaniljaa
100g margariinisulaa
1 dl omenasosetta tai 1 muussattu banaani
2 dl vichyä
soijajuomaa tai vichyä kostutukseen

täyte 
1 prk kauravaniljakastiketta
banaaniviipaleita

kuorrutus
1 prk kauravispiä
hedelmiä/marjoja koristeluun

Sekoita kuivat aineet, lisää margariinisula ja omenasose, sekoita. Lisää vichy, sekoita tasaiseksi. Kaada pieneen öljyttyyn ja jauhotettuun uunivuokaan ja paista uunin keskitasossa 175-asteessa 35-40 min, kunnes pohja on kypsä. Jäähdytä ja leikkaa kahtia, kostuta.
Lado kakun väliin banaaniviipaleita ja vaniljakastiketta, aseta päällimmäinen osa, ja levitä vaahdotettu kauravispi. Koristele. 

Pikkuleivät (n. 40 kpl):
50g margariinia
½ dl sokeria
1 banaani muussattuna
1/4dl siirappia
3 dl jauhoja
1 tl kanelia
½ tl neilikkaa ja inkivääriä
½ soodaa

pinnalle vegaanisia nonparelleja, kaneli-sokeri -seosta tai vaikkapa kookoshiutaleita

Vatkaa pehmeä rasva ja sokeri, lisää banaanisose koko ajan vatkaten. Lisää siirappi ja keskenään sekoitetut kuivat aineet pienissä erissä. Laita taikina jääkaappiin vähintään tunniksi (helpottaa leipomista). Pyöritä taikinasta pötkö ja jaa se 40 palaan. Pyöritä palleroiksi, litistä hieman ja uita nonparelleissa tai haluamassasi koristeessa. Lado pellille, jätä kohoamisvaraa ja paista 200-asteessa uunin keskitasolla noin 12 minuuttia.

Onnellisesti ylioppinut

torstai 21. heinäkuuta 2011

Kun Suomi putos puusta?

Vaikka luenkin Tiede-lehteä mielelläni, olen aina suhtautunut siihen tietyllä varauksella - johtuen lähinnä sen edustamasta nykyajan tieteellisestä maailmankuvasta, jossa luonnontieteet jyräävät ihmistieteiden ylitse hyväksyen jälkimmäisestä vain sen yksinkertaistavat evoluutiobiologiset näkökulmat. Näin antropologin vinkkelistä katsoen tällainen metologinen monismi on kyseenalaista; mekanistista ja rajoittavaa. Seikan en kuitenkaan ole antanut laannuttaa lukuintoani, mutta lehden kaksi viimeisintä numeroa on saanut minut mietteliääksi lafkan intressejä ja tarkoitusperiä kohtaan - toissalehden voi-margariini -vastakkainasettelu kemialliselta kaavaltaan lähempänä muovia olevan voitoksi sekä uusimman numeron lisäaineartikkeli sai todella sappeni kiehumaan. Sivuilla vilisee Eviran ja THL:n porukan erittäin päteviä argumentteja, jotka nojaavat tutkimuksiin, jotka nojaavat tutkimuksiin, jotka nojaavat 50 vuotta vanhoihin tutkimuksiin. Grreat. Tämä vuodatus alustuksena patojen avautumiselle jatkoksi loputtomana virtana pulppuavaan lisäainekeskusteluun. 

Lisäaineita elintarvikkeissa käytetään siis parantamaan esimerkiksi säilyvyyttä, makua, ulkonäköä tai muuta ominaisuutta. Ne voidaan jakaa kolmeen ryhmään: (1.) Luontainen lisäaine on luonnonmateriaalista esimerkiksi uuttamalla, tai muulla menetelmällä erotettu aine. (2.) Luontaisen kaltainen lisäaine vastaa kemialliselta rakenteeltaan täysin luontaista lisäainetta, mutta se on valmistettu kemiallisin menetelmin. (3.) Keinotekoinen eli synteettinen lisäaine on aine, joka on valmistettu kokonaan kemiallisin menetelmin ja jota ei esiinny luonnossa (Wikipedia). Tiede-lehden heinäkuisessa numerossa artikkeli "Pelkäätkö E-koodeja" puoltaa vahvasti lisäaineiden käyttöä ja niiden tarpeellisuutta elintarvikkeissa. 

Kuva täältä
Artikkeli pyrkii kumoamaan lisäaineita vastaan esitettyjä väitteitä keskittymällä yksittäisten E-koodien vaikutuksiin sekä mahdollisiin harvinaisiin yliherkkyyksiin ja allergioihin, unohtaen täysin pinnalla enenevissä määrin olevan ongelman: useiden kemikaalien cocktailin, puhumattakaan pitkäaikaisesta lisäaineille altistumisesta. Tosiasiassa tutkimustietoa pitkäaikaisvaikutuksista ei ole, mutta se ei ole (tai ainakaan saisi olla) riittävä peruste julkaista puolueellista propagandaa lisäaineiden aukottomasta turvallisuudesta. Lehdessä kuitenkin otetaan selkeästi kantaa keskusteluun, jolloin jää lukijan arviointikyvyn varaan, kuinka luotettavana tietoa Eviran hemmojen kommentteja on valmis pitämään. Räikeimmässä tapauksessa artikkelissa verrataan lisäaineita suolaan - jälkimmäistä julistettaessa tietenkin vaarallisemmaksi. Kun kuluttajien pyynnöstä tuottajat saatiin poistamaan natriumglutamaatti elintarvikkeista, oli tuloksena suolan määrän lisääminen. Eviran ylitarkastaja Kirsi-Helena Kanninen kertoo artikkelissa huolestuksensa tästä terveydelle vielä haitallisemmasta (mutta elimistölle välttämättömästä) kivennäisaineesta. Hänen mukaansa suolaa ei tänä päivänä todennäköisesti edes hyväksyttäisi lisäaineeksi.


Oh wait, menikö jotain väärin? Jo maalaisjärkeä käyttäen voi tarttua erääseen olennaiseen seikkaan. Keho tarvitsee suolaa elääkseen - ihminen kuolee ilman sitä - mutta tarvitsemmeko me elääksemme E621:stä? Emme. Tarvitseeko elimistö säilöntäaineita? Ei. Vitamiineja? Kyllä - luonnollisia, ei niinkään synteettisiä lisiä. Ihminen (tai valtio, Evira, THL) on ottanut sellaisen harppauksen pois luonnosta, että aitoa ravintoa parempana pidetään laboratoriossa kehitettyjä kemikaaleja, joihin ei ole koskemista ilman asianmukaista varustusta: suojapukua, -laseja ja hengitysmaskia. Todellisuudentajun hämärtymistä ilmassa valtion osalta, sanoisin. Minne jäi tervejärkisyys, "terveyselintarvikkeiden" jalkoihinko?

Kuva täältä

maanantai 11. heinäkuuta 2011

Klorofyllikoukussa ja kauden ruokia helteellä

Olen totaalisen koukuttunut klorofylliin - tutummin sanoen lehtivihreään. Tuo kasvien vereksi kutsuttu orgaaninen yhdiste omaa samankaltaisen kemiallisen rakenteen kuin hemoglobiini, ja kun vihreyden makuun on kerran päässyt ei siitä auta pyristellä irti. Eikä kykenekään: se koukuttaa. Lehtivihreä elävöittää kehoa edistämällä solujen aineenvaihduntaa sekä uusien solujen rakentumista, puhdistaa ja sitä on iät ajat käytetty tulehdusten hoitoon, kerrotaanpa viherryksen myös nuorentavan. Listan klorofyllin hyödyistä löytää täältä. Jokapäiväiset lehtivihreäni saan smuuteista, salaateista sekä raakakeitoista, lisäksi nappailen chlorellapuristeita (lähes) joka aamu sekä spirulinaa heittelen sinne tänne edellämainittuihin aterioihin. Asiaa on sivuttu myös Keittiökameleontissa sekä Quinoaa-blogissa (kera ihanien smuutiohjeiden!). Pirteämmän, elävämmän yleisilmeen hommaamiseksi ei siis kannatakaan turvautua siihen myrkyillä terästettyyn ryppyvoiteeseen - helpommalla pääsee puputtamalla pupunruokaa, jonka ei suinkaan tarvitse olla tylsää ja mautonta (kts. esimerkiksi aiemmat linkit!).

