perjantai 28. joulukuuta 2012

Välipäivien punajuurisalaatti

Joko rosolli tökkii? Ei se mitään, punajuuresta saa aikaan paljon muutakin. Olen aivan hullaantunut kyseisestä juureksesta ja näin sesonkiaikaan sitä tulee käytettyä ihan laittomia määriä. Sitä kuluu keitoissa, padoissa, kastikkeissa, jopa kakuissa, mutta erityisesti tässä valloittavassa hittismoothiessa. Punajuuri tuo täydellistä väriterapiaa tämän pimeän vuodenajan päiviin. Punajuuri on myös oiva lisä salaatteihin, siis muuhunkin kuin siihen rosolliin! Tätä voi tehdä vastaamaan lautasen tuorepuolesta jonkin isomman aterian rinnalle tai sitten vaikkapa kevyehköksi lounaaksi, kunhan sekaan lisää sitten vaikkapa tofua, ituja tai muuta ruokaisaa. Olin ostanut tarjouksesta vegaanista mozzarellaa testiin, ja sen perusteella mikä tahansa juustomainen asia sopii myös sekaan.

Punajuurisalaatti

1 punajuuri
1/3 rasiaa ruusukaalta
1/2 avokado
kourallinen tammenlehväsalaattia
muutama oksa basilikaa
kourallinen manteleita
1 rkl hampunsiemeniä
mustapippuria, suolaa
hyvää (oliivi)öljyä
pikkutiraus sitruunamehua

Halutessasi lisäksi tofua, idätettyä tai keitettyä quinoaa, pähkinäjuustoa, tms. 

Keitä punajuurta kuorineen noin 15-30 minuuttia, voit sammuttaa levyn tämän jälkeen ja antaa sen jäähtyä itsekseen, jolloin juures kypsyy riittävästi. Kuori se hieman jäähtyneenä. 
Huuhtaise tammenlehvä ja revi lautaselle. Kiehauta ruusukaalit ja anna hautua joitain minuutteja, jolloin ne jäävät napakan kypsiksi. Kuutioi avokado salaattipohjalle. Viipaloi punajuuri ja lisää lautaselle. Lado ruusukaalit sekaan, rouhi pinnalle mustapippuria ja lisää hyppysellinen suolaa. Riko manteleiden rakenne morttelilla tai käytä kokonaisina. Lisää mantelit ja hampunsiemenet, loraus öljyä ja pikkutiraus sitruunamehua. Halutessasi lisää mieleisiä lisukkeita tai syö sellaisenaan.


perjantai 21. joulukuuta 2012

Joulusuklaa

Kolme yötä jouluun on ja tonttukeittiössä käy kuhina. Jouluna suklaata ei koskaan ole liikaa, joten aina on paikka vielä yhdelle suklaareseptille. Onneksi suklaa valmistuu alta aikayksikön, ja tämänkin ehtii pyöräyttämään samalla, kun piparit paistuvat uunissa tai ihan vaikkapa aattoiltana! Jos minulta kysytään, on joulusuklaassa oltava reilusti sattumia, huumaavan vahvoja mausteita ja ulkonäöltään se saa olla rosoisen koristeellista. Aina ei tarvitse olla niin viimeisen päälle silikonimuotteihin siloteltua, vaan leivinpaperilla päällystetty uunivuokakin toimii oikein hyvin. Siitä on hyvä sitten joko käsin tai veitsellä lohkoa epämääräisen sattumanvaraisia paloja kunkin herkkuhampaaseen kaiverrukseen sopivaksi :)



Joulusuklaa

noin 1 dl kaakaovoita rouhittuna
3 rkl kookosöljyä
1 tl kanelia, jauhettua inkivääriä, neilikkaa ja kaardemummaa
0,5 tl luonnonvaniljajauhetta
1 tl soijalesitiiniä (ei pakollinen)
noin 3 rkl (maun mukaan) kookospalmusokeria tai agavea/hunajaa
noin 1/3 tl jauhettua steviaa
ripaus suolaa
4-5 rkl raakakaakaojauhetta
2 rkl carob-jauhetta
1/2 dl tocotrienolsia eli riisinlesejauhetta
2 tl macaa
1 tl mesquite-jauhetta

Lisäksi: noin 1 dl gojimarjoja, manteleita, kaakaonibsejä ja taateleita

Sulata rasvat vesihauteessa ja lisää mausteet. Anna maustua hetken aikaa. Blendaa gojimarjat muruksi ja riko morttelissa manteleiden rakenne. Pilko taatelit. Lisää rasvaseokseen yksi kerrallaan loput ainekset (paitsi sattumat) vispilällä sekoittaen. Maistele maut ja makeus, lisäile aineksia siten, että saat itseäsi miellyttävän makeuden. Kaada suklaaseos leivinpaperin päälle neliskanttiseen vuokaan ja ripottele pinnalle mantelit, taatelit, nibsit ja gojimuru. Jäähdytä pakasteessa tai jääkaapissa, kunnes seos on kovettunut.


Näihin mausteisentuoksuviin ja suklaisiin tunnelmiin uppoutuen toivotan ihanaa ja rauhallista joulua kaikille!

tiistai 18. joulukuuta 2012

Mantelikuorrutettu tofu

Hieman harmikseni en aiempina vuosina ole päässyt esittelemään joulupöydän kasvisruokia, vaikka joka joulu sellaistakin tarjotaan (perheessä minun lisäkseni myös kaksi isoveljeä on kasvissyöjiä). Viime vuonna oli tofumureketta, sitä edellisenä linssimureketta. Tänä vuonna tulee olemaan mantelitofua. 

Tein mantelitofua itsenäisyyspäivänä, ajatuksenani varioida sitä kouluruokailuajoilta tuttua mantelikalaa. Sehän on oikeastaan aika arkinen ruoka, jonka joku saattaa napata kaupan pakastealtaasta, kun on saatava jotain helppoa. Ei tarvinne sanoa, että itse tehden siitäkin tulee heti kaksinverroin parempaa ja sopivaa muuallekin kuin arkipöytään. Silti kokkausprosessi säilyttää helppoutensa. Aktiivista tekoaikaa on ehkä vartti, uuni hoitaa loput. Sen lisäksi, että säästää rahaa, samalla jättää myös ne turhat hötöt elimistönsä ulkopuolelle. Ohje on gluteenitonkin. Mikäli syöjiä on enemmän kuin kaksi, kannattaa tuplata annos.

Tiedän, se näyttää leivältä ainakin tuossa leipävuoassa ollessaan.


Mantelitofu (gluteeniton, noin kahdelle)

1 pkt (270g) tofua (käytin sitä hamppuista, mutta mikä vain kelpaa)
1 rkl sitruunamehua
2 rkl soijakastiketta

Leikkaa tofu haluamasi paksuisiksi viipaleiksi (minä leikkasin viiteen osaan), ja painele niitä talouspaperin välissä, jotta ylimääräistä nestettä poistuu. Tämä parantaa marinointia. Sekoita sitten sitruunamehu ja soijakastike, kääntele tofupalat seoksessa ympäriinsä ja jätä marinoitumaan vähintään tunniksi. Voit välillä käännellä viipaleita varmistaaksesi, että marinadia on kaikkialla.

Kuorrute:
1 rkl kookosöljyä (pehmeänä)
1 dl kaura- tai soijakermaa
½ dl mantelijauhoa
2 rkl kikhernejauhoa
½ dl vettä
1 rkl sitruunamehua
½ tl laatusuolaa
mustapippuria, valkopippuria (, ripaus kurkumaa)

Päälle: mantelirouhetta tai -lastuja

Laita uuni kuumenemaan 180-asteeseen. Sekoita kaikki kuorrutteen ainekset keskenään. Mikäli seos on liian löysää, lisää manteli- tai kikhernejauhoa, kunnes saat sopivan koostumuksen. Asettele tofupalat leivinpaperin päälle uunipellille tai leipävuokaan. (Halutessasi voit tässä vaiheessa paahtaa tofuja sellaisenaan uunissa noin 10 minuuttia.) Kaada kuorrute tofun päälle ja levitä tasaisesti kaikkialle. Ripottele pinnalle mantelilastuja tai -rouhetta ja uunita keskitasolla 30-40 minuuttia, tai kunnes pinta on kauniin ruskea. Anna vetäytyä hetki ennen tarjoilua ja syö vihersalaatin ja/tai perunamuusin kera.

perjantai 14. joulukuuta 2012

Vaalea glögimalja

Tiedättekö miltä tuntuu, kun kohtalaisen raskaan syksyn jälkeen on viimeinen tentti kirjoitettu, seminaari selätetty, reilu 40 opintopistettä kahmittu, rullaharrastuksen tasotestitkin rimaa hipoen ohitse ja kalenterissa pelkkää tyhjää? Sen verran osaan sanoa, ettei sille ole sanoja. Vihdoin on aika asettaa joulu- ja lomamoodit päälle, heittäytyä x-asennossa sängylle vetämään lonkkaa hyvän kirjan kanssa odotellen, että joku tarjoaa siihen kuumaa kaakaota ja piparkakkuja. Paitsi kuka niitä täällä tarjoaisi, kun Aikiakaan en vielä ole keittöhommiin opettanut. Vielä. Onneksi siippa saapuu illaksi ja voin laittaa tämän vastaamaan hätähuutooni.

Joulupukkikin kertoi minun olleen erityisen kiltti tänä vuonna ja laittoi postipojan tuomaan ennenaikaisen lahjan. Sain nimittäin neuvoteltua pienen diilin Cocovin kanssa, joten tästä lähtien kirjoittelen reseptejä myös heidän keittölleen. Ehkä joskus tulevaisuudessa ne reseptit julkaistaan toisaalla, mutta jonkin aikaa nyt näin. Kaikkea tätä - joulunalusta, lomaa, diiliä, rakkautta, elämää, mitä vain - voi juhlistaa itse tehdyllä vaalealla glögillä. Höyryävän kuumana. Huomaa, että valmistelut tulee aloittaa jo edellisenä päivänä, sillä tämä liemi maustuu yön yli! Teemaan sopivaa viimevuotista pakuriglögiäni voisi myös päivittää tämän tyyppiseksi.


Goji-omenaglögi (noin litra)

½ l luomuomenamehua
½ dl goji-marjoja
1 kanelitanko
1 tähtianis
1 tl kokonaisia neilikoita
1 tl kokonaisia kardemumman siemeniä
1 cm tuoretta inkivääriä

Leikkaa inkivääristä viipale, kuori ja pilko se kattilaan. Murskaa kardemumman siementen rakenne morttelissa (tai käytä valmista rouhetta noin ½ tl verran). Laita kaikki ainekset kattilaan, kiehauta ja keitä hiljalleen noin tunti. Jäähdytä ja siirrä yön ajaksi jääkaappiin.

Seuraavana päivänä:
yllä mainittu glögipohja
½ l luomuomenamehua
tarpeen ja maun mukaan steviaa, agavea, hunajaa tai inkkarisokeria
(vettä)

Tarjoiluun manteleita ja goji-marjoja/mulpereita/rusinoita

Siivilöi edellisenä päivänä valmistettu glögipohja ja laita se kattilaan. Älä heitä goji-mausteseosta hukkaan, sen voi käyttää vaikkapa leivontaan! Lisää kattilaan loput omenamehut ja tarvittaessa makeutus. Mikäli glögi on liian tujua, lisää vettä. Kuumenna, kaada laseihin ja tarjoile manteleiden sekä kuivattujen marjojen kera. Nauti huumaavasta tuoksusta, mausta ja lämmöstä!


Kohtapuoliin tämä likka suoristautuu siitä meritähtiasennosta ja ottaa suunnan Oulua kohti, palaten vuoden vaihteen jälkeen entistä enemmän mustetta ihossaan. Kuulemisiin!

maanantai 10. joulukuuta 2012

Mittens gone foxy (ja idea pukinkonttiin)

Joku saattaa muistaakin, kun reilu vuosi sitten omistin postauksen voimaeläimelleni. Tästä on kai tulossa kovaa tahtia jonkinlainen syysrutiini, sillä tämänkin syksyn ensimmäinen neulos liittyi kettuihin. Syntyi siis lapaset mukaillen lovikkasia. Ja hyvät lapaset tulikin, vaikka yrityksen ja erehdyksen kautta mentiinkin. Jos viime vuonna päädyin suosittelemaan iki-ihanaa Pikku Prinssiä, voisin tänä vuonna suositella Fantastic Mr. Foxia. En valitettavasti kirjaa ole lukenut, mutta animaatioelokuva on loistava!
 That was pure wild animal craziness.
Meinasin näyttää habaa, mutta se ei ois mahtunu kuvaan..

Kettulapaset ovat oiva käsityö joululahjaksi. Ainakin nämä lapaset ovat saaneet valtavasti ihailuja aikaan, ja kohtalaisen ylpeä käden jäljestäni olenkin. Ja sitten pieni vinkki vinkkinen! Pakettiin voi mahduttaa myös vaikkapa tällaisen. Suut suppuun, nyt seuraa salaisuus: lähipiirissäni jotkut saattavat saada lämmikettä käsille, mutta myös lämmikettä mielelle!

lauantai 8. joulukuuta 2012

Vegaanin luumumousse

Joulupöydän jälkiruuista luumurahka on iänkaikkinen suosikkini. Se on helppo- ja nopeatekoinen, melko täyttäväkin herkku, jota on silti aina santsattava. Ja tehtävä lisää vielä uutenavuotenakin. Rahkaa se ei tosin tässä keittiössä sisällä, mutta maku on autenttinen ilmankin. Kai muuten tiesit, että luumuhillo on maailman helpoin itse tehtävä? Vuosiin en ole käyttänyt kauppojen sokerikyllästettyjä hilloja, kun parempaa saa itse tekemällä, enkä ainakaan kaipaa yhtään lisättyä sokeria.


Luumumousse

1 pkt (300 g) pehmeää tofua
1 prk vaahtoutuvaa soija- tai kaurakermaa (käytin Alpron)
200 g kuivattuja luomuluumuja
1 dl vettä (tai esim. omenamehua)
ripaus ceylon-kanelia, neilikkaa ja vaniljaa

Laita luumut likoamaan veteen useammaksi tunniksi tai yön yli. Sekoittele välillä, jotta vettä on kaikkialla. Soseuta pehmenneet luumut (= itse tehty luumuhillo), lisää sekaan pehmeä tofu ja mausteet, soseuta tasaiseksi. Vaahdota kerma ja sekoita luumu-tofu -seokseen. Maistele ja lisää makeutusta, mikäli kaipaat. Sopii tarjottavaksi heti, mutta paranee hetken aikaa jääkaapissa maustuessaan. Tarjoa tumman espresson tai vaikkapa glögin seuralaisena.

maanantai 3. joulukuuta 2012

Haastaja Fazerinalle

Se on kuulkaas nyt joulun aika käsillä! Mihin ihmeeseen marraskuu oikein katosi? Viikot vilahtavat ennätyksellistä tahtia. Pakkanenkin alkoi paukkua koko Suomessa, ei kai sitä auta kuin todeta, että kyllä se talvi taisi nyt alkaa. Mikäpä olisikaan luontevampi tapa aloittaa joulukuun reseptiarkisto kuin suklaa?

Fazerilla on kai iät ajat ollut valikoimissaan Fazerina-patukka, tiedättehän tuon appelsiinitryffelitäytteisen "suklaa"patukan? Aikoihin en toki riistolla tuotettuja, kauniisiin kääreisiin kiedottuja sokeripaloja ole ostanut, mutta muistelen, että Fazerina oli aikoinaan suosikkimakuja kyseisen lafkan tuotteista.
No ei tarvitse enää ikävöidä tuollaisia feikkisuklaita, joissa sokeria on enemmän kuin mitään muuta raaka-ainetta, sillä oikeista, laadukkaista aineksista saa pirusti parempaa. Täysin ilman valkaistua sokeria, kovetettuja rasvoja ja synteettisiä aromeja - korvattuna tietysti aidoilla mauilla: luomusti, raa'asti ja ravinteikkaasti. Vapise Fazer!

 Appelsiininen herkkusuklaa (n. 15 konvehtia)

1 dl kaakaovoita raastettuna
2 rkl kookosöljyä
1 tl soijalesitiiniä (ei pakollinen)
pikkuripaus suolaa
3 rkl agavea/hunajaa (tai maun mukaan)
1/4 tl steviaa (jauhetta)
½ tl vaniljaa ja kanelia
2 rkl lucumaa
½ dl kaakaojauhetta
½ dl carob-jauhetta (voi korvata kaakaolla)
1-2 tl macaa
2 rkl tocotrienolsia
1 luomuappelsiinin kuori
noin 5-7 tippaa appelsiiniöljyä

Pese appelsiini ja kuivaa pinta. Raasta kuori raastinraudalla. Sulata rasvat vesihauteessa, lisää sitten kaikki ainekset luetellussa järjestyksessä, sekoittaen huolellisesti kunkin aineksen lisäämisen jälkeen. Maistele välissä ja lisää aineksia maun mukaan. Jaa muotteihin ja vie pakastimeen jähmettymään.

P.S. Mikäli kaipaat jouluisempia makuja, kokeilehan tätä viimevuotista ohjettani!

torstai 29. marraskuuta 2012

Brunssi @ Café Provence

Kävimme kotikäyntini aikana äidin, minisiskon ja siipan kanssa testaamassa kahvila Café Provencen (tutummin Provinssi) lauantaibrunssin. Rakastan aamupäiviä, perhettäni, aamiaisia ja ruokaa ylipäätään, joten ei tarvinne perustella, miksi brunssit ovat kuin luotuja minulle.. Siitä huolimatta tämä oli ensimmäinen oikea brunssini. Kun kuulin, että Oulussa on tällaiseen mahdollisuus, otin heti yhteyttä kahvilan henkilökuntaan udellen, saisiko myös vegaanina vatsansa täyteen. Jo vain, onnistuu! Eikä siinä sitten enää auttanut kuin odottaa vesi kielellä reissua Ouluun. 

Ottaessani ensi kertaa yhteyttä Provinssiin asian tiimoilta, sieltä toivottiin, että pöytä varattaisiin ja ruoka-ainerajoituksista ilmoitettaisiin etukäteen. Tämä helpottaa niin henkilökuntaa kuin asiakastakin, sillä suosiotaan kasvattavana trendinä voi brunssipaikasta loppua tila kesken. Tein pöytävarauksen muistaakseni paria viikkoa ennen h-hetkeä, heti niihin aikoihin kun tiesin, milloin kotiin menen. Isänpäiväaattona olikin hyvä aika, kun puolilta päivin oli melko rauhallista lounastaa. 

Tavallinen brunssi pitää sisällään kahvia tai teetä, tuoremehun, croissantin, kasviksia (tomaatti, kurkku, paprika), juustoa, lihaleikkeitä, savulohta, hilloa, sulatejuustoa, hedelmää (tällä kertaa omena), suolaisen pikkupiiraan sekä minileivoksen. Melkoinen setti! Vegebrunssiin juustot ja eläimet korvattiin lisäkasviksilla, kuten aurinkokuivatuilla tomaateilla, sekä pienellä kipolla öljypohjaista kastiketta. Suolaisen piiraan ja croissantin tilalta saa Provinssin omaa leipää - minä toivoin jotain moniviljaista ja sellaista sain. Lisäksi vegelautasella oli pieni kuppi rusinoita, kuivahedelmiä ja erilaisia pähkinöitä, siipan sanojen mukaan "napