perjantai 30. syyskuuta 2011

Kookoksinen ruusukaalijuttu

Tässä taannoin bongasin Tiian Onneksi-blogista varsin sylkirauhaset aktivoivan postauksen ruusukaalista, joka puolestaan oli saanut mallia Voisilmäpeliä-blogin vastaavasta merkinnästä. Tiia siteeraa esikuvaohjeen kehittäjää Eevaa kommentoidessaan tuota pientä ja söpöä kaalinnuppua seuraavasti: 
"Tätä on pakko (!) tehdä jos sydämestä löytyy edes pieni paikka ruusukaalille. Tarkemmin ajatellen ehkä myös (tai etenkin) jos ei ole, koska tämän jälkeen suurella todennäköisyydellä on."
Tuskin tarvitsee edes mainita, että minulta vietiin jalat suustani. Näiden neitosten ohjeen perusteella tein hieman eläinystävällisemmän ruusukaaliherkun, johon kuohukerman tilalta käytin kookoskermaa ja muuttelin muutenkin hieman aineksia.

Ruusukaaliherkku tofulla (yksi isohko annos)
noin 100 g marinoitua tofua
noin 200 g ruusukaaleja
1 pieni sipuli
2 kynttä valkosipulia
1 rkl kookosöljyä
1 dl kookoskermaa
½ tl muskottipähkinää ja kurkumaa
musta- ja valkopippuria
suolaa
kourallinen auringonkukansiemeniä

Leikkaa ruusukaaleista kannat ja irroita uloimmat lehdet. Halkaise suurimmat ruusukaalit. Kuori ja hienonna sipulit. Leikkaa tofusta noin sentin paksuisia viipaleita ja paina talouspaperilla niin, että saat tofusta hieman kuivempaa ja pilko sitten kuutioiksi.
Kuumenna öljy paistinpannulla tai kattilassa. Paista tofukuutioita kunnolla jokunen minuutti niin, että saat niihin rapean pinnan, siirrä ne sitten lautaselle syrjään ja pienennä levyä matalalle lämmölle. Laita pannulle ruusukaalit, sipulisilppu sekä kurkuma ja kuullota niitä pari minuuttia.
Lisää kerma ja huolehdi, että kerma kiehuu hyvin pienesti. Hauduta kannen alla parikymmentä minuuttia tai kunnes kerma on imeytynyt ja ruusukaalit ovat pehmenneet.
Heitä loppuvaiheessa mukaan muskotti, pippureita maun mukaan ja suolaa sekä auringonkukansiemenet. Sekoita, lado lautaselle ja lisää tofukuutiot, nauti!

tiistai 27. syyskuuta 2011

Muistan jäätelökesän

Ulkona myrskyää: vesi ropisee ikkunaan ja tuuli paukuttaa kattopeltejä, mutta kaikessa raivokkuudessaan tällaisena syyssäänä olen voimakkaimmillani. Puita riepottelevat myrskyilmat ovat äärimmäisen energisoivia ja voimaannuttavia, aivan kuin tuo vihaisena puuskuva virta ottaisi syliinsä ja tunkeutuisi jokaiseen jäseneen ja soluun. 

Siirappirunolliset fiilistelyt sikseen, tulin nimittäin taikoneeksi kesän keittiöön - mansikkajäätelön muodossa. Voisin jopa sanoa, että yhtä hyvää ja näin autenttisesti eläimellistä versiota lähentelevää jäätelöä en ole syönytkään, mutta tästä lähtien taidan syödä vähän väliä. Täysin raaka ei tämä ohje ole, sillä käytin pehmeää luomutofua ja kookoskermaa, mutta ne voi aivan hyvin jättää pois tai korvata vaikkapa cashew-pähkinöistä tehdyllä tahnalla tai kermalla. Lisämakeuttajaa halutessaan voi lisätä pakastetun banaanin, hunajaa tai vaikkapa hippusen steviaa, mutta itse en kaivannut enempää makeutta.

Mansikkamyrsky
½ pehmeä avokado
noin 200 g jäisiä mansikoita
noin 100 g pehmeää tofua
loraus kookoskermaa
kourallinen gojeja
oksa minttua ja basilikaa
pikkusormenpään kokoinen pala tuoretta inkivääriä
1 reilu rkl lucumaa, tocoa ja lesitiiniä
1 tl macaa
½ tl vaniljaa ja kanelia
(jäinen banaani, steviaa tai hunajaa)

Liota goji-marjoja vähässä vedessä kymmenisen minuuttia. Laita kaikki ainekset blenderiin tocoa ja lesitiiniä lukuunottamatta, aja sileäksi, lisää loputkin ainekset ja blendaa vielä kermaiseksi. Halutessasi laita vielä hetkeksi pakastimeen, nauti kaakaonibsien kera.

sunnuntai 25. syyskuuta 2011

Vapauden rakkautta

Vapaus on mitäpä muutakaan kuin vapautta - vapautta ulkoa tulevasta pakottamisesta, väkivallasta ja pakkovallasta sekä kykyä saavuttaa itse määrittelemiään päämääriä ja tavoitteita. Vapauteen liittyy henkisten ja fyysisten kahleiden murtaminen: rajoittamattomuus. Olemmeko me aidosti vapaita? Vapauden käsite ymmärretään vasten vallan käsitettä, se määritetään vallan avulla kysyen, kenellä on valtaa, kenelle vapaus kuuluu, kuka päättää ja kenen vapaudesta?
Meistä jokainen on lähtökohtaisesti vapaa. Meillä on vapaus päättää tekemisistämme, tavoitteistamme, elämästämme, mutta myös vastuu olla loukkaamatta toisten vapautta. Lapsi on alkujaan vapauden ruumiillistuma, ennen kuin vanhemmat alkavat rajoittaa pienokaisen elinpiiriä parhaaksi katsomallaan tavallaan, jolloin valta-aseman määrittely ja auktoriteettikasvatus alkaa. Kasvatuksessa rajat voivat olla tiettyyn pisteeseen saakka rakkautta, mutta vanhemmilta vaaditaan hyvin suurta herkkyyttä lapsen luontaisten kykyjen ja taitojen havaitsemiselle, etteivät rajat tukahduttaisi sitä kasvavaa potentiaalia, jota ympäristöstään aktiivisena subjektina äärimmäisen kiinnostunut toimija heti liikkumiskykynsä kehittyessään hakee.

Liian moni meistä unohtaa todellisen vapautensa niellessään Babylonin näennäisvapauden. Vapaus rajataan yhteisöllisesti käsittämään vain ennaltamäärättyjä koulutus-, erikoistumis- ja työvaihtoehtoja, jolloin lasikaton läpinäkyvyys huijaa meitä tuntityöliukuhihnaelämään, jossa ennen pitkää unohdamme, keitä oikeasti olemme ja mitä olivatkaan ne suuret aatteet, joita vastaan räiskyvinä nuoruusvuosina saatoimme uhota - ne elintärkeät, voimakkaat aatteet, jotka nyt ovat jo tukahdutettu ja peitetty. 

Panoptikon ja nyky-yhteiskunta

Michel Foucault (1926 - 1984)
Sosiaalitieteilijä Michel Foucault on teoksessaan "Tarkkailla ja rangaista" (1975) valjastanut käyttöönsä filosofi Jeremy Benthamilta tutun vankilakaavion Panoptikonin, jossa vankeja voidaan tarkkailla ylhäältä ilman, että vangit tietävät, milloin heitä valvotaan. Tämä tietämättömyys aiheuttaa jatkuvan valvonnan tunteen - epävarmuus siitä, milloin ja missä kohdin vartija tarkkailee saa vangit tuntemaan, että he ovat koko ajan tarkkailun alla, jolloin järjestys selleissä pysyy vakaana. Foucaultin teoretisoinnissa Panoptikon-mallin todetaan sopivan nykyiseen valvontayhteiskuntaan, jossa tarkkailun kohteena ovat yksittäiset ihmiset arkielämän toimissa. Käytännössä malli ei enää tuo valtaa läsnäolevaksi pelkästään fyysisen tarkkailun, kuten poliisin, kautta, vaan se pakottaa kohteen, tässä tapauksessa kansalaisen, toimimaan ikään kuin valvoja olisi jatkuvasti läsnä, jolloin olemme hiuksenhienon rajan päässä Orwellin äärimmäisen painostavasta Isoveli valvoo -yhteiskunnasta.

Tämä panoptinen malli tuo meidät kontrollia ja valtaa harjoittavaan Babylonvankilaan, jota (hyvinvointi)yhteiskunnaksikin kutsutaan. Meitä huijataan pysymään talutushihnan päässä demokratian käsitteen avulla, vaikka tosiasiassa säännöt sanelee 200-päinen elitistijoukko, joka ei edusta kansaa vaan Babylonia, ja jonka vahtikoirat hengittävät niskaan heti, kun pikkuvarvaskaan poikkeaa tasaisenharmaasta ruodusta. Meitä huijataan bruttokansantuotteen kaltaisilla mittareilla, jotka eivät mittaa onnellisuutta tai tyytyväisyyttä elämään, vaan rahavirtojen vietävissä värjöttelevää lammaslaumaa, joka tottelee, kun käsketään ja joka uskoo, kun leperrellään.

 Kuka meitä määrää?

Lammasmaista tottelevuutta ja todellisen vapauden rajoittamista hyväksikäyttäen voidaan oikeuttaa sotia, luonnon hyväksikäyttöä sekä vallankäyttöön perustuvia instituutioita, ja liian monet uskovat ihmislajin ylivoimaisuuteen vaikkapa suhteessa villiin ja vapaaseen luontoon, jota joukkovoimin raiskataan, mutta joka viime kädessä osoittaa ylivaltansa vaikkapa tsunamien, maanjäristysten tai muiden luonnon"katastrofien" kautta. Havainnollistavan esimerkin vapaasta luontokappaleesta tarjoaa antilooppi, joka tiettävästi kuuluu niihin eläimiin, jota ei voida vangita, sillä metrien korkeuteen hyppäävää, hysteerisesti säntäilevää eläintä varten tarvittaisiin hyötyyn nähden liian paljon resursseja aidattavaksi, ja mikäli se suljetaan laatikkomaiseen häkkiin, eläin tappaa itsensä iskuillaan seinämiin. Se on vapaa. Sen kuuluu olla vapaa elääkseen.
Mihin olemme kadottaneet vapautemme? Liian moni meistä on tuo vangittu antilooppi Babylonin kahleissa, riuduttaen itseään liukuhihnan ja aikataulujen vietävänä, lopulta tappaen itsensä periksiantamattomia ja loputtomia vaativia seinämiä vasten. Ketä sillä palvelemme? Toteutammeko itseämme? Lopetetaan lammasmaisuus, sillä me emme ole hihnan päässä tottelevia sätkynukkeja. Toimiamme liikuttelevat narut ovat omissa käsissämme.

lauantai 24. syyskuuta 2011

Keittoja kylmäntorjuntaan

Syyssateet ja puiden oksia riehtova tuuli tuovat mukanaan kaipauksen höyryävän keittolautasen sekä lämmittävien mausteiden ääreen. Kylmiin, tai halutessa huoneenlämpöisiin, raakakeittoihin saa juurikin mausteiden avulla luotua sopivaa lämmön tunnetta, mutta ei ole syytä unohtaa kuumennettuja klassikkojakaan - erilaiset sosekeitot ovat kuuluneet keittiööni aina. Intialaiset maut toimivat viileässä syyssäässä kuin häkä, Jaakko Halmetojaa lainatakseni:

Vilukissojen kannattaa nauttia lämmittävää chiliä, inkivääriä, cayennepippuria, vihreää teetä ja macaa. Lämmittäviä kasveja ja yrttejä voi lisätä ruokiin ja juomiin tulielementin lisäämiseksi.
Tässä vaiheessa koen aiheelliseksi jakaa erään hiteimmistä sosekeitto-ohjeista, jossa mausteita ei säästellä sekä hieman miedomman mutta simppelin täyteläisen raakakeiton, johon toki käy samat mausteet, mutta josta itse pidän ihan sellaisenaan.

Bataatti-linssikeitto (noin 3:lle henkilölle)
1 keskikokoinen/pienehkö bataatti
1 dl linssejä (vihreitä tai punaisia)
1 sipuli
3 kynttä valkosipulia
1 prk (70 g) tomaattipyrettä
1 tl paprikajauhetta, kurkumaa, juustokuminaa, garam masalaa 
½ tl kuivattua chiliä rouheena
sormenpäänkokoinen pala tuoretta inkivääriä (jos haluaa, jauhettu käy myös)
roheesti musta- ja valkopippuria
suolaa
1 dl kookoskermaa
1 reilu rkl kookosöljyä tai muuta rasvaa

Kuori ja pilko sipulit sekä bataatti, kuori ja raasta inkivääripala. (Keitä vedenkeittimessä reilu ½ litraa vettä.) Huuhtele linssit lävikössä. Sulata kookosöljy kattilassa ja kuullota sipuleita hetken aikaa inkiväärin, kurkuman, chilin ja paprikajauheen kanssa. Lisää bataattipalat ja jatka kuullottamista, mutta varo polttamasta mausteita pohjaan. Lisää tomaattipyre ja linssit, sekoita, lisää sitten hieman vettä niin, että vihannekset ovat enimmäkseen vedessä, mutteivat täysin huku (on parempi lisätä vettä pikkuhiljaa ja vasta soseutettaessa). Keitä noin 20 minuuttia tai kunnes bataatti on pehmennyt.
Soseuta keitto ja lisää loput mausteet sekä kookoskerma ja vettä niin, että saat sopivan paksuista keittoa. Maista, lisää tarvittaessa mausteita. Kuumenna vielä, mikäli keitto pääsi jäähtymään ja tarjoa hyvän leivän kera.

Raw tomato soup (yhdelle)
2 tuoretta tomaattia
½-1 avokado
2 aurinkokuivattua tomaattia (ei öljyyn säilöttyä)
pari oksaa tuoretta basilikaa ja oreganoa
ripaus suolaa, musta- ja valkopippuria sekä kurkumaa
kourallinen liotettuja cashew-pähkinöitä

Liota pähkinöitä ja aurinkotomaatteja eri astioissa pari tuntia. Kaada pähkinöiden vesi pois, blendaa kaikki ainekset tasaiseksi. Syö kera linssinitujen.

Tämä vilukissa on parina päivänä hakenut erityistä lämpöä myös teekupista, joten pakurit kattilaan ja variaatiot kehiin. Asianmukaisiksi teemausteiksi päätyi tänään seuraavat: kanelitanko, tuore inkivääri raastettuna, jauhettu neilikka sekä kuivattu chilirouhe.

perjantai 23. syyskuuta 2011

Omenien aika

Lipaston puutarhan omenapuut nuokkuvat kypsistä omenoista ja joku nimeltämainitsematon salamyhkäinen kettu on tietysti kärppänä keräämässä niitä iltahämärän laskeutuessa - vastoin kaikkia sääntöjä, tietysti. Tämän omenaholistin lähes päivittäinen käyttö ylittää reilut 370 omenayksilöä vuodessa, kukainenkin päättäköön itse, onko kyseessä kohtuu-, riski- vai liikakäyttöä, mutta mikään ei poista sitä faktaa, että tuo pyöreähkö, vaalealihainen, puna-, viher- tai keltakuorinen kaunokainen maistuu hyvältä niin sellaisenaan, soseena kuin paistettunakin, mutta erityisesti kera kanelin ja ulkona myrskyävän syystuulen. Holy sweet apple, kunnia omenalle puunkorkeuksissaan!

Kunniaa tuolle iltateen lempitoverille osoittaa aiemmin tekemäni piiras kuin myös seuraava omenapaistos, jonka alkuperäinen ohje on etsitty aikoinaan jostain internetin verkostoiden solmukohdista, mutta nyt jo hukattu jonnekin bittiavaruuden tuolle puolen. Jos siis tunnistat reseptin omaksesi, kiitokseni ja kumarrukseni kuuluvat sinulle. 

Tajunnanräjäyttävä kaura-omenapaistos
4 omenaa
kanelia

Taatelisiirappi:
1,25 dl taateleita pilkottuna (myös rusinat käyvät) + saman verran vettä
kanelia

Muruseos:
1 dl kookosöljyä tai muuta kiinteää rasvaa
noin 4 dl kaurahiutaleita
½ dl (kookos)jauhoja
3 rkl palmusokeria tai hunajaa
1/4 tl suolaa
½ dl kaurajuomaa tai vettä

Liota taateleita vedessä muutama tunti. Blendaa (sauvasekoittimella) tasaiseksi, ripauta sekaan kanelia (½-1 tl) ja blendaa vielä. Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen.
Jos haluat, kuori omenat. Poista siemenkota ja viipaloi noin sentin-pari paksuisiksi viipaleiksi ja asettele uuninkestävään vuokaan. Ripottele päälle kanelia ja valuta taatelisiirappi päälle. Jätä maustumaan muruseoksen tekemisen ajaksi.
Valmista muruseos nyppimällä kulhossa käsin kookosöljy ja kaikki loput ainekset. Levittele vuokaan omenoiden päälle ja uunita ala- tai keskitasolla noin 20 minuuttia tai kunnes murupinta on kauniin ruskehtava.
Laita villasukat jalkaan, keitä lempiteetäsi ja nauti uunista tulvivasta makeasta kanelin tuoksusta. Tarjoa hyvän kirjan tai parhaan seuran kera.

Pst! Alussa mainitsemani nimeltämainitsematon salamyhkäinen kettu vierailee myös uudessa Ylkkärissä, kiitos Veera mahtavasta haastattelusta! Kannattaa lukaista myös opiskelijalle suunnattu superruokaopas sekä Jutan hieno ja ajankohtainen artikkeli ympärillämme lymyävästä kemikaalitulvasta.

sunnuntai 18. syyskuuta 2011

Kun activia ei auta...

... on otettava järeämmät aseet käyttöön. Sitä ennen on hyvä viettää hetki miettien, miksiköhän otsikossa mainittu tuote ei ehkä auta. Varoitus, alla oleva teksti sisältää saarnaa, agroa ja rönsyileviä "musta tuntuu"-mietteitä - vain resepteistä kiinnostunut rullatkoon postauksen loppuun.

En onneksi telkkaria omista enkä sen äärellä muuallakaan aikaa tuhlaa, mutta jokainen, joka joskus on katsonut mainostaukojen tarjontaa tietää, millaisia tuotteita meille tyrkytetään. Ruudussa vilisee "terveystuote"-nimekkeellä varustettuja litkuja, joiden vakuutellan tekevän hyvää ruuansulatukselle, hyvinvoinnille, vastustuskyvylle ja mille vielä, kilotkin karisevat samalla, kun kalorimäärää kutistetaan korvaamalla sokeri aspartaamilla ja oikea, käsittelemätön, rasvainen maito rasvattomalla valkoisella vedellä (jota myös rasvattomaksi maidoksi kutsutaan).
Alex ei suosittele
Väittäisin, että kukaan terveydestään - muuten kuin pintapuolisesti - kiinnostunut ei niele tuota maitoteollisuuden ja tehotuotantokoneiston propagandaa, jonka pyrkimys ei tosiasiassa ole huolehtia väestön hyvinvoinnista, vaan - kuinkas  muuten - kuin tehdä rahaa lammasmaisen hyväuskoisilla suomalaisilla. Suomessa syödään maailman käsitellyintä ruokaa, eikä uskoakseni ole sattumaa, että suomalaiset ovat myös hyvin sairas ja koko ajan lihova kansa. Ruokateollisuus on harpannut luonnollisuudesta kohti käsiteltyä, viimeisen päälle puhdistettua ja hygienisoitua kliinistä liukuhihnaa, jossa niin vastustuskyvylle kuin terveydellekin välttämättömät osatekijät jäävät saamatta, sillä meille uskotellaan, että ne voi saada pilleri- tai jugurttipurkista. 

Suolisto on monella tapaa ihmisen hyvinvoinnin keskus. Stressi, sopimaton ruokavalio ja kehnonlaiset elämäntavat jättävät jälkensä suoliston nukkapintaan, joka sitten oireilee kipuiluna, yli- tai alipainona tai monin erilaisin vaivoin. Kehoaan tulisi ruokkia laadukkailla, puhtailla, vähän käsitellyillä aineksilla ja vatsa kiittää myös entsyymeistä, laadukkaista maitohappobakteereista. Nämä alussa parjaamani terveysjugurtit sisältävät kyllä hapatteita ja maitohappoja, mutta eivät silti läpäise seulaani, miksikö? Ensinnäkin nämä jugurtit on kyllästetty joko sokerilla tai makeutusaineilla, joista edellämainittu kuolettaa maitohappobakteerit, jolloin vaikutus on pyöreä nolla (0), jälkimmäisiin en edes puutu. Toisekseen pohja, jolle jugurtti tehdään - moneen kertaan seulottu, keitetty, tapettu maito, joka tulee liukuhihnalaitoksessa "eläneestä" lehmästä, joka ei todennäköisesti koskaan ole nähnyt auringonvaloa kuin hyvällä tuurilla ikkunan läpi, eikä koskaan syönyt tuoretta ruohoa - ei todellakaan ole paras mahdollinen. Epäterve eläin ei tuota ravinteikasta maitoa ja rehun sisältämät hormonit kulkevat suoraan eläimestä juomalasiin. Lisäksi maidon käsittely, kuumentaminen ja seulominen tappaa ne kaikki jäljellä olevat hyvät, esimerkiksi B-ryhmän vitamiinit ovat erittäin herkkiä kuumalle. Että hienoa tämä meidän terveyskasvatus

Tiesittekö, että Suomessa juodaan maailmassa eniten maitoa ja täällä on myös eniten laktoosi-intolerantikkoja?
Kuva täältä

Täällä myös käsitellään maitoa eniten, jolloin se ei ole edes luonnollisessa muodossaan. Sanokaa minun sanoneen, epäterveyden ja käsittelyn välillä on yhteys. Laktoosivammainen ystäväni ei saa oireita oikeasta, käsittelemättömästä lehmänmaidosta. 

Summa summarum, ihminen on ainoa eläin maailmassa, joka juo maitoa vielä täysikasvuisenakin, ja vieläpä toisen eläimen maitoa. Eikö se kuitenkin kuuluisi sille vasikalle? Tämän tuotantokoneiston vasikka ei koskaan saa emonsa maitoa, vaan maidonkorviketta. WTF?

Palatakseni asiaan, mainostan vain lyhyesti vatsalle hyvää tekeviä asioita, joita kukanenkin voi lisätä ruokavalioonsa: laadukkaat (ja maistuvat) probiootit, joita saa myös hapankaalista, hapatetuista ruuista kuten itse tehdyistä jugurteista, luumu, viikuna, laadukkaat rasvat, tuoreet kasvikset, lehtivihreä, liotetut siemenet, puolukka jii än ee. Vältä valkoista sokeria, keinotekoisia makeutusaineita, kaupan hyllyn "terveys"tuotteita, prosessoitua maitoa + kaikkea muuta tehtaasta tulevaa. Korvaa activiat ja ruuansulatusjugurtit vaikkapa alla olevilla vatsaa hellivillä ehdotuksilla tai kehittele itse parempi. Hakkaa maun, laadun ja vaikutusten osalta kaupan maito-sokeri -seokset 100-0.

 Luumuinen chiapuuro
chia-hyytelöä, johon liotettu 1 rkl pellavansiemeniä ja luomuleseitä
2-3 kuivattua luumua
2-3 tuoretta luumua
kourallinen aroniaa & mustikkaa
kourallinen nokkosta tai vastaavaa 
½-1 sellerinvarsi jos tykkää
1 rkl kookosöljyä
ripaus kanelia
luomupäärynä jos kaipaa makeutta 
Blendaa kaikki ainekset keskenään. Halutessasi purista sekaan kapseli maitohappobakteeria tai sopiva annos vastaavaa jauhetta.

Vatsan ystävä -jugurtti
½ dl cashew-pähkinöitä ja manteleita
2-3 kuivattua luumua
2-3 tuoretta luumua
½ tl aitovaniljaa
(macaa, lucumaa, hunajaa/taatelia jos kaipaa lisämakeutta)
vettä

Liota pähkinöitä ja kuivattuja luumuja yön yli eri astioissa. Kaada aamulla pähkinöiden liotusvesi pois, ja soseuta sauvasekoittimella pienen vesimäärän kanssa kermaiseksi. Lisää liotetut luumut vesineen sekä loput ainekset ja soseuta tasaiseksi. Lisää vettä hiljalleen niin, että saat sopivan koostumuksen sekä makeutta, jos haluat. Nauti.
Jugurtin voi tarjota myös marjaisan kastikkeen kanssa, ota silloin noin 1/4 valmiista jugurtista eri astiaan, johon lisäät reilusti mustikoita ja ripauksen kanelia, jonka jälkeen ainekset soseutetaan tasaiseksi ja kaadetaan muun jugurtin sekaan.
Pähkinäjugurtti mustikkakastikkeella

sunnuntai 11. syyskuuta 2011

Aamiaismuffarit

Tiedättehän ne aamut, kun aurinko herättää hellästi häikäisemällä ikkunasta niin, että silmäluomet läpäisevä valo ei vain anna enää jäädä sänkyyn vaan se suorastaan vaatii nousemaan? Ne ovat hyviä aamuja, rauhallisia, kauniita. Näin syksyllä tuota aamun rauhaa vielä korostaa ulkona leijaileva raikkaus. Virkeys ja energia oikein tulvivat kehoon. Tuollaisena sunnuntaisena aamupäivänä oli täydellinen hetki leipoa. 

Muffini, muffinssi, whatsoever, rakkaalla lapsella on monta (kiisteltyä) nimeä, joista kai muffini olisi se virallisesti oikea, mutta muffinssi suuhun sopivin, joten kompromissinomaisesti käytän sitä naiiveinta nimitystä, muffaria. Aamiaismuffarit ovat loistava keksintö - täyttäviä, ravitsevia ja monipuolisia. Näitä söisi kahvin tai teen kera, sosekeittojen kyytipoikana, eväänä, iltapalaksi, mielikuvitus asettakoon rajat. Tämä versio muffinista ei ole sokerilla kuorrutettu, muttei aivan suolainenkaan; vienoa makeutta antaa rusinat tai kuivahedelmät, ruokaisuutta siemenet. Käyttö: nautitaan rauhassa, kiireettä, mielellään hyvässä seurassa teekupposen äärellä.

Aamiaismuffinit 12 kpl
 3½ dl spelttijauhoja (käytin sekaisin sämpylä-, spelt-, ruis- ja graham-[viljat aina luomua])
2 dl kaurahiutaleita
noin 1 dl rusinoita (jos tykkää, myös taatelit ym. käy)
½ dl auringonkukan- ja kurpitsansiemeniä
2 rkl pellavansiemeniä
2 tl soodaa
½ tl suolaa
½ dl öljyä
5 dl maustamatonta luomusoijajugurttia
siemeniä koristeluun

Sekoita kulhossa kuivat aineet keskenään, myös siemenet ja rusinat. Lisää öljy ja jugurtti, sekoita tasaiseksi. Jaa taikina muffinipellin vuokiin (paperivuokia ei hyvään peltiin tarvitse) tai öljyttyihin paperivuokiin. Paista 225-asteisessa uunissa noin 20 minuuttia, tai kunnes pinta on kauniin ruskea eikä tikkuun jää taikinaa.

keskiviikko 7. syyskuuta 2011

Syysmarjoja

Vaikka kesästä on jäljellä enää pieni häivähdys lämpimimpinä alkusyksyn päivinä, se ei silti tarkoita, ettäkö luonnon tarjonta olisi lakastunut. Ei suinkaan, syksy on sienineen ja marjoineen erittäin satoisaa aikaa, joten sunnuntain päiväkävelyllä suuntasin Aikin kanssa parhaille ruusu- ja marja-aroniapuskille. Enpä olisi uskonut, miten ahnas marjakarhu koirastakin kuoriutuu - Aik tunkeutui suoraa päätä niille runsaimmille pensaikon kohdille ja mussutti marjoja välittämättä piikikkäistä oksista, puhumattakaan aronioiden kohtalosta. 

Ruusunmarja on melkoinen vitamiinipommi, sillä jo sadassa grammassa tuoreita marjoja on 14 kertaa enemmän C-vitamiinia, mitä ihminen päivässä tarvitsee. Ruusunmarjaa on perinteisesti käytetty anemian, päänsäryn ja infektiotautien hoitoon, ja se sisältää myös runsaasti A-vitamiinin esiastetta beetakaroteenia sekä lykopeenia. Lisäksi ruusunmarja sisältää paljon kaliumia, kalsiumia, magnesiumia ja rautaa sekä E-vitamiinia, joten melkoinen pakkaus on kyseessä. 
Ruusunmarjoja poimiessa maltti on kuitenkin valttia, sillä suurin osa siitä on siementä, jolloin suutuntuma kokonaisessa marjassa soseutettunakin on ehkä hieman epäilyttävä. Lisäksi tästä supermarjasta pitävät erityisesti myös toukat, joista ainakin pulleimmat kannattaa heivata pois, ellei kaipaa proteiinilisää ruokavalioonsa. Perkaaminen ottaa siis aikansa, mutta satunnainen siemen siellä täällä ei haitanne, mikäli marja menee kuitenkin blenderiin.

Maanantaiaamu alkoikin sitten aurinkoisen herättelevästi ravitsevalla ruusunmarjapuurolla ja pirteän oranssilla goji-cashew-seesam -kermalla. Teeman mukaisesti syksyn väreissä :)
Ruusunmarjapuuro
annos chia-hyytelöä (liotin siemenet soijajuomaan)
kourallinen goji-marjoja
reilusti ruusunmarjoja
kourallinen nokkosta
1 (pakastettu) banaani tai pari taatelia
1 tl vaniljaa, ripaus kanelia
(macaa, lucumaa, riisiprodea, siitepölyrakeita)

Liota gojeja chia-hyytelössä useampi tunti tai yön yli. Blendaa kaikki ainekset keskenään. Tarjoa goji-cashew-seesam -kerman kera:

kourallinen gojeja, pari ruokalusikallista cashew-pähkinöitä, 1 rkl seesaminsiemeniä

Liota goji-marjoja omassa astiassaan ja pähkinä-siemen -sekoitus omassaan parisen tuntia. Soseuta sauvasekoittimella ja sekoita puuron joukkoon. Nauti värikirjosta ja mausta!

Aik nauttii auringosta
NE SYÖ MUN MARJAN!

sunnuntai 4. syyskuuta 2011

Sushia perinteisesti ja raakana

Tämä postaus pitää sisällään erittäin voimakkaan merelliselle tuoksuvia asioita. Tuo haju jakaa mielipiteitä - toisille se on lemu, löyhkä; toisille mielikuva tyyneyden ja myrskyn voimakkaasta tyyssijasta, jota vasten itse koetaan pienenä ja avuttomana; kolmansille raikas tuulahdus; neljänsille kuva limaisesta, kämmenessä sätkivästä kalasta. 

Norilevyjen tai -arkkien merellinen tuoksu ei ehkä ole niitä kaikkein houkuttavimpia nenääni, mutta se ei kuitenkaan häiritse niin paljoa, ettenkö käyttäisi sitä ruuassa ja vieläpä oikein mielelläni. En tiedä, onko kuumennettujen arkkien haju yhtä voimakas, mutta luomut, paahtamattomat levälevyt saavat kyllä koko huoneiston muistuttamaan kalastussatamaa. Mikäpä siinä, voin ainakin kuvitella olevani jälleen Pohjois-Norjan uskomattomilla vuonoja reunustavilla teillä, joista näki seinäjyrkän pudotuksen kohti karua aaltoja paiskovaa merta, puhumattakaan pakokauhua luovasta meren alta kulkevasta alikulkuväylästä Vardøn saarelle.

Joka tapauksessa noriarkit ovat päätyneet pöytäämme joko makkaramaisempana kääreenä tai oivana sunnuntairuokana sushina, niin raakana kuin perinteisempänäkin versiona. Kumpainenkin viritelmä toimii, enkä todella osaa kallistaa vaakakuppia toisen voitoksi. Jos jotain on hyvä huomioida, niin yksi asia: Varaudu tekemään aina suurempi satsi kuin olit ajatellut. Ja varaa myös aikaa, sillä nämä vaativat pientä sorminäppäryyttäkin! 

Täytteitähän voi varioida oikeastaan mielen mukaan loputtomiin, mutta mikäli sieviä paloja haluaa, kannattaa laittaa sisään jotain suhteellisen kasassa pysyvää, tiivistäkin, sekä teroittaa veitsi. Omieni ulkonäkö kärsi nimenomaan siksi, ettei koko kämpästä löydy oikeasti terävää veitseä. Raa'at sushit saivat sisälleen avokadososetta, ituja ja kasviksia sekä siipalle graavattua lohta, perinteisemmät pelkän riisin sijaan riisi-quinoaa-tattari -seoksen, tofua, kasviksia ja sitä lohta.

Kuvassa perinteisemmät sushit
Susheja varten tarvitset ensinnäkin luomuja paahtamattomia noriarkkeja (määrää on vaikea arvioida etukäteen, mutta näihin satseihin meni 5-7) sekä tarjolle myös luomusoijakastiketta ja wasabia, mikäli niitä haluaa käyttää.

Perinteisempi täyte:
3 dl riisiä tai kuten minulla 1½ dl riisiä, 1 dl quinoaa ja ½ dl tattaria
6 dl vettä
1 rkl omenaviinietikkaa
luomutofua (marinoitu tai kylmäsavu) ja/tai graavilohta
kurkkua, porkkanaa, aurinkokuivattua tomaattia (ei öljyyn säilöttyjä)

Viipaloi kuivat aurinkokuivatut tomaatit pieniksi ja liota useampi tunti. Huuhtele riisi-quinoaa-tattari -seos ja keitä kypsäksi vedessä noin 20 minuuttia. Mikäli nestettä jää paljon, keitä ilman kantta niin, että se haihtuu ja saat puuromaisen seoksen. Nosta levyltä ja jäähdytä hieman. Lisää sekaan omenaviinietikka.
Tee tofusta ja kasviksista ohuita tikkuja.
Aseta norilevy pöydälle kiiltävä puoli pöytää vasten. Kostuta siitä puolet (esim aurinkotomaattien liotusvedellä), ja laita kostealle osalle puuroa sekä haluamasi muut täytteet. Kostuta loppuosa ja rullaa varovasti kiinteäksi pötköksi. Tee samoin loputkin arkit ja leikkaa paloiksi ennen tarjoamista.



Raakatäyte:
noin 1 dl quinoaa, idätä vuorokausi
1 tl omenaviinietikkaa
avokado
suolaa, loraus sitruunamehua
kurkkua, aurinkokuivattua tomaattia, porkkanaa tms

 Huuhtele idut, kaada sekaan omenaviinietikka, sekoita. Muussaa avokado haarukalla, lisää suola ja sitruunamehu, sekoita. Kokoa täytteet samalla tavoin kuin perinteisemmätkin sushit, kostutetulle arkille, kääri rullaksi ja leikkaa sopiviksi suupaloiksi ennen tarjoilua.


lauantai 3. syyskuuta 2011

Itse valitsen tieni

 

Tunnen itseni lähes aina vahvimmin, selkeimmin, kun olen keskellä vierasta tai uutta. Täältä muutti yksi reilu viikko sitten, tilalle muutti toinen - joka tosin asui käytännössä koko kesän täällä epävirallisesti jaetussa yhden hengen sängyssäni. Kaiken tutun keskellä kaikki on jälleen uutta: yllättäen olen tilanteessa, josta uneksin kaksi vuotta. Tämä kämppä tuntuu jopa kodilta nyt, vaikka taulutkaan eivät ole päässeet vielä seinälle asti.

Olen myös huomannut olleeni kiireinen, mutta positiivisessa mielessä. Tuntuu hassulta toimia pienryhmän ohjaajana uusille kulttuuritieteilijöille. Minä - sosiaalivammainen, hiljainen, ujo - opastankin toisia jossain heille täysin vieraassa ja uudessa, jännittävässä tilanteessa. Tuntuu hyvältä olla avuksi, sillä palaute on välitöntä.

"Elämässä on viisi asiaa, joita ei voi saada takaisin: Kivi, joka on jo heitetty. Sana, joka on jo sanottu. Mahdollisuus, jota ei käytetty. Aika, kun se on kulunut. Henkilö kuoleman jälkeen. Elämä on lyhyt. 
Riko sääntöjä. Anna anteeksi nopeasti, suutele hitaasti, rakasta tosissasi, naura hysteerisesti, äläkä koskaan kadu jotain sellaista, mikä sai sinut hymyilemään."