Erilaiset hedelmäiset, makeat vihersmuutit ovat varmastikin helpoin tapa lisätä lehtivihreän osuutta ravinnossaan jos salaatit sellaisenaan ei iske. Makeita smuuteja on postattu aiemmissa teksteissäni useastikin, mutta aina silloin tällöin keho kaipaa kuitenkin hedelmätöntä, sokeritonta eliksiiriä, joten Cocovi-barin HULK (anteeksi sinä jolta kuvan lähteettä pöllin, en löytänyt alkuperäistä osoitetta kun kuva oli tallennettu kirjanmerkkeihini) ja Syömisen iloa -blogin ohje näyttivät neuvoa.

Mitkä värit! <3
Vihreä voimasmoothie:
kourallinen pinaattia tai nokkosta
sellerinvarsi
~20 cm pätkä kurkkua
½ sitruunan mehu (tai vähemmän)
½-1 avokadoa
ripaus suolaa
1 rkl non-GMO lesitiiniä
(itsellä lisäksi hamppuprode, spiru, ohranoras)

Blendaa ja lisää vettä sopivan koostumuksen saamiseksi. Nauti!
Tänään herkuttelin kuitenkin hedelmäisemmällä aamiaisella, sillä mansikoiden aikahan on nyt parhaimmillaan. Tuoreet mansikat oli kuitenkin ehtinyt jääkaapista jo parempiin suihin, mutta pakastetuista saa mukavan viilentävän, jäätelömaisen rakenteen. Pehmeä aamupuuro syntyy chiahyytelön, lucuman sekä mansikan lempeydestä ja, kuten aina raakapuurot, sai tämäkin lehtivihershotin sekaansa. Keho, mieli ja koko olemus kiittää!

Ruusuinen mansikkaunelma:
annos chiahyytelöä
reilusti mansikoita
nokkosenlehtiä
kourallinen ruusun terälehtiä
jäinen banaani tai pari taatelia
kourallinen gojimarjoja
1 rkl lucumaa
kanelia ripaus
(lesitiiniä & tocoa)

Ainekset vain blenderiin ja soseeksi! 

Näin helteellä raakaruoka on loistavaa ravintoa, kun ajatuskin keittiössä (tai grillin ääressä) kärryyttelystä hiostaa. Etenkin keitot kelpaavat kuumuuden keskellä, itsellä ainakin soseet maistuvat paljon paremmin kuin kiinteät ruuat. Helppous ja nopeus samassa paketissa. 

Vasenta koristaa marinoidut herkkusienet, oikeaa sipulinvarsisalaatti siemenillä
Kukkakaalikeitto (yhdelle):
2,5 dl kukkakaalta pilkottuna
½ dl cashew-pähkinöitä
½ dl kookoshiutaleita
1/4 avokado
1/3 sitruunan mehu
1 pienen pieni valkosipulin kynsi
½ tl juustokuminaa 
erilaisia vihreitä, tässä oman pihan lehtisalaattia
suolaa, valko- ja mustapippuria
vettä 
Blendaa, lisää vettä maun mukaan ja maistele mausteet sopiviksi.

sunnuntai 10. heinäkuuta 2011

Do-it-yourself or die tryin´!

@ Oulu
"On mulla unelma, vapaa maailma
Ilman rajoja, on mulla unelma!"
- Sielun Veljet                                             


torstai 7. heinäkuuta 2011

Liikunnasta ja vähän hyvinvoinnistakin

Pyöräillessäni kotikylän teitä tulin miettineeksi liikunnan merkitystä elämässäni. Hien puskiessa pintaan lihasten työskennellessä ajatuskin juoksee lujimmin, ja miten monesti olenkaan toivonut, että ohimoilleni voisi kiinnittää elektroidit, jotka kirjaisivat mietteeni ylös sitä mukaa kun ne mieleen tulevat! Kehon vireys boostaa välttämättä myös aivotoimintaa, joten liikkuminen ei lainkaan ole mikään turha tapa. Ihmisellä on jalat, kädet, lihaksisto, ym - kaikki edellytykset aivan muuhun kuin sohvalla löhöämiseen: keho on tehty käytettäväksi, liikutettavaksi.

Kuva
Suhtautumiseni liikuntaan ei aina ole ollut yhtä myönteinen kuin nyt. Itseasiassa se ei ole koskaan ollut niin myönteinen kuin nyt. 5-8 vuotta sitten en ikinä olisi uskonut kirjoittavani liikunnasta positiiviseen sävyyn. Yläasteella en erityisemmin välittänyt liikunnasta. Koulun jumppatunnit saattoivat mennä negaillessa ja lintsatessa, eikä asiaa helpottanut se, että koin itseni syrjityksi joukkuevalinnoissa. Vaikka taitojeni puolesta potentiaalia olisi ollutkin, olin aina niitä viimeisiä, jotka joukkueeseen valittiin. Tyttöjen liikuntaryhmiä varjosti entisestään hirveä kilpailuhenkisyys, henkinen turpaanvetäminen ja totinen voiton tavoittelu. Liikunnan riemusta ei ollut tietoakaan. Harkitsinkin pyyntöä vaihtaa poikien ryhmään solidaarisuuden toiveissa. 

Kuva
Lukioaikana liikuntakärpänen pääsi puraisemaan minuakin, ja aloin omatoimisesti harrastaa juoksua, lenkitin myös Sara-koiraa iltaisin oikein mielelläni. Koulussa loistin yksilölajeissa ja aloin havahtua ajatukseen, että tästähän saa jotain kiksejäkin. Liikkumista varjosti kuitenkin tunne jonkin puuttumisesta, eikä aikaakaan kun Stressi-Erkki minussa otti ylivallan, ja toimiani alkoi hallita suorittaminen ja suorittamisesta aiheutuva mielihyvä. Elämä kävi lähellä jäisintä Danten helvettiä, mutta otti ja teki loivan u-käännöksen ylöspäin, josta hyppään tähän päivään. 

Nykyisin liikunta on minulle itsestäänselvyys. Erona aiempaan pointtina on liikunnan itsensä tuottama mielihyvä, ei suorittaminen. Olen löytänyt rakkauden räpylöideni läiskimiseen ja lihasten käskyttämiseen, sillä sen tuottama hyvänolon tunne nostattaa niin henkistä kuin fyysistäkin vointia - ikiliikkujaksi olen tullut. Juokseminen, uinti sekä kahvakuulailu kuuluu viikottain ohjelmaan ja mutisematta hyppään pyörän selkään ja poljen kymmenen kilometriä keskustaan ja toisen mokoman takaisin. Hyötyliikuntaa olen toki harrastanut aina, vaikka lapsena kadehdinkin ystävääni, jonka vanhemmat veivät autolla joka aamu kouluun, kun minun oli tyydyttävä pyörään tai jalkoihin. Tiellä kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin on liikunnan osuus merkittävä. Tietenkään se ei yksin riitä, hyvinvointiin tarvitaan myös laadukasta ravintoa ja riittävää lepoa. Jos laiskimus maximus pyytää jäämään sängyn pohjalle, kysy itseltäsi, haluatko oikeasti vielä levätä vai onko kyseessä pelkkä nuhjumato, joka ei lepäämällä lähde vaan takertuu lujemmin. Liikkeelle lähdettyä väsymys katoaa hetkessä ja mieli kirkastuu, ehkä juuri lähtemisen aikaansaaminen on se haastavin siirto.

Kuva
Tiivistäen ajatukseni yhteen virkkeeseen:
Vierivä kivi ei sammaloidu, eikä liikkuva keho kalkkeudu.

Raaka herkkusienipiiras ilman kuivuria

Makeiden raakaleivosten herkullisuus on jo pitkään saanut miettimään suolaisten leivosten toimivuutta. Erilaisten suolaisten piiraiden tekeminen on kauan ollut mielessä, mutta kokeiluasteelle pääseminen on aina tökännyt siihen, että ohjeissa käytetään aina kuivuria tai vaihtoehtoisesti kuivatetaan uunissa, mitä en energiatehokkuusnatsin nimissä halua tehdä. Jokunen päivä sitten päätin kuitenkin soveltaa ohjeen, joka ei kuivattelua vaatisi ja päätin lähteä vähän kuin soitellen sotaan - ilman aiempaa kokemusta pelkän intuition johdattelemana. Tuloksena oli erittäin täyttävä ja nälkää pitävä, mutta ennen kaikkea oikein maistuva herkkusienipiiras. Ilman kuivuriakin siis pärjää, mutta blenderi on tässäkin tapauksessa oleellisessa asemassa. 

Herkkusienipiiras:
Pohja:
1,5 dl idätettyä ruista (1 dl kuivia jyviä)
1 dl cashew-pähkinää
½ dl pellavansiemeniä
2 rkl hampunsiemeniä
valkosipulin kynsi
1 rkl sitruunamehua
(1-3 rkl vettä)
suolaa

Täyte:
4-5 suurehkoa herkkusientä
nokkosenlehtiä ja rucolaa tai pinaattia
½ sitruunan mehu
2 tl omenaviinietikkaa
loraus oliiviöljyä
suolaa ja pippuria
pieni kesäkurpitsa
pala sipulia

Kuorrutus: 
3 dl cashew-pähkinöitä liotettuna
vettä
loraus sitruunamehua
1 tl hunajaa
1 tl omenaviinietikkaa
suolaa, pippuria, juustokuminaa

Aloita täytteen tekeminen viipaloimalla sienet ja silppuamalla nokkoset ja rucola. Sekoita niihin kulhossa sitruunamehu, viinietikka, öljy, suola ja pippuri, jätä "kypsymään" pariksi tunniksi.
Valmista pohja jauhamalla idut, pähkinät ja pellavansiemenet hienoksi blenderissä. Lisää loput aineet ja vettä niin, että taikinasta tulee leivottavaa, itujen kosteus vaikuttaa siihen tarvitseeko vettä lisätä. Blendaa tasaiseksi ja levitä halkaisijaltaan 20 cm:n irtopohjavuoan pohjalle (johon on pingotettu leivinpaperi) ja reunoille. Jätä odottamaan täytteen ja kuorrutteen valmistumista. 

Blendaa kuorrutteen cashew-pähkinät sileäksi veden avulla niin, että saat paksun, kermaisen tahnan. Lisää loput aineet ja siirrä kulhoon. Blendaa sitten kesäkurpitsa, sipuli ja pari ruokalusikallista kuorrutetta karkeaksi, valuta kypsyneet sienet ja sekoita kesäkurpitsamössö sieniin. Levitä täyte pohjan päälle ja lopuksi kuorrute. Koristele jos haluat. Maistuu heti, mutta on vielä parempaa seuraavana päivänä tai parin tunnin päästä. Säilytä jääkaapissa. 

keskiviikko 6. heinäkuuta 2011

Mangon ja melonin pyhä liitto

 Kuten jo aiemmin totesin, hedelmätilanne keittiössämme on tällä hetkellä reilusti plussan puolella. Olen siinä onnekkaassa asemassa, että hamstrasin mangoja - noita makeita, keltaisia kultakimpaleita - mukaani, sillä ovathan ne eräitä lempihedelmiäni, ja kypsemmät yksilöt paloittelin pakastimeen odottamaan myöhempää käyttöä. 


Mango on nykyään trooppisten alueiden viljellyin kasvi, ja Intiassa sitä on viljelty arviolta jo 4000 vuotta. Sanotaan, että Shiva toi mangopuun taivaasta kauniille vaimolleen Parvathille, joka pettyi pahasti kun Maasta ei löytynytkään tätä lempihedelmäänsä. Mango sisältää runsaasti kuitua, ja siinä on myös A- sekä C-vitamiineja.

Diipadaapat sikseen, fakta on, että mango on herkkua ja minä herkuttelija, mikä toisilleen täydellisesti kuuluva kombo! Hedelmän pehmeää, keltaista lihaa voisi syödä sellaisenaan loppumattomalla mielihalulla, mutta tervetullutta vaihtelua saa lisäämällä sitä smuuteihin, jälkkäreihin tai vaikkapa salaatteihin. Perhosjahdin Maijan ihana mangomeloni-jäätelön ohje oli loihdittu kuin juuri tarpeisiini, joten pitihän tuota lapsuusajan jäätelökioskiherkkua kokeilla raakana - ja toimii kuin tärpätti! Ei näillä aineksilla voi erehtyä!

Mangomelonijäde:
pakastettuja mangokuutioita
siivu cantaloupe- tai hunajamelonia
1 rkl kuorittuja hampunsiemeniä
1 rkl tocotrienolsia (Puhdistamo)
1 rkl non-GMO lesitiiniä
2 tl kookosöljyä
ripaus aitoa vaniljaa ja kanelia
 Vink! Mango toimii oikein hyvin myös tässä smuutissa papaijan tilalta. Tosin missäpä se ei toimisi...

Pöllövaari tarkkailee keittiössä häärääjää
 Ja HUOM Oululaiset mansikkasuut: Limingantullin ja Linnanmaan Prismasta saa luomumansikkarasioita! Vieressä on ei-luomut kanssatoverinsa saman kokoisessa rasiassa aivan samaan hintaan ja siltikin jotkut ostavat mielummin sitä myrkyillä pumpattua sisartaan.

maanantai 4. heinäkuuta 2011

Supersoppaa, saalista ja sieniä

Suhtautumiseni superfoodeihin on alusta alkaen ollut hieman ristiriitainen. Tottuneena ajatusmalliin, että hyvin koostettu ruokavalio ei lisäravinteita kaipaa, olin vähintäänkin ymmälläni ja epäileväinen, kun puoltoista vuotta sitten siippani alkoi kasvavan kiinnostuksen luotsaamana haalia kaappeihin mitä eksoottisimpia jauheita. Kun ne näyttivät sitten pesiytyneen pysyvästi keittiöön aloin toki pikkuhiljaa kokeilla niitä itsekin, sillä epäilyä alkoi korvata ajatus, että ei kai laadukas ruoka laadukkaasta lisäravinteesta pahene. Toisaalta omassa terveydentilassanikin oli heikkouksia, jotka vain lisäsivät mielenkiintoa näitä luonnon ihmeaineita kohtaan. 

Kuva somewhere @ da Internez
Mikä tilanne on nyt? Tietyt foodit ovat ottaneet pysyäkseen kaapissa jokapäiväisessä käytössä, mutta suurempi muutos lienee olleen yleisesti ruokavaliossa: se on muuttunut koko ajan laadukkaammaksi, puhtaammaksi, tuoreemmaksi ja luonnollisemmaksi. Tietous ihmeaineista on levinnyt enemmänkin perheeseeni - äidillä maca on päivittäisessä käytössä (ja on ollut huomaavinaan helpotusta mm. verenpaineessa), eikä ole kauaakaan kun diilasin veljelleni Puhdistamon MSM:ää ja Cocovin spirulinaa. Vaikka tuore ruoka nyt varmastikin hakkaa kuivatut, jauhetut, prosessoidut superruoat, tuovat ne kuitenkin omat lisänsä ja ennen kaikkea monipuolisuutta ravintoon. Kun tilanne nyt on tämä, että purkit ja purnukat koristavat keittiökaappeja, latasin viikonloppuna blenderiin sellaiset satsit superia, että teräsmieskin kalpenisi kateudesta. Kyseessä on vähän kuin superjauheiden pyttipannu, oikea hyperseos "kaikkea mitä kaapista löytyy"-periaatteella, ja arvatkaas mitä? Kyllä pärisi!


Heitin blenderiin ainakin seuraavia aineksia:
sellerinvarsi, villivihreää, pala hunajamelonia, mustikkaa, mustaherukkaa, sitruunamehua, hampunsiemeniä, pakastettu banaaninpuolikas, kanelia, kookos- ja pellavansiemenöljyä, spirulinaa, macaa, lucumaa, mesquitea, ohranorasta, tocoa, non-GMO soijalesitiiniä, brahmia, ashwagandhaa, brazilian gingsengiä ja hamppuproteiinia. Kaikki luomuna mikä luomuna lähtee, villinäkin osa. Hunajameloni oli saalistettu (kts. alempi teksti).

 
 Tässä yksi päivä Roskisten Ahti suosi iltahämärän metsästäjä-keräilijää melkoisella saaliilla hedelmiä, jotka täyttävät nyt keittiötasoja kumpuna, joka ei ota madaltuakseen muuten kuin hc-hedelmähirmun käsittelyssä. Toisin sanoen niin makeat smuutit, raakajäätelöt ja hedelmäsalaatit ovat nyt kovassa huudossa, ja pyöräytinpä siipalle tänään piirakankin. Muinoin yläasteen köksän tunneilla tehdyn omenapiirakan resepti on eräs maukkaimmista uunitetuista versioista, joten sovelsin sen vegaaniseksi ja pieneen, halkaisijaltaan 20 cm:n kokoiseen vuokaan sopivaksi. 

Omenapiirakka:
2 dl luomuspelttijauhoja (korvasin ½ dl luomuruisjauhoilla)
1 dl intiaani- tai palmusokeria
100g kookosöljyä tai muuta rasvaa
½ tl aitovaniljaa tai 1tl vaniljasokeria
1 tl leivinjauhetta
½ dl vettä

1-2 omenaa
kanelia (+mantelirouhetta &/ kookoshiutaleita)

Pingota leivinpaperi pienen irtopohjavuoan pohjalle ja voitele vuoka. Laita uuni kuumenemaan 225 asteeseen. Poista (kuorituista, jos ei luomuja) omenoista siemenkota ja viipaloi lohkoiksi. 
Nypi kulhossa jauhot, sokeri ja rasva muruksi ja ota kolmasosa eri astiaan pintaa varten. Sekoita kulhoon jääneeseen seokseen vanilja, leivinjauhe ja vesi. Levitä taikina vuokaan, asettele omenat päälle, heitä päälle kanelia ja halutessasi mantelirouhetta ja/tai kookoshiutaleita. Ripottele lopuksi pinnalle loput muruseokset. 
Paista uunin keskitasolla noin 15-25 minuuttia. Nauti huumaavasta tuoksusta!


Viimeisenä, muttei vähäisimpänä tarvitaan hieman suolapalaakin, joka kuuluu kaikella kunnioituksella kaikessa yksinkertaisuudessaan "for dummies"-osioon. Kyseessä on enemmänkin lisuke, mutta toimii loistavasti vaikkapa marinoidun/kylmäsavustetun luomutofun kaverina salaatin seassa. Herkkusienet, areena on teidän:

Marinoidut herkkusienet (yhdelle):
2-3 suurehkoa herkkusientä
oliiviöljyä
½-1 tl omenaviinietikkaa
suolaa ja pippuria

Puhdista ja viipaloi sienet. Heitä kaikki ainekset kulhoon, lorauta reilusti oliiviöljyä ja sekoita niin, että marinadia on kaikkialla. Vie jääkaappiin maustumaan vähintään pariksi-kolmeksi tunniksi. Valuta sienistä irronnut neste ennen käyttöä ja lado vaikkapa salaattikeon päälle tai muuksi lisukkeeksi.

lauantai 2. heinäkuuta 2011

Teknologiapimentoa & Raw Food Tour @ OULU

Kulunut viikko on ollut täydellisimpiä aikoihin. Tiistaista perjantaihin mökkeilyä mummon mökillä, hellettä, eristyksissä kaupungin hälinästä. Ei ihmisen kuulu elää betoniviidakossa, takaisin luontoon! Mökkeilylle välttämättömän laiskottelun lomassa tuli pelattua sulkapalloa, uitua, uitua enemmän, saunottua, uitua alasti, kuljettua avojaloin jalkapohjat rikki ja kaikkea mahtavaa, miten voikaan tuntea olonsa niin voimaantuneeksi.

Mökille menemisen traditioihin kuuluu kympin juoksu. Aluksi epäilin kevättalvella vammautuneen jalkani pitoa ja epäröin, ettei se vieläkään olisi kyllin vahva 10 kilometrin lenkille, mutta mitä vielä! Matka taittui parin käärmeenliiskan päällystämällä tiellä, korppiparin säestäessä askeleita ja auringon kiivetessä vaivihkaa korkeimmalle porotuspositiolleen, rasitusvamma ei oireillut lainkaan. Mitä opin? Don't hesitate - GO! Lenkiltä suoraa päätä järveen uimaan ja virtaa oli taas vaikka mihin.


Haastoin itseni elämään kellotta, tarkoituksena päästä pakonomaisista rutiineista, joita olen taipuvainen kehittämään päiviä pyörittämään. Onnistuin vapauttamaan itseni noista kahleista. Pikkusiskoni kertoi minun opettaneen hänelle, että kesästä pitää nauttia paljain jaloin ♥ On hassua olla jollekin niin iso vaikuttaja ja esikuva. Kuulemma opetin myös olemaan pelkäämättä hämähäkkejä :)
Pikkusisko, meikä, siippa
Aik paarmasuojassa veneen alla
Mökkiruoka koostui pääasiassa salaateista, smuuteista ja chiasta. Vihreitä saattoi poimia suoraan pihasta, mutta muuten ainekset olivat lähinnä niitä kriittisimpiä, mitä täytyi ennen lähtöä jääkaapista tai kaapeista tyhjentää.


Chia-pellavahyytelöä maustoivat omena,  banaaninpuolikas, kaneli, puolukka ja villivihreät.


Salaattiin eksyi perus tomaatti-kurkku-vihreä -linjan lisäksi porkkanaa, rucolaa, tofua, sipulinvarsia, avokadoa ja pähkinöitä, "kastikkeeksi" hieman sitruunamehua, mustapippuria ja hyvää suolaa. 

Mökkismuutiin tuli appelsiinia, ananasta, banaaninpuolikas, nokkosta, selleriä ja puolukkaa.
 


 Perjantaina Oulu kutsui mökkihöperöä, ja saman tien kun kamat sai kämppään olikin jo kiire lähteä raakaruokatapahtumaan. Vaikka ovimaksu aluksi kesätyöttömälle opiskelijalle suolaiselta vaikuttikin, tulin lopulta siihen tulokseen, että jos näillä pohjoisilla leveyksillä on mahdollisuus saada raakaruokaa muutenkin kuin itse tehden, niin onhan se koettava - enkä päätöstäni katunut hetkeäkään. Niinpä pyöräilin reitiltäni eksyen sadekuurojen saattamana reilun kymmenen kilometriä Aaron kotiin, missä tuo tapahtuma järjestettiin.

Poikien valmistama ruoka oli melko tuttua jo ennestään minulle, hitiksi osoittautunutta raakawurstia lukuunottamatta, sillä itsekin olen kesäkurpitsapastaa tomaattikastikkeella sekä tomaattikeittoa tehnyt, puhumattakaan pähkinäisestä rakkausjuomasta. Joka tapauksessa raakailun suhteen noviisille illassa esille tulleet asiat ovat tärkeitä ja hyödyllisiä.

Resepteissä käytettiin paljon "arjen helpottajia", siis valmiita mausteseoksia, kuten bruschettaa ja Puhdistamon uutta Rakkauspakkausta, jotka voi molemmat kuitenkin kotikeittiössä soveltaa aivan oman maustekaapin mukaisiksi. 

Sain illasta (täyden mahan lisäksi) uusia ideoita omiin kokkailuihini - wursteja tulen varmasti tekemään jonain päivänä itsekin, noriarkkeja ylipäätänsäkin, ja kaikin puolin tapahtumasta jäi hyvä fiilis. Tällaisia lisää Ouluun! 
 
Illan menü
Artistit itse