maanantai 31. lokakuuta 2011

Haarukassa: Kasvisruokala ETRA

Oulun kasvisruokatarjonta ravintoloissa on sieltä itsestään. Toki useimmista paikoista saa pyytämällä kasvisruokaa, mutta täysin vegaaniset annokset ovat aina hieman kiven alla - ainakin jos haluaa syödä muutakin kuin höttöhiilaria. Onneksi kaupungissa on kuitenkin yksi pelkästään kasvisruokaa tarjoava paikka, Etra, jossa tuleekin sitten lounastettua useamman kerran vuodessa, vaikka hyvin harvoin syönkään ulkona. Viime kerta oli syyslomalla.
Kasvisruokala Etra sijaitsee Karjasillalla adventtikirkon yhteydessä, pienen kävelymatkan päässä keskustasta. Ruokala on osa ETRA Ry:tä, joka nettisivuillaan sanoo seuraavaa: Yhdistyksen tarkoituksena on raittiuden ja terveellisten elämäntapojen tuntemisen ja noudattamisen edistäminen kristillisellä pohjalla. Nimensä mukaisesti kyseessä on ruokala, siltä se näyttääkin - kouluruokalalta linjastoineen ja pöytärivineen. Vaatimattomasta, eleettömästä sisustuksestaan huolimatta paikka on kohtalaisen viihtyisä, joskin ruuhka-aikaan paikkoja on hieman ahtaanlaisesti. 

Etra tarjoaa siis kasvisruokaa lounasaikaan, ma-pe klo 11-17. Ruokalinjastolta on valittavissa keitto- ja pääruokalounasta siten, että Buffet-annokseen kuuluu molemmat lämpimät ruoat, salaatit, leivät levitteineen, ruokajuoma ja yrttitee kustantaen 8 euroa, kun taas annoslounas pitää sisällään toisen lämpimän ruuan (keiton tai pääruuan) muuten samanlaisin lisukkein, kustantaen 7 euroa. Vaihtoehtoisesti voi valita pelkän salaattilounaan (ison lautasen salaattia) lisukkeineen 7:llä eurolla. Opiskelija saa lounaasta euron alennuksen. Ruokalista on nähtävissä netistä, jolloin on helppo tarkastaa onko tarjolla itseään miellyttävää vaihtoehtoa.
Etran vahvuus on ehdottomasti siinä, että reseptiikassa on ymmärretty myös kasvissyöjän kaipaavan täyttävää, makroravinteikasta ruokaa. Jopa keitoissa on yleensä jotain proteiinipitoista, mikä on jo ennenkuulumatonta (vrt. koulun keitot tai ruuat ylipäätään). Salaattipöytä on runsas: perus salaatti + tomaatti + kurkku -setin lisäksi tarjolla on monipuolisesti aina papuja/ituja tai siemeniä, hapankaalta <3, erilaisia marinoituja kasviksia ja jotain hedelmää (joka valitettavasti edustaa säilykeosastoa). Salaattikastikkeet on talon omatekemiä. Myös leivät on aina tuoreita ja itse tehtyjä, tarjolla on aina kahta erilaista vaaleaa leipää (jotka eivät sisällä kuitenkaan valkoista vehnäjauhoa) sekä hiivatonta täysruisvuokaleipää. Levitteenä on vegaanille sopivaa itse tehtyä soijapapulevitettä, sekä ei-vegaania maustamatonta ja valkosipulilevitettä, johon on käytetty aitoa voita ja jotain kasviöljyä pohjana.
Minulla on yleensä aina tapana valita keittolounas, kun taas siippa suosii pääruokavaihtoehtoa. Molemmilla lisukkeineen saa kyllä mahan täyteen varmasti ja nälkä pysyy poissa iltaan saakka. Lomaviikolla käydessämme tarjolla oli tomaattisosekeittoa tai kasvispihvejä muhennetuilla perunoilla, ja molemmat olivat hyviä. Keitto sai ruokaisuutta quinoasta, pihvit linsseistä ja tattarista. Keitto oli tehty valmiiseen tomaattimurskaan, mikä tietty vie hieman pisteitä, mutta kai sen ymmärtää kun kyse ei ole viiden tähden ravintolasta. Maukasta se oli silti. Ruoat ovat yleensä vienosti etnisiä, esimerkiksi intiavaikutteisia, mutta ne on kuitenkin maustettu hyvin maltillisesti, jolloin herkinkään ei vieroksu makuja. Pöydissä on aina tarjolla Herbamare luomuyrttisuolaseosta, jos lisää makua kaipaa. Ruokajuomana on aina vettä ja omenamehua. Alemmassa kuvassa on aiemmin kesällä syödyt lounaat kun äiti halusi viedä meidät syömään, jolloin tarjolla oli lanttusosekeittoa (joka oli ihanaa!) ja hirssikasvislaatikkoa.
Minun sekä siipan lautaset
Siipan sekä minun lautaset
Laatuteehen friikahtaneena holistina jälkkäritee lämmittää aina mieltä - perus riisto-Liptonin sijaan tarjolla on aina joko Clipperin tai YogiTean luomuyrttiteetä ja heille, jotka juovat teensä makeana on valkoisen palasokerin sijaan intiaanisokeria (itse en siedä sokeriteetä). Tee on ihanaa, muuta en osaa sanoa. Ja koska itse tehty leipä on aina hyvää, haen yleensä vielä teen seuralaiseksi ylimääräisen leipäviipaleen, mitä ei ikinä kotioloissa tapahtuisi.
Kaiken kaikkiaan siis Kasvisruokala Etra on miellyttävä ja asiaansa perehtynyt paikka. Samassa tilassahan on muuten pieni myymäläkin, jonka valikoima on tosin supistunut viime vuosina, mutta yhä sieltä saa lukuisia erilaisia Clipperin ja YogiTean teelajeja, papuja, Green&Black´s suklaita, pähkinöitä, keksejä, joitain superfoodeja ja niin edelleen - luomuna enimmäkseen. Raittius alkaa ravinnosta, kuuluu heidän iskulauseensa ja pitänee kai paikkansa aika monilta osin. Ehkä ainoa ylimääräinen motkotuksen aihe liittyy siihen kristilliseen pohjaan, mikä hieman varjostaa paikkaa näin käsi sydämellä vannoutuneelle pakanalle, mutta niin kauan kun saa sulkea sen kristillisen perustan mielestään eikä kukaan sitä tuo eteen syödessä paikan päällä, olen tyytyväinen asiakas varmasti jatkossakin. Lisää luomukasvisruokapaikkoja Ouluun odotellessa!

sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Purppurakakkua

Herkku ja Koukku -blogissa kohistiin joitain viikkoja sitten varsin mielenkiintoisesta kakusta, jonka kaksi pääainesta vaikutti niin oivalliselta yhdistelmältä, että eihän sitä voinut jättää testaamatta. Kommenttiosiossa mainitsinkin salakavalan juoneni sisällyttää punajuurta suklaaholistisiippani ruokavalioon - hukuttamalla juures tietysti syntisen addiktoivan kaakaon joukkoon kakun muodossa. Ryhdyin toimeen hieman epäröiden, sillä H&K -blogin kirjoittajat raportoivat samasta kakusta täysin erilaisin lopputuloksin, joista toinen oli täydellinen fiasko, joten tsäänssini onnistua oli 50/50, eikä asiaa helpottanut sekään, ettei luonteeni millään suostu noudattamaan reseptejä tarkasti. Tavallisen kakun sijaan puolitin ohjeen ja soveltelin vähän muutenkin, mutta arvatkaas mitä! Lopputulos oli herkkua. Oikeasti. Jopa siippani mielestä
Kakun kannattaa antaa muhia jääkaapissa seuraavaan päivään ja ottaa huoneenlämpöön ainakin tuntia ennen tarjoilua, sillä lämmetessään se pehmenee ihanan mutakakkumaiseksi. Sen lisäksi, että se maistuu punajuurikammoisellekin, on kakku myös gluteeniton, maidoton, munaton, olikohan vielä joku -ton? Koristeluun käytin kaakaojauhetta ja vaahdotettua Kara-kookoskermaa (varmaan muukin kookoskerma käy, kunhan se on oikein rasvaista, vaihtoehtoisesti erilaiset kasvisvispitkin sopii), mutta kuten Herkkukoukussakin, voi koristeluun käyttää myös tomusokeria, rouhittua suklaata, tai mitä nyt vain keksii.
Punajuuri-suklaakakku (halkaisijaltaan 20 cm:n vuokaan)
1 pienehkö luomupunajuuri tai puolet isosta
175g tummaa luomusuklaata (+ 1 rkl kookosöljyä)
200g pehmeää tofua (luomu)
0,75 dl (intiaani-)sokeria
½ tl aitovaniljaa
½ tl kanelia ja kardemummaa jauhettuna
1 rkl maissitärkkelystä
Pinnalle:
kookoskermaa ja kaakaojauhetta
tai mitä haluat

Keitä punajuuri vedessä kuorineen kypsäksi, noin 30-40 min ja anna jäähtyä. Laita uuni lämpeämään 175-asteeseen ja pingota 20-senttisen irtopohjavuoan pohjalle leivinpaperi ja öljyä paperi+vuoan reunat. Kuori punajuuri ja soseuta yhdessä tofun kanssa sileäksi (mikä ihanan kirkas väri!!). Sulata suklaa (ja öljy) vesihauteessa. Sekoita tofu-punajuuriseokseen kuivat aineet, lisää lopuksi sula suklaa ja sekoita tasaiseksi. Kaada taikina vuokaan, tasoita pinta ja uunita 175-asteisen uunin keskitasolla noin 25 minuuttia. 
Kuorrutusta varten kookoskerman on oltavaa jääkaappikylmää eli HUOM! Laita kerma hyvissä ajoin jääkaappiin, mielellään ainakin yön yli! Vatkaa kerma sähkövatkaimella vaahdoksi. Itse laitan sen vielä hetkeksi jääkaappiin, jonka jälkeen vatkaan uudelleen, jolloin vaahdosta tulee vielä hieman kovempaa. Levitä yön yli jääkaapissa olleen kakun pinnalle ripottele paperisapluunan avulla kaakaojauheella pinnalle kuvioita, tai koristele haluamallasi tavalla.

perjantai 28. lokakuuta 2011

Syysruokaa punajuuresta

Siippani ei voi sietää punajuurta. Minusta se on kuitenkin vallan mainio aines keittoihin, raasteisiin, erilaisiin patoihin tai vaikkapa sämpylöihin, enkä voi ymmärtää tuota paatunutta vihaa, jota kanssaeläjäni ylläpitää. Uskaltaisin väittää, että hänen punajuurikokemuksensa rajoittuu vain ehkä epämiellyttävään kaupan etikkaan hukutettuun säilykejuurekseen. Punajuuri on jälleen niitä ruokia, joiden kohdalla olisi tärkeää käyttää vain luomua, sillä se kerää sienen lailla raskasmetalleja maaperästä.

Quinoa, tai kotoisammin kvinoa, osoittautui erittäin sopivaksi seuralaiseksi tuolle punavioletille juurekselle, ja sitä sopii käyttää vaikka riisin korvikkeena. Kvinoa on hyvin proteiinipitoinen ja sisältää monenlaisia hivenaineita, mutta sen käsittelyssä on syytä muistaa, että ennen keittämistä tai idätystä se tulee huuhdella huolellisesti, jotta pinnalla oleva saponiini irtoaisi.
Punajuuri-kvinoapata (kahdelle)
0,75 dl quinoaa
1,25 dl vettä
½ sipuli
2 valkosipulin kynttä
1 dl kikherneitä
1 pieni tai puolikas iso punajuuri
noin 5 ruusukaalta
½ dl kookoskermaa
1 rkl (kookos)öljyä
suolaa, musta- ja valkopippuria
0,5 tl jauhettua korianteria
pinnalle tuoretta persiljaa

Keitä punajuuri, jäähdytä ja kuori, hienonna TAI käytä raastettua raakaa punajuurta. Huuhtele quinoa hyvin vuorotellen kylmällä ja kuumalla vedellä. Hienonna sipulit ja puolita ruusukaalit.
Kuullota öljyssä sipuleita hetki, lisää sitten quinoa ja vesi. Anna kiehua kannen alla kymmenisen minuuttia tai kunnes vesi on lähes kokonaan imeytynyt. Lisää sitten kikherneet ja ruusukaalit, hauduta noin viisi minuuttia. Lisää punajuuriraaste, mausteet ja kookoskerma ja hauduta vielä viitisen minuuttia. Revi lopuksi pinnalle hieman tuoretta persiljaa. Tarjoa vihreän salaatin tai hyvän leivän kera.

Punajuuri-omenasalaatti
1 pieni tai puolikas iso punajuuri
1 omena
1 rkl sitruunamehua

Keitä punajuuri, kuori ja hienonna tai käytä raakaa raastettuna karkeaksi. Pilko omena pieniksi kuutioiksi, sekoita punajuureen. Lisää sitruunamehu ja sekoita.

keskiviikko 26. lokakuuta 2011

Annie's raw donuts for Hallows eve

Olen maailman huonoin teemapäiväleipoja/-syöjä. Teen piparkakkuja pääsiäisenä, syön mämmin vappuna ja leivon joulutorttuja juhannuksena. Tämäkin ohje oli alunperin vappumunkkeja varten, mutta niinhän siinä kävi, että resepti kohtasi toteutuksen vasta puolen vuoden jälkeen, halloweenin lähestyessä.
Kummitätini perheineen asui vuosituhannen vaihteen aikoihin pari vuotta Jenkeissä. Kotiuduttuaan takaisin Suomeen he toivat mukanaan rapakontakaisen yltiökaupallisen Halloween-perinteen, jota on sen jälkeen juhlistettu lähes joka vuosi heidän luonaan lähisuvun kesken. Tänäpäivänähän tuon juhlan markkinapotentiaali on hoksattu myös suomalaisessa katukuvassa, mutta juhlapäivän alkuperäinen merkitys on ikävästi unohdettu. Euroopassa halloween on peräisin kelttiläisten kulttuurien syksyisestä maanviljelyskauden lopuksi vietetystä uuden vuoden ja sadonkorjuujuhlan vietosta, Suomessa vastaavaa juhlaa vietettiin kekrinä. Kelttien uskomusten mukaan tämän maailman ja yliluonnollisen maailman väliset rajat katosivat luonnon kuihtuessa ja kuollessa, ja henget saattoivat yrittää houkutella ihmisiä tuonpuoleiseen, joka tekee juhlapäivästä pakanallisen. Myöhemmin kristinuskon levitessä kristillisiä tapoja pyrittiin sulauttamaan pakanallisiin perinteisiin kieltämisen sijasta, jolloin alkuperäinen merkitys pikkuhiljaa poljettiin kristittyjen jalkoihin. Minusta on hieman ikävää, että niinkin kiehtova juhla kuin kekri on pitkälti unohdettu - muuten kuin kouluruokaloiden teemaviikolla - ja halloweenistä siten tehty jenkkityylinen kauppiaiden materiaalijuhla. Joka tapauksessa tämän pienen alustuksen myötä jaan nyt halloweenherkkujen ohjeen: raa'at donitsit appelsiinisella kuorrutuksella. Nämä herkulliset donitsit on tuunattu hamppuprodella ja ryyditetty muutamilla supereilla, joten energiabuustit on taattu.
Raakadonitsit (kuusi munkkia)
2 dl liotettuja ja kuivattuja pähkinöitä (käytin mantelia ja cashew)
4 viikunaa tai taatelia (käytin molempia)
1 dl mulpereita (korvasin puolet gojilla)
½ dl hamppuproteiinia
2 rkl kuorittuja hampunsiemeniä
1 rkl lucumaa ja mesquitea
ripaus kanelia ja kardemummaa, hippunen suolaa
2 rkl kookosöljyä
1 rkl kaakaovoita

Sulata rasvat. Jauha pähkinät ja kaikki loput ainekset blenderissä, lisää lopuksi rasvat ja muotoile käsin pikkumunkkeja. Laita pakastimeen jähmettymään.
Appelsiinikuorrutus
2 rkl appelsiinihunajaa* tai hunajaa + tippa appelsiiniöljyä 
1 rkl kookosöljyä ja kaakaovoita
1 tl lucumaa ja ashwagandhaa
1 rkl non-GMO lesitiiniä

*Appelsiinihunaja: Raasta kahden pestyn luomuappelsiinin kuori hienoksi ja sekoita noin desiin hunajaa, anna maustua vähintään vuorokausi.
Sulata rasvat. Sekoita kaikki ainekset tasaiseksi vesihauteessa. Ota donitsit pakkasesta ja levitä kuorrutetta niiden päälle, jolloin kuorrute jähmettyy nopeasti. Laita takaisin pakkaseen.
Suklaaraita
1 rkl kookosöljyä
1 rkl kaakaojauhetta

Sulata kookosöljy ja sekoita siihen kaakaojauhe. Ota donitsit jälleen pakastimesta ja pirskota teelusikan avulla raitoja/kuvioita kuorrutteen päälle. 
Säilytä donitsit pakasteessa tai jääkaapissa. Ennen tarjoilua voi pitää hetken huoneenlämmössä. 

maanantai 24. lokakuuta 2011

Munakoisovuoka

En oikein tiennyt, olisiko tämä ruoka enemmänkin kreikkalaisilta lähtöisin olevaa moussakaa vai sittenkin lasagnea, jonka pastalevyt on vain korvattu munakoisolla, joten päätin, ettei tämä yritä olla kumpaakaan, vaan aivan oma lajinsa: munakoisovuoka. Työvaiheita on ehkä paljon näköisesti, mutta loppujen lopuksi kyseessä on aika helppotekoinen, vaikka sitäkin maistuvampi uuniruoka - ilman pastaisan sukulaisensa aiheuttamaa hiilarirasvaöveriä tai gluteenia. Tämä sopii siis laktoositonta, gluteenitonta, kuin maidotontakin ruokavaliota noudattaville, kunhan valkokastikkeen suurustaa muilla kuin vehnäjauhoilla. Munakoison voi hyvin korvata kesäkurpitsalla, tai vaikkapa aivan niillä lasagnelevyillä. Sattumalta Yrttipurkissa postattiin samaa periaatetta noudattava lasagne samoihin aikoihin kuin tein omani.
Munakoisovuoka (neljälle)
1 munakoiso
suolaa

Tomaattikastike:
1,5 dl soijarouhetta (kuivana) tai pkt tofua
400 g tomaattimurskaa 
½ - 1 tomaattimurskapurkillinen vettä
1 isohko sipuli
4 valkosipulin kynttä
2 tl paprikajauhetta
1 tl kurkumaa
loraus (luomu)soijakastiketta
mustapippuria
oreganoa
hyvää suolaa
2 rkl (kookos)öljyä

Viipaloi munakoiso noin sentin paksuisiksi viipaleiksi, ja ripottele pinnalle suolaa, jätä leikkuulaudalle siksi aikaa kun teet kastikkeet, jolloin munakoiso "itkee" vedet leikkuupinnalle. Itkettäminen vähentää munakoison kitkeryyttä. 
Silppua sipulit (ja murenna tofu). Laita uuni lämpeämään 175-asteeseen. Sulata reilu nokare öljyä pannulla, kuullota sipuleita hetki. Lisää kuivat soijarouheet tai murennettu tofu sekä paprikajauhe ja kurkuma, paista hetki. Kaada sekaan tomaattimurska ja noin puoli purkkia vettä, sekoita. Lisää mausteet ja loraus soijakastiketta, sekoita, lisää vettä jos tarvitsee ja jätä hautumaan valkokastikkeen teon ajaksi.

Bechamel-kastike
1 reilu rkl (kookos)öljyä
2 rkl jauhoja (käytin soija- ja vehnäjauhoa [luomuja])
2,5 dl kaurakermaa
1 - 2 dl vettä
suolaa, valkopippuria, ripaus muskottipähkinää ja juustokuminaa

Sulata öljy kattilassa ja vispaa jauhot sekaan, kuumenna, mutta vältä ruskistamasta niitä. Laske levyn lampöä ja lisää noin desi vettä, vispaa seos tasaiseksi ja lisää kaurakerma. Kiehauta niin, että seos sakenee. Lisää mausteet ja maista. 

Kokoaminen:
Öljyä noin 1,5-litran vetoinen uunivuoka. Huuhtele munakoisojen pinta ja purista kämmenien välissä, jotta saisit viipaleista mahdollisimman kuivia. Laita pohjalle tomaattikastiketta ja asettele päälle munakoisokerros. Laita tomaattikastiketta, sitten valkokastiketta ja asettele uusi kerros munakoisoja, tee seuraavat kerrokset samoin (ensiksi tomaattikastike, sitten valko, lopuksi munakoisot) niin, että viimeisen munakoisokerroksen jälkeen tulee vain loput valkokastikkeet.
Paista munakoisovuokaa 175-asteisen uunin alatasolla noin 50 minuuttia. Anna vetäytyä hyvä tovi ennen tarjoilua, parasta ehkä seuraavana päivänä.
Kuva ei anna oikeutta tällekään ruualle.

Metsässä hiipi se hiljainen kettu, viekas ja pitkähäntäinen

Kettu on yksi voimaeläimeni. Villi, vapaa, viekas, ovela. Säärtäni pitkin kiipeää musteella ikuistettu kettu, joka viestii vapaudesta ja lajienvälisestä tasa-arvosta. Ketun hahmo on myös tunnettu lukuisissa loistavissa tarinoissa, ihan suomalaisissa kansantaruissa kuin Antoine de Saint Exupéryn vaikuttavassa Pikku Prinsissä. Fantastic Mister Foxia unohtamatta! Kettu sattui syntymään myös syksyn ensimmäiseksi käsityöksi muistuttamaan alla olevista hellyyttävästä dialogista.
- Kuka sinä olet? Pikku Prinssi kysyi. Olet hyvin sievä…
- Minä olen kettu, sanoi kettu
- Tule leikkimään kanssani, Pikku Prinssi ehdotti. Olen niin surullinen…
- En voi leikkiä kanssasi, sillä minua ei ole kesytetty.
- Ai! Anteeksi, sanoi Pikku Prinssi.
Mutta hetken mietittyään hän lisäsi:
- Mitä tarkoittaa "kesytetty"?
- Kesytetty on sama kuin "solmia siteitä"..
- Solmia siteitä?
- Aivan niin, sanoi kettu. Nyt sinä et ole minulle vielä muuta kuin aivan samanlainen pieni poika kuin satatuhatta muuta pikkupoikaa.. Enkä minä tarvitse sinua. Sen enempää kuin sinäkään tarvitset minua. Minä en ole sinulle kuin kettu, samanlainen kuin satatuhatta muuta. Mutta jos sinä kesytät minut, niin me tarvitsemme toinen toisiamme. Sinusta tulee minulle ainoa maailmassa. Ja minusta tulee sinulle ainoa maailmassa… 
- Ahaa, alan ymmärtää sanoi Pikku Prinssi. On eräs kukka… luulen, että se on kesyttänyt minut…
- Saattaa olla, kettu sanoi. Maan päällä sattuu kaikenlaista…
- Elämäni on yksitoikkoista. Ikävystyn vähitellen. Mutta jos sinä kesyttäisit minut, tulisi elämäni aurinkoiseksi. Oppisin tuntemaan äänen, joka olisi erilainen kuin kaikki muut. Muut askeleet saavat minut ryömimään maan sisään. Sinun askeleesi kutsuisivat kuopastani kuten ihana soitto. Ja katso! Näetkö tuolla vehnäpellot? Minä en syö leipää. Vehnä on minulle tarpeetonta. Ja se on murheellista. Mutta sinulla on kullankeltaiset hiukset. Olisi ihanaa kun kesyttäisit minut! Vehnä, joka on kullankeltaista, muistuttaisi minua sinusta. Ja rakastaisin tuulen suhinaa vehnäpellossa… Kettu vaikeni, ja katseli kauan Pikku Prinssiä.
- Ole hyvä… kesytä minut! se sanoi.
- Kyllähän minä mielelläni, Pikku Prinssi vastasi, mutta minulla ei ole paljon aikaa. Minun täytyy löytää ystäviä ja oppia tuntemaan paljon asioita.
- Ei voi tuntea muuta kuin sen, minkä itse on kesyttänyt, kettu sanoi. Ihmisillä ei ole enää aikaa tuntea mitään. He ostavat kaupoista valmiiksi tehtyjä tavaroita. Mutta kun kaupoissa ei myydä ystäviä, niin ei ihmisillä enää niitä ole. Kesytä minut, jos kerran haluat ystävän!
- Mitä minun tulee tehdä? Pikku Prinssi kysyi.
- Sinun täytyy olla hyvin kärsivällinen, kettu vastasi. Ensin istuudut ruohikkoon, noin, vähän etäälle minusta. Minä tarkastelen sinua, etkä sinä puhu mitään. Väärinkäsitykset johtuvat aina sanoista. Mutta päivä päivältä voit istuutua vähän lähemmäksi…
Pikku Prinssi tuli takaisin seuraavana päivänä.
- Olisi ollut parempi palata samaan aikaan, sanoi kettu. Jos esimerkiksi tulet kello neljältä iltapäivällä, niin jo kolmelta alan olla onnellinen. Mitä pidemmälle kello ehtii, sitä onnellisemmaksi tulen. Kello neljän maissa alan jo hermostua ja olla levoton; saan oppia onnen hinnan! Mutta jos sinä saavut mihin aikaan hyvänsä, en voi milloinkaan tietää, koska minun pitäisi valmistaa sydämeni… täytyy olla perinteitä!
Niinpä Pikku Prinssi siis kesytti ketun. Ja kun eronhetki lähestyi sanoi kettu:
- Voi…! Kuinka tulenkaan itkemään
- Se on oma syysi, sanoi Pikku Prinssi, en minä halunnut sinulle mitään pahaa, mutta itsehän pyysit, että kesyttäisin sinut…
- Aivan niin, kettu sanoi.
- Mutta nyt alat itkeä! Pikku Prinssi sanoi.
- Mutta silloinhan et voittanut mitään…
- Voitinpas, sanoi kettu, voitin vehnän kultaisen värin. Voi joutua itkemään vähän jos on antanut kesyttää itsensä. 
 
Hyvästi, kettu sanoi. Nyt saat salaisuuteni. Se on hyvin yksinkertainen: Ainoastaan sydämellään näkee hyvin. Tärkeimpiä asioita ei näe silmillä.
Voici mon secret. Il est très simple: on ne voit bien qu'avec le cœur. 
L'essentiel est invisible pour les yeux.

keskiviikko 19. lokakuuta 2011

Tofu-cashewpihvejä lohkoperunoilla

Pientä hiljaiseloa havaittavissa, mutta minkäs teet kun koneelle istahtaessa oman tekstin tuottaminen vielä oppimispäiväkirjojen ja esseiden jälkeen tuntuu hieman nihkeältä. Niin kiinnostavia aiheita kuin on ollutkin, huomenna alkava syysloma tuntuu kuitenkin helpotukselta. Tässä postauksessa esiintyy Chocochilistä aikanaan bongatut tofu-cashewpihvit, joilla tutustutin siippani kasvisruokiin ensimmäistä kertaa - hyvällä menestyksellä. Kuten tuolloin reilut kaksi vuotta sitten, tarjottiin pihvit tälläkin kertaa asialla, jota harvemmin enää lautaseltani löytyy: uunissa käristetyillä lohkoperunoilla. Joku sanoisi äijäruoaksi. Pihvien ohje on hieman muunneltu versio alkuperäisestä, sillä tässä taloudessa ruokaa tehdään yleensä seuraavienkin päivien varalle, joten satsista tulee ateriat joko neljälle kertasyöjälle tai kahdelle seuraavallekin päivälle. 
Tofu-cashewpähkinäpiffit (9-10 isoa pihviä)
2 dl cashewpähkinöitä
2 pkt (yhteensä n. 500g) maustamatonta tai marinoitua tofua
1 iso tai 2 pientä sipulia
4 valkosipulinkynttä
0,5 dl spelttijauhoja
loraus hyvää öljyä
1 tl suolaa
reippaasti musta- ja valkopippuria

Laita uuni lämpeämään 225-asteeseen. Jauha cashewpähkinät blenderillä tai monitoimikoneella ja murenna tofu haarukalla, kippaa molemmat suureen kulhoon. Lisää jauhot, öljy ja mausteet. Sekoita kaikki aineet hyvin yhteen, kunnes massa on tasaista. Lisää joukkoon hienoksi silputut sipulit. Muotoile massasta pihvejä leivinpaperille uunipellille ja paista uunin keskitasolla kullanruskeiksi.
Lohkoperunoita varten kannattaa varata ainakin kaksi perunaa per syöjä, mieluusti enemmänkin. Perunat pestään hyvin, lohkotaan kulhoon, jossa päälle kaadetaan reilusti hyvää öljyä. Paistetaan 225-asteisessa uunissa noin 20 min, tai kunnes ovat sopivan kypsiä. Uunittamisen jälkeen päälle heitetään suolaa, pippuria, paprikajauhetta ja mitä mausteita haluaa. 
Äärimmäisen helppo kastike pihveille syntyy seuraavasti:
Laita kattilaan 2 desiä soija- tai kaurakermaa (sitä ruuanlaittoon tarkoitettua), kuumenna koko ajan sekoittaen. Sekoita juomalasissa 2 rkl vehnäjauhoja ja 3 rkl vettä, kaada kattilaan ja jatka sekoittamista niin, että seos sakenee. Mausta suolalla, murskatulla viherpippurilla, musta- ja valkopippurilla sekä ripauksella muskottipähkinää.

tiistai 11. lokakuuta 2011

"Happamia", sanoi kettu pihl... tyrneistä!

Syyskuun alussa sain kuulla, että täällä Oulussa kasvaa tyrnejä villinä ja vapaasti poimittavissa. Painoin suurinpiirteisesti sijaintiohjeistukset mieleeni niin, että kuin aarrekarttaa seuraillen lähdimme tuota kultaista terveyslipasta etsimään. 
Tyrni on siis yksi ravinteikkaimmista marjoista, ja vitamiineja on niin marjojen hedelmälihassa, myös niiden kuorissa ja siemenissä, puun lehdissä sekä puun kuorissa ja juurissa. Satakunnan tyrniseura listaa sivuillaan tyrnin sisältämiä vitamiineja:
  • C-vitamiinia 10-20 kertaa enemmän kuin appelsiinissa. Tyrnin flavonoidit auttavat merkittävästi C-vitamiinin imeytymistä.
  • A-vitamiinia sekä sen esiastetta betakaroteenia sekä karotenoideja, jotka ovat erittäin tehokkaita antioksidantteja ja tärkeitä ihon ja hiusten terveydelle
  • E-vitamiineja, jotka ovat vahvoja antioksidantteja
  • K-vitamiinia. Vaikuttaa mm veren hyytymiseen
  • B1 Tiamiini, Aineenvaihdunta ja hermojärjestelmä
  • B2 Riboflaviini, Aineenvaihdunta, valkoiset verisolut, iho ja silmät
  • B3 Niasiini, Aineenvaihdunta, hermosto, aivot, iho ja veren kolesteroli
  • B5 Pantoteeni happo, Aineenvaihdunta, immuunijärjestelmä
  • B6 Pyridoksiini, Aineenvaihdunta, immuunijärjestelmä ( valkoiset verisolut )
  • B12 Syanokobalamiini, Solujen rakenne ja punaiset verisolut. Ikääntyessä tarve kasvaa, koska imeytyminen heikkenee jopa 30 %.
  • Runsaasti eri flavonoideja, joilla tyrni puolustautuu sieni- ja bakteeritauteja vastaan. Yhdessä C- ja E-vitamiinien kanssa flavonoidit auttavat kasvin soluja suojautumaan oksidoitumista vastaan.
  • Biotiinia, joka vaikuttaa aineenvaihduntatoimintoihin sekä hiusten ja ihon kuntoon.
  • Foolihappoa. Vaikuttaa mm solujen uusiutumiseen.
  • Kumariineja ja oksikumariineja, jotka vahvistavat kasvin soluseinämiä ja suojelevat vaurioituneita kohtia.
  • Kivennäis- ja hivenaineita 20 eri lajia, kuten: Sinkki, mangaani, kalium, magnesium, natrium, kalsium
  • Kuituja, jotka avustavat suolen toimintaa 
Tyrnin lehdistä on proteiinia 14,8% ja rasvahappoja 3,8%, loput vettä ja erilaisia hiilihydraatteja. C-vitamiinia ne sisältävät 323mg/100g ja flavonoideja 832mg, kun esimerkiksi vihreä tee sisältää jälkimmäisiä 245mg. Melkoinen pakkaus kaikenlaista!  Mihin tuota happaman makuista marjaa sitten käyttäisi? Täällä se sujahtaa tuorepuuroihin ja smoothieihin muiden marjojen tapaan, erityisesti seuraavaan syksyn väriseen piristysruiskeeseen, joka varmasti karistaa viimeisetkin unihiekat silmiltä.

 Syysaamu-smuuti
 kourallinen tyrnimarjoja
kourallinen ruusunmarjoja
kourallinen goji-marjoja ja/tai mulpereita
varsisellerin varsi tai ½ kurkku
appelsiini
1 rkl kookosöljyä
ripaus kanelia
½ tl aitovaniljaa
pikkiriikkinen ripaus suolaa
(hyvin kypsä päärynä)
(tocoa, macaa ja lucumaa)

Kaikki ainekset vain blenderiin. Mikäli haluaa enemmän makeutta taittamaan tyrnin happamuutta, voi lisätä kypsän päärynän, banaanin tai vaikkapa hunajaa.

torstai 6. lokakuuta 2011

Palleroita, pyöryköitä

Viime viikonloppuna päätin vihdoin tehdä raakapyöryköitä, joita viimeisen parin kuukauden ajan olen ollut aikeissa tehdä. On vain ollut niin paljon muitakin kiehtovia kokeiluja, että kaikkea ei vain ehdi kerralla, ellei halua valmistaa saman tien seitsemän ruokalajin päivällistä. Pyörykät onnistuivat aivan nappiin - ja vieläpä äärimmäisen yksinkertaisilla aineksilla! Lopputulos oli epäilyttävän lihaisa, mutta maku erinomainen. Alkuperäisen suunnitelman mukaan olisin tarjonnut seurana kesäkurpitsapastaa ja tomaattikastiketta, mutta lopulta päädyinkin kokeilemaan Keittiökameleontin raakaketsuppia hieman varioituna, jota tulen varmasti tekemään jatkossakin.
Lihaisat pyörykät sin carne (noin 6 pyörykkää)
1 dl saksanpähkinöitä
½ dl kurpitsansiemeniä
½ dl auringonkukansiemeniä (tai 1 dl jompia kumpia)
4 aurinkokuivattua tomaattia (ei öljyssä)
2 rkl sitruunamehua
1 taateli
muutama basilikanlehti tai ½ tl kuivattuna
musta- ja valkopippuria

Liota pähkinöitä ja siemeniä 4-8 tuntia ja anna kuivua mielellään 12 tuntia vaikkapa leivinpaperin päällä. Liota aurinkotomaatteja ja taatelia muutama tunti. Blendaa pähkinät ja aurinkotomaatit ja siirrä massa kulhoon, lisää mausteet, silputtu basilika ja sitruunamehu, sekoita käsin. Pyörittele (kostutetuin) käsin palloiksi.

Raakaketsuppi (noin 2 dl)
4 aurinkokuivattua tomaattia (kuivattuja, ei öljyyn säilöttyjä)
1 kivetöntä taatelia liotettuna
1 kyspsää tomaatti
1 rkl omenaviinietikkaa
1/8 tl kanelia
½ tl kurkumaa
1/4 tl jauhettua korianteria
roheesti jauhettua valkosipulia (tai pieni pala kynttä)
mustapippuria
hiukan laadukasta suolaa (tarvittaessa)
1 rkl laadukasta kylmäpuristettua öljyä
 
Liota aurinkotomaatteja ja taatelia useampi tunti. Pilko tomaatti ja soseuta kaikki ainekset tasaiseksi. 

Jokainen pähkinä- ja siemenmaitojen blendaaja tietää, että maitojen tekemisestä jää aika reippaita määriä ylimääräistä kuitua, jota ei (minä ainakaan) viitsisi aina suoraan kompostiinkaan heittää. Jäänteet voi hyvin käyttää erilaisissa raaka- kuin perusleivonnassa, ruuanlaitossa tai vaikka myslin seassa. Lauantaisen mantelimaitosatsin ylimääräinen massa päätyi tällä kertaa teeman mukaisesti pieniksi palloiksi - tosin makeiksi sellaisiksi! Makeisiin palleroihin lisäilin aika suurinpiirteisesti aineksia mitä nyt vain sattui kaapissa olemaan ja tuloksena sain mukavan pehmeitä, mutta kasassa pysyviä nameja, yritän saada mittoja edes hieman sinne päin.
Pikkupallerot (noin 10 kpl)
½ dl mantelimaidon tekemisestä jäänyttä massaa
½ dl kookosjauhoja
3 tl juoksevaa hunajaa
1½ tl carob-jauhetta tai kaakaota
1 tl lucumaa
1 tl psylliumia
2 liotettua taatelia
½ tl vaniljaa
reilusti kanelia, neilikkaa, kaardemummaa
pieni ripaus suolaa
(taatelien liotusvettä)

pinnalle kaakaojauhetta, kookoshiutaleita tms..

Pilko taatelit käsin pienen pieneksi silpuksi. Sekoita kaikki ainekset keskenään. Lisää vettä niin, että saat muovailtavan rakenteen ja pyöritä palleroiksi. Kieritä pallot kaakaojauheessa tai missä ikinä haluatkaan. Anna vetäytyä hetki viileässä ja säilytä jääkaapissa.

tiistai 4. lokakuuta 2011

Eläinystävällistä

Tänään tiistaina 4.10. alkoi järjestyksessään 62. Eläinten Viikko, jolloin tarkoituksena on kiinnittää huomiota eläinten hyvinvointiin sekä eläinten oikeuksiin. Jokainen vaikuttaa valinnoillaan, ilman, että tarvitsisi ryhtyä raivovegaaniksi ja kääntää koko tähänastista elintapaansa ympäri, vaan suuret asiat lähtevät pienistä osasista. Yksikin kasvisateria, eläinkokeeton kosmetiikkavalinta tai henkilöauton sijaan pyörällä kuljettu työmatka on eteenpäin. Toisaalta kannattaahan vaikkapa ystäviään muistaa muulloinkin kuin helmikuussa Ystävänpäivänä, joten eläimienkin puolesta soisi toimia ihan jokaisena vuodenpäivänä - ei se vaikeaa niin ole.
Eläinsuojeluliitto Animalia kampanjoi Eläinten viikolla eläinystävällisen kuluttamisen puolesta muun muassa tänään avatun Vapauta valinnoilla -verkkosivun avulla. Voisi jopa sanoa, että tämän helpommaksi kuluttamisen kääntäminen eläinystävällisempään suuntaan ei voi mennä! Sivuilla on paljon mielenkiintoista asiaa niin kosmetiikasta, matkailusta kuin ruoastakin - katsokaa nyt edes reseptit (ja kokeilkaa esim. jokaista vuorollaan. Tai ainakin herkkuleivoksia!). Teeman mukaisia reseptejä on liikkeellä enemmänkin, muun muassa Outilla ja Kamomillan konditoriassa. Minä tuon korteni kekoon iskemällä pöytään ehkä maailman helpoimmat suklaakeksit, joista puolet katosi pelliltä vaivihkaa siipan suuhun, toinen puoli seuraavana päivänä kestitessäni muuta perhettä. 

Suklaiset kaurakeksit (noin 10 isoa keksiä)
2½ dl luomukaurahiutaleita
½ dl (palmu- tai inkkari)sokeria
1 dl luomuspelttijauhoja (hienoja)
1 tl leivinjauhetta
½ tl aitovaniljaa
½ dl sulaa kookosöljyä
(~½ dl vettä)

 vegaanista tummaa suklaata (käytin 70%)

Laita uuni kuumenemaan 180-asteeseen. Sekoita kulhossa kuivat aineet keskenään. Sulata kookosöljy ja sekoita kuiviin aineisiin. Mikäli taikina on kovin kuivaa lisää hiljalleen vettä niin, että saat suunnilleen kasassa pysyvää taikinaa. Lado ruokalusikalla pellille kasoja, litistä ja muotoile käsin reunat tasaisiksi. Paista uunin keskitasolla 15-20 minuuttia. Paistoaikana paloittele suklaata niin, että jokaista keksiä varten on yksi pala. Kun keksit ovat paistuneet, ota ne uunista ja laita jokaisen keksin päälle suklaapala, odota hetki ja levitä sulava suklaa sormella keksin päälle. Jäähdytä ennen tarjoilua. 

lauantai 1. lokakuuta 2011

Mustikkapiirakkaa kahdella tavalla

Raaka mustikkapiiras
Mustikkaa kuluu tässä taloudessa aivan laittomia määriä, mutta mikäpä siinä mässätessä, kun ilmaiseksi metsästä löytää. Talven varalle kahdesta (pienestä) pakastimesta toinen on tupaten täynnä pelkkää mustikkaa ja kotikotona sitä on sitten moninkertaisesti enemmän, joten hädän tullessa vain äidin pakastinarkkua koluamaan. Mustikkaa voi syödä paljaaltaan kourakaupalla, mutta se myös maustaa smoothiet, puurot kuin leivoksetkin ja sivutuotteena värjää suupielet ja hampaat violetinsinertäviksi (ilmoitusluontoinen asia, näitähän te ette varmaan tienneet). Syyskuun kuluessa leivoin mustikkapiirakkaa kahteen otteeseen, mutta toisistaan hyvinkin poikkeavilla tavoilla - toisen uunitettuna, toisen raakana. Herkullisia olivat molemmat, lisäksi äärimmäisen helppotekoisia. 

Raakaversioon käytin pähkinöiden lisäksi idätettyä ruista, joka tietysti vaatii sitten hieman lisävaiheita, mutta helppoja sellaisia. Tässäpä ohje idätykseen: Desi rukiinjyviä liotetaan ensiksi vuorokauden ajan vedessä, jonka jälkeen jyvät huuhdellaan huolellisesti ja laitetaan siivilässä pimeään paikkaan, kuten tiskikaappiin. Siivilää ei peitetä, eikä jyviä huuhdella idätyksen aikana, sillä ne homehtuvat herkästi, mutta kannattaa sekoitella niitä välillä, että pohjalla olevat kosteammat jyvät tulevat pinnalle. Idätysaika on 1-2 vuorokautta tai kunnes jyvissä näkyy pieni itu, itse idätin vuorokauden. Rukiin voi toki korvata pähkinöilläkin, jolloin idätysvaihe luonnollisesti jää pois.
Rukiinen ja Raaka mustikkapiiras
Pohja:
1 dl kuivia rukiin jyviä (=> noin 1,5 dl idätettynä)
3 dl manteleita
4 taatelia ja 2 viikunaa
1 rkl carob-jauhetta (ei pakollinen)
ripaus kardemummaa
hippunen suolaa

Täyte:
4 dl cashew pähkinöitä
4 dl mustikoita
½ kookosöljyä ja 2 rkl kaakaovoita
1 rkl tocoa ja lucumaa
½ tl aitovaniljaa
ripaus kanelia
ripaus suolaa
1 tl psylliumia (ei pakollinen) 
(hunajaa)

Idätä ruis kuten edellä ohjeistin. Liota pohjan ja täytteen pähkinöitä erillisissä astioissa yön yli. Liota kuivahedelmiä vähintään nelisen tuntia. Valuta pähkinät ja kuivahedelmät, mutta ota hedelmien liotusvesi talteen.  Jauha pohjaa varten rukiin idut, mantelit ja kuivahedelmät, siirrä taikina erilliseen astiaan ja sekoita käsin nyppien loput ainekset, tarvittaessa kuivahedelmien liotusvettä. Taikinan tulisi olla helposti muovailtavaa, muttei liian kosteaa. Levitä taikina halkaisijaltaan 26 cm:n irtopohjavuoan pohjalle, jolle on pingotettu leivinpaperi. 
Sulata kookosöljy ja kaakaovoi vesihauteessa. Jauha täytettä varten liotetut cashew-pähkinät paksuksi tahnaksi. Blendaa tahnaan mustikat, lisää sitten loput aineet ja blendaa tasaiseksi. Maista täytettä ja lisää makeutta jos haluat. Levitä täyte pohjan päälle. 
Säilytä valmis piirakka mieluiten pakastimessa, mikäli sitä ei syödä heti.

Uunitettu mustikkapiirakka on ehkä helpoimpia perinteisiä leivoksia ja muistankin pienempänä tehneeni samalla ohjeella piirakkaa useita kertoja, kaiken lisäksi se on vegaaninen, sopii siis maito- ja muna-allergisillekin. Täytteeksi kelpaa toki mitkä marjat tai hedelmät tahansa, mutta kotonani tätä äidin reseptikansiosta löytyvää pohjaa käytetään aina ja vain mustikkatäytteellä, for the reason unknown. Kämpillä leipoessani hieman muuttelin alkuperäistä ohjetta ja lisäsin täytteeseen yhden pikarillisen soijajugurttia, kerta sellaisia oli eräältä iltamyöhäiseltä reissulta jääkaappiin tarttunut, mutta se ei ole lainkaan välttämätön tai edes tarpeen lopputuloksen kannalta.
Mustikkapiirakka (maidoton, munaton)
Pohja:
3 dl luomujauhoja (käytin speltti)
1 dl (intiaani- tai palmu)sokeria
100 g kookosöljyä tai muuta rasvaa sulana
1 tl leivinjauhetta
(½ muussattu banaani/ ½ dl vettä/ 1 omena soseena, jos taikina vaikuttaa kuivalta)

Täyte:
½ l mustikoita
2 rkl (intiaani- tai palmu)sokeria tai xylitolia (= koivusokeri)
1 rkl carob-jauhetta tai perunajauhoa
½ tl aitovaniljaa

Sulata rasva tai käytä juoksevaa öljyä. Laita uuni kuumenemaan 225-asteeseen. Sekoita pohjan kuivat aineet keskenään, sihtaa puolet leivontakuppiin ja lisää puolet rasvasta samalla sähkövatkaimella sekoittaen. Sihtaa loput kuivat aineet, sekoita, lisää loput rasvat ja sekoita. Mikäli taikina on rakeisen kuivaa, lisää jotain sulussa olevista kiinteyttämään. Painele taikina voidellun piirasvuoan pohjalle ja reunoille.
Mikäli käytät jäisiä mustikoita, sulata niitä hetki vaikkapa vesihauteessa. Lisää kaikki täytteen ainekset ja sekoita tasaisesti mustikoihin. Levitä pohjan päälle. 
Paista piirasta 225-asteisen uunin keskitasolla noin 15-25 min, tai kunnes pohja on kypsä.
Kuvan laatu ei edusta, krhm.