tiistai 29. marraskuuta 2011

Nostalgiaruokaa chiakiisselillä


Epäilyttävästä ulkonäöstään huolimatta uunipuuro oli lapsena suosikkejani. No, ylipäätään kaikki puurot on jokaisessa elämänvaiheessa uponnut hyvällä ruokahalulla ja taisinpa lukion kakkos-kolmosvuonna lähes elää jokapäiväisellä kaurapuurolla, kun koulun ja kuntosaliohjaustyön lomassa ei aikaa aina riittänyt suuremmille kokkauksille. Koulu, kaurapuuro ja kuntosali - silloisen elämäni kolme kovaa k:ta. Nyttemmin puuroa tulee syötyä harvemmin, ja silloinkin yleensä raakana, mutta hiljalleen uunissa hautunut täyteläinen pata on kyllä edelleen nautinnollinen asia.

Tämä on taas näitä multivarioitavia ruokia, joista varmasti jokaiselle löytyy sietokykynsä mukainen variaatio - jos nyt puuroja ylipäätään sietää. Nesteenä voi käyttää vaikka kookoskerman ja veden sekoitusta, viljana riisiä, tattaria, kauraa, mitätahansa. Kaveriksi puurolle tein helpoista helpoimman chiakiisselin, johon kukainenkin valitsee lempimarjansa ja makeuttajansa.

Uunipuuro  
neljälle

2 dl luomuohrasuurimoita (käytin puolet tattaria)
1 litra luomu(soija)maitoa (tai muuta kasvimaitoa/4 dl kookosmaitoa + 6 dl vettä)
½ tl suolaa

Vuokaan loraus öljyä

Liota suurimoita mielellään pari tuntia, huuhtele ne sitten hyvin. Laita uuni lämpeämään 200-asteeseen. Voitele uunivuoka ja lado sinne kaikki ainekset sekaisin. Uunita alatasolla noin tunti, tai kunnes puuro näyttää valmiilta (kannattaa sekoittaa puolivälissä uunitusta).

 Chia-marjakiisseli yhdelle (raw)
1-1½ dl marjoja (minulla mustikkaa ja mansikkaa)
2 rkl chian siemeniä
½ banaani/ pari taatelia /hunajaa /agavea

Soseuta kaikki ainekset keskenään ja siirrä hyytymään jääkaappiin. Ennen tarjoilua tarkista koostumus (jos liian laihaa, lisää siemeniä), maista vielä makeus ja soseuta kertaalleen, jotta siementen rakenne rikkoutuu.

lauantai 26. marraskuuta 2011

Kasvimaitojen lyhyt oppimäärä

Eläinkunnantuotteita ruokavaliostaan karsivalla saattaa käväistä sormi suussa siinä, kun pitää keksiä mitä juoda ruokajuomana jos pelkkä vesi ei maistu. Nyttemminhän kaupoissa on hyllyriveittäin erilaisia kasvimaitoja ihan luomunakin, joten ainakin tarjontaa piisaa - hinta vain on vähintään tuplat perus eläinmaidon hinnasta. Kannattavampaa on tehdä maitonsa itse, sillä vaikeaa se ei ainakaan ole. 

Lempimaitojani on kaura- sekä mantelimaito, mutta tekeminen onnistuu kyllä lähes mistä vain pähkinästä tai siemenestä. Siemenmaidot ovat helppo tapa napata hurja määrä ravinteita sekä lisätä esimerkiksi smoothieiden ruokaisuutta ja ne soveltuvat juotavaksi sellaisenaan tai vaikkapa kaakaona. Yleensä siivilöin pähkinämaidot, mutta liotettu cashew lähes "sulaa" veteen, joten siivilöintiä ei välttämättä tarvitse tehdä. Myöskään kaura ei tarvitse siivilöintiä. Vaihtelua kaivatessa juomia voi maustaa vaniljalla tai muilla mausteilla ja nesteenä toimii myös vaikkapa pakuritee! Tarvitset vain blenderin, siivilän ja hyvän (lasi)pullon. Paria päivää pidempään kotitekoisia maitoja ei kannata säilyttää. Säilytys tapahtuu jääkaapissa.



 Herkkusuun mantelimaito (n. litra)

 2 dl manteleita (+vettä liotukseen)
8 dl - 1 litra vettä (tai esim. pakuriteetä)
ripaus suolaa
ripaus aitovaniljaa
(hunajaa/agavea)

Liota manteleita yön yli runsaassa vedessä. Kaada liotusvesi kukille/pois ja huuhtele mantelit. Soseuta ne sitten sauvasekoittimella sileäksi vähässä vedessä, heitä blenderiin ja seuraksi loput vedet ja blendaa maidoksi. Kaada siivilän läpi astiaan, siirrä maito jälleen blenderiin, heitä haluamasi makeutus ja mausteet sekaan, pyöräytä vielä. Kaada valmis maito pulloon, säilytä jääkaapissa.




Kauramaito (litra, ei raaka)

1 dl luomukaurasuurimoita tai -jyviä (vettä liotukseen)
5 dl vettä (tai esim. pakuria)
ripaus suolaa
n. 5 dl vettä
(aitovaniljaa)
(hunajaa/agavea/tms)

Liota kauran jyviä runsaassa vedessä yön yli. Kaada liotusvesi pois ja huuhtele jyvät siivilässä huolellisesti. Keitä puuroksi noin 40 minuuttia, lisää suolaripaus ja jäähdytä hieman. 
Blendaa puuroa hetki, lisää vettä niin, että saat sopivan paksuuden, lisää myös mausteet ja makeutus. Kaada valmis maito pulloon ja säilytä jääkaapissa.

perjantai 18. marraskuuta 2011

Palsternakkaa norissa

Olikin lopulta onni onnettomuudessa, että jouduin (tai sain) tutustumaan juureshaasteen myötä palsternakkaan. Siitähän on vaikka mihin! Esimerkiksi allaoleviin norirulliin, joihin juures upposi mainiosti sekaan. Minä käytin täytteeseen keitettyä quinoaa, mutta sen voi aivan hyvin idättääkin, jolloin resepti on täysin raaka. Sushiksi tätä en uskalla sanoa, sillä se saattaisi olla jollekin pyhäinhäväistys, mutta vaikutteet ovat kai selvät :)

Palsternakka-norirullat 
kahdelle

noin 3-4 noriarkkia (luomu, raaka)

1 dl quinoaa (luomu)
1 isohko luomupalsternakka
1 rkl hyvää öljyä
1 rkl omenaviinietikkaa
ripaus suolaa

Haluamiasi täytteitä, minä käytin
kurkkua, paprikaa, avokadoa ja aurinkokuivattua tomaattia (ei öljyyn säilöttyjä vaan kuivattuja)
Tarjoiluun luomusoijakastiketta

Keitä tai idätä quinoaa (keittämiseen noin 1,5-2 dl vettä, noin 20 min, jäähdytä). Kuori ja raasta palsternakka karheaksi raasteeksi. Lisää raaste, öljy, etikka ja suola quinoan sekaan. Viipaloi kasvikset ohuiksi tikuiksi.
Kostuta puolet norilevystä (käytin aurinkotomaattien liotusvettä) ja levitä quinoaseosta päälle (huom, siis vain puoleen väliin levyä). Paina lusikalla hieman tiiviimmäksi ja asettele mieleisiä täytteitä riviksi. Kostuta loppupuolikin levystä ja rullaa mahdollisimman tiiviiksi pötköksi. Leikkaa paloiksi. Toista niin kauan kuin täytteitä riittää. Tarjoile lisänä luomusoijakastiketta.

keskiviikko 16. marraskuuta 2011

Haasteellinen juureshaaste

Havainnollistavaa aineistoa
Yllätyksekseni minua nakattiin Uuden Mustan marraskuisella juureshaasteella, jonka etenemistä olen seuraillut alusta alkaen monista blogeista. Jutun idea on siis keksiä tai lainata ja valmistaa jotain uutta, jotain eksoottista, viikottain vaihtuvasta suomalaisesta juureksesta, sillä ovathan ne kauppojen monikulttuuristen hedelmä-vihannes -osastojen keskellä perhanan ekologista sekä vuodenaikaan nähden ajankohtaista purtavaa. Tähän mennessä on koluttu läpi punajuuri sekä lanttu, tällä viikolla estradille astui palsternakka - jonka kohdalle oma nakkini napsahti. 

Niin minun tuuriani: Palsternakka, tuo juureksista minulle tuntemattomin! Pikakelasin läpi aivosolujeni muistellen syömiäni palsternakkaruokia ja mieleen tuli ehkä kaksi hämäränpeittoista muistikuvaa. Mielikuvitus raksutti tyhjää ja yrittäessäni visioida näkökentän täytti iso, musta aukko, jota reunusti palsternakan väriset kysymysmerkit. Se siitä haasteesta, ajattelin, mutta pidin vielä jalkaa oven raossa, sillä yksi kortti oli käyttämättä - ja sillä ongelma ratkesikin. Googlata ikä kaikki! Hienoisen salapoliisityön jälkeen ideoita alkoi sadella ja törmäsinpä aina varmaan Keittiökameleonttiinkin, jonka huikean mielenkiintoinen ohje päätyi soveltavaan keittiööni varioitavaksi. Lainaaminenhan oli sallittua, etenkin hädän ollessa palsternakankalpea. Lopputulos oli mahtava, jopa juhlallinen! Palsternakkakakun ohje on vain vegaaninen sovellus porkkanakakusta, ja toimii näinkin erittäin hyvin! Olisin halunnut kokeilla suunnittelemaani raakakakkua, mutta pähkinöiden ollessa yhä posteljoonin kuljetettavana teillä tietämättömillä se jää myöhemmälle.

Suklainen palsternakkasosekeitto kahdelle
noin 50g pinjansiemeniä
pienehkö sipuli
pieni hapahko omena
2 valkosipulin kynttä
2 (luomu)palsternakkaa (n. 300g)
1/2 tl inkivääriä, kanelia ja korianteria
mustapippuria
hyvää suolaa
1 rkl kookosöljyä
noin 1 dl vegeruokakermaa
n. 30-40g tummaa (vähintään 80%) suklaata tai kaakaomassaa

Paahda pinjansiemeniä kuivalla pannulla hetki, varo polttamasta, siirrä sitten sivuun. Kuori ja kuutioi palsternakat ja sipulit, kuutioi omena. Sulata kookosöljy kattilassa ja lisää mausteet sekä omenat, freesaa hetki. Lisää sipulit, kuullota pari minuuttia, lisää sitten palsternakat sekä pinjansiemenet ja sekoita. Lisää vettä niin, etteivät kasvikset aivan peity. Keitä hiljalleen noin 40-60 minuuttia.
Kun kasvikset ovat kypsiä, soseuta sauvasekoittimella samettiseksi. Lisää kerma ja sekoita, maista ja lisää mausteita jos tarvii. Ota noin puolet toiseen kattilaan ja raasta suklaa joukkoon, kuumenna varovaisesti niin, että suklaa sulaa ja sekoita tasaiseksi. Kaada lautaselle molempia keittoja yhtä aikaa, jolloin saat kaksivärisen keiton. Sekoita hieman lusikan varrella, jolloin pinnalle tulee kuvioita :)
Päivät lyhenee, kuvat huononee.

Palsternakkakakku

pohja (uunipellillinen):

2 isohkoa (yhteensä noin 300g) palsternakkaa (luomu)
3 ½ dl spelttijauhoja (luomu)
2 dl ruisjauhoja (luomu)
  1,75 dl (intiaani- tai palmu)sokeria (luomu)
1 tl inkivääriä
1 tl soodaa
½ tl suolaa
reilu 1 dl sulatettua kookosöljyä tai muuta juoksevaa öljyä
2 dl maustamatonta luomusoijajugurttia
1 ½ dl omenasosetta

Kuori ja raasta palsternakat hienoksi raasteeksi ja siirrä suureen leivontakulhoon. Laita uuni kuumenemaan 175-asteeseen. Lisää palsternakkakulhoon kuivat aineet ja sekoita. Yhdistä nestemäiset aineet keskenään ja sekoita hyvin, mutta varovasti kuiviin. Paista uunin alatasolla noin 30-40 minuuttia. Jäähdytä hyvin liinan alla.

Kuorrute (ja täyte):
1 litra kaurajuomaa
1 dl (intiaani- tai palmu)sokeria
1 tl inkivääriä
½ tl aitovaniljaa
½ tl suolaa
1 reilu dl maissitärkkelystä

Mittaa kaikki ainekset, maissijauho siivilöiden, kattilaan samalla vispaten. Kuumenna kiehuvaksi ja laske lämpöä, keitä muutama minuutti koko ajan vispilöiden. Jäähdytä hyvin.

Kokoa kakku levittämällä täytettä jäähtyneelle pohjalle ja laita useammaksi tunniksi jääkaappiin, jolloin kuorrutus hieman jähmettyy. Mikäli haluat, voit ensiksi leikata pohjan kahtia, levittää kuorrutetta vain toiselle puolelle, siirtää sen jääkaappiin jähmettymään ja siirtää sitten kuorrutteettoman osan kuorrutetun päälle, ja kuorruttaa lopulta pinnan. Tällöin saat kakun piiraan sijaan.

Alun haparoinnin jälkeen taisin saada palsternakasta uuden ystävän, jota tulee näkymään tästä lähin keittiössämme useammin kuin kerran vuosikymmenessä. Haasteen innoittamana ideoita ilmaantui lopulta oikein virtaamalla - tästä tulette kuulemaan ihan piakkoin lisää ainakin yhden simppelin sovelluksen tiimoilta!

sunnuntai 6. marraskuuta 2011

Kaki alias persimon alias sharon

Tälläkin rakkaalla lapsella on monta nimeä, mutta todellisuudessa kyseessä on hedelmän eri lajikkeet. Kaki eli persimon on kotoisin aasiasta, jälkeläisensä sharon Israelista. Persimon (pidän tästä nimestä enemmän) eroaa sharonista lähinnä siinä, että raakana se sisältää parkkihappoa, tanniinia, ja maistuu kitkerältä, kun taas sharon on makeampi raakanakin. Kypsänä molemmat ovat kuitenkin oikein makeita ja herkullisia. Etyleeniarka hedelmä haluaa tulla säilytetyksi viileässä, ehdottomasti vähintään jääkaappilämpötilassa, mutta ei kavahda 1-2 celsiusasteessakaan - oikeastaan vain pitää siitä. 
Persimon ja sharon pitävät lihassaan runsaasti kuitua, fenolisia yhdisteitä (kuten flavonoideja), kaliumia, magnesiumia, kalsiumia, rautaa ja mangaania, joka on tärkeä osatekijä monissa aineenvaihduntaan osallistuvissa entsyymeissä sekä B1-vitamiinin muodostuksessa edistäen muun muassa aivojen, hermojen ja lihasten yhteistoimintaa. Lisäksi ne sisältävät C-vitamiinia ja beetakaroteenia. Hedelmän säännöllisen syömisen on uskottu vähentävän verenkiertoelimistöön perustuvien sydänkohtausten riskiä.

Makeutensa ansiosta persimon ja sharon sopivat mainiosti herkkuhetkiin tai hedelmäisten raakapuurojen ja smoothieiden sekaan, mutta toimii myös salaateissa, kuten aiemmin tuli todettua. Sokerisuutta taittamaan sopii erinomaisesti vaikkapa kirpeänhapan tyrni, sitruuna ja inkivääri. Kotimaiset, villinä poimitut tyrni ja ruusunmarja toimivat myös kontrastina ja vastaparina eksoottiselle hedelmälle. Poden ilmeisesti jonkinlaista beetakaroteenin puutosta, sillä tällä hetkellä jokaisessa ruuassa on oltava jotain oranssia ;) Mitä kirkkaampaa sen parempi! Syksyn värien kaipuuseen syksyn väristä ruokaa - ja mikäpä sisäistä säteilyä kohentaakaan paremmin kuin kauniin värinen hyvä ruoka!

Hedelmäpuuro yhdelle
0,75 dl kauran ja/tai tattarin jyviä
1/2 isosta persimonista tai yksi pieni
kourallinen ruusunmarjaa
½ banaani tai taateleita
1 rkl pellavansiemeniä + 2 rkl gojimarjoja
1 rkl kookosöljyä
pikkusormenpään kokoinen pala tuoretta inkivääriä
½ tl vaniljaa
kaneli- ja suolaripaus

Liota jyviä yön yli runsaassa vedessä, huuhtele aamulla huolellisesti. Liota pienessä kupissa pellavansiemeniä ja gojeja yön yli vähässä vedessä. Kuori persimon ja banaani, blendaa kaikki ainekset sekaisin. 



Syksyn hedelmät -smuuti yhdelle
1 (n. 100g) sharon
mandariini
kypsä päärynä tai banaani
haluamiasi vihreitä (laitoin sellerinvarren ja tammenlehvää)
kourallinen tyrniä
kourallinen gojia
n. 1 dl mantelimaitoa (tai vettä/pakuriteetä)
sormenpään kokoinen pala inkivääriä
1-2 rkl sitruunan mehua
1 rkl kookosöljyä
ripaus kanelia ja suolaa
(macaa, riisiprodea, non-GMO lesitiiniä)

Liota gojeja haluamassasi nesteessä sen aikaa, kun ladot muut ainekset blenderiin, laita lopuksi nekin sekaan. Blendaa kaikki ainekset samettiseksi.

lauantai 5. marraskuuta 2011

Raakalaismaisen kiireiset eväät

Olen jumahtanut. Jos pitäisi valita kaksi asiaa, joita söisin loppuelämäni ne olisivat nämä kaksi smoothieta: vihreä ja oranssi. Yliopistokurssien aikataulut onneksi pakottivat keksimään jotain muutakin vatsantäytettä, sillä on kai ihan tarpeenkin syödä monipuolisesti eri aineksia ja jopa eri muodossa. Olen tottunut eväiden roudaamiseen ja mussuttamiseen luentojen välillä, sillä syystä tai toisesta ruokalan safkat ei oikein laatunsa puolesta houkuttele. Itse asiassa koko kolmivuotisen opiskelijaurani aikana ruokalasyömiskerrat on laskettavissa yhden käden sormilla, eväitä sen sijaan olen kuljettanut mukana kymmeniä kertoja. Ennen laukussa kulki aina runsastäytteinen eväsleipä pitäen sisällään tofua, salaattia, avokadoa, tahinia tai hummusta ja aurinkokuivattuja tomaatteja, mutta raakalaistuneena sitä on alkanut etsiä hieman erilaisia vaihtoehtoja. En väitä, etteikö tukeva smoothie kävisi eväänä, mutta päädyin kuitenkin ruokaisaan salaattiin. Kaipasin salaattiin monipuolisuutta, joten sekaan lensi niin hedelmää, rusinaa, siemeniä kuin mustapippuriakin perus salaattiainesten kaveriksi. Ruokaisuutta tuovat idut ja avokadosta soseutettu yksinkertainen kastike, jonka kuitenkin kuljetin mukana erillisessä lasipurkissa, sillä jotenkin ajatus päivän ajan muhineesta salaatti+kastike-seoksesta ei tuntunut hyvältä. Mmm, tämä toimi!


Salaattia voi varioida mielensä mukaan, mutta minulla oli tässä:
tammenlehvää ja persiljaa
porkkanaa ja kaalta raastettuna
persimonia
linssin ituja
paprikaa
kurkkua
rusinoita
tomaatti
runsaasti rouhittua mustapippuria
extrana hampunsiemeniä

Avokadokastikkeeseen tuli:
½ avokado, ripaus suolaa, noin 1 rkl sitruunamehua ja extrana 1 tl hamppuproteiinia sekä spirulinaa (käytä tässä vain jos olet tottunut makuun).

Kun opistopäivä saattaa venyä jopa yhdeksäntuntiseksi, on välitunneilla mukava napata teen tai reilun kaupan kahvin kaveriksi raakapatukkaa :)


Pakko vielä hehkuttaa tuota keraamista termosmukiani! Loistava keksintö minunlaiselleni kuumajuomanatsille, joka haluaa juoda sen juoman kuumana ja mielellään kuljettaa vilkkaasta kahviosta jonnekin hieman rauhallisempaankin paikkaan. Ei polta sormia eikä läiky käsille! 


Näillä eväillä raakailijakin jaksaa :) 

Extralisäys pst, vuodenpäivän ajankohtaisin elokuva _joka_kannattaa_katsoa:
"Remember remember the fifth of November..."


torstai 3. marraskuuta 2011

Something changed

Kuluneen vuoden aikana psyykkisessä hyvinvoinnissani on tapahtunut jotain. En ehkä tarkalleen osaa sanoa mitä, mutta pieniä asioita - suuremmin seurauksin.

Kuva
Muistan vuodentakaisen syksyn pimenevät päivät, kun painiskelin jälleen tuskaisten ajatusten kanssa: ajatusten, joiden kanssa olin painiskellut vuosia. Niiden ajatusten sisällöstä saa ehkä jollain tapaa kiinni seuraavilla aloituksilla:
"Olen onnellinen sitten kun..."
"Jos asuisin toisaalla..."
"Kaikki olisi paremmin jos..."
"Minun olisi pitänyt..."

Kuulostaa ehkä tutulta?
Läpensä tuttuja ne olivat minullekin. Suomen kielen verbien taivutusluokista tuo konditionaali kulki rinnallani, itse asiassa sisässäni, vuosikaudet juurtuneena käyttäytymiseeni, ajatteluuni, puheeseeni, kaikkeen toimintaani. Jossittelija ajatuksissani yritti kynsin hampain pukeutua minuksi ja tarrautua siihen, mitä oikeasti olen. Kai luulinkin, että olisin se ja sen tuoma epävarmuus, haikeus, pelko ja kykenemättömyys.

Ajattelin, että onnellisuus on sidottuna aikaan ja paikkaan, eikä nyt olisi sen aika - sen aika olisi vasta jossain tulevaisuudessa, kun ensiksi olen onnistunut siinä, päässyt täältä, tehnyt sitä, kokenut tätä. Miten tyhmä ajatus, kun olen lukuisat kerrat jäänyt kiinni sanomasta toisille, että eilinen on yhdentekevää, huomista ei ole olemassakaan: on vain tämä hetki ja vain se merkitsee

Jossain vaiheessa jotain napsahti. Aloin kyseenalaistaa ainaista jossittelijaa, joka mustamaalasi mieltäni. Otin etäisyyttä itseeni. Aloin tarkkailla toimintaani ja tuntemuksiani, mitä enemmän tarkkailin sen tietoisemmaksi tulin ja sitä vahvemmaksi tunne rohkeudestani kasvoi. Ja nyt vasta edes huomaan, että jotain puuttuu - se kaikki pimeä, joka lyö maahan -, vaikka vannoin epäonnistumisen tunteen kulkevan kanssani loppuelämäni. Musta ja valkoinen, tai pelkästään se musta, on saanut rinnalleen harmaan sävyjä sekä tukun kirkkaimpia väripaletteja.


Minä tunnen, minä elän, ajatus, joka yllättää minut kadulla, rapuissa, iltahämärässä tai aamuteen aikana. Olen tässä, ja vain sillä on merkitystä. Nyt on hyvä.

Täältä

tiistai 1. marraskuuta 2011

No sitä punaista juurta

Lupaan, tämä on viimeinen punajuuriohje ainakin vähään aikaan! Joka syksy taidan löytää kyseisen juureksen uudelleen, sillä se maistuu aina vain. Sosekeitot tekevät kunniaa niin monelle raaka-aineelle vaivatta, eikä punajuuri ole poikkeus. Ja minkä värin se ruualle antaakaan! (Pst, joudun ehkä sittenkin perumaan lupaukseni, kun Katja postasi tämän ihanan ohjeen!)

Koska monesti punajuurikeitokset tarjotaan smetanan tai muun vastaavan hapatetun maitohärdellin kera, pyöräytin tofusta ja soijajugurtista pehmeän, lusikoitavan soseen, joka sopi keiton kylkeen mainiosti.
Punajuurisosekeitto (kahdelle)
1 iso tai 2 pientä punajuurta
1 peruna
1 sipuli
3 valkosipulin kynttä
1 dl kookosmaitoa tai -kermaa
suolaa, musta- ja valkopippuria
vettä

Kuori ja pilko punajuuret, peruna ja sipulit. Laita punajuuret ja sipulit kattilaan, lisää vettä niin, etteivät ainekset aivan peity ja keitä noin 30-35 minuuttia, sekoita välillä. Lisää perunat ja keitä vielä noin 20 minuuttia tai niin, että niin punajuuret kuin perunatkin ovat kypsiä. Lisää kookoskerma ja soseuta keitto samettiseksi. Lisää lopuksi mausteet, tarjoa tofu-jugu-seoksen kera.

Jufu
noin 100 g pehmeää tofua
1-2 rkl maustamatonta soijajugurttia
ripaus suolaa

Soseuta kaikki ainekset tasaiseksi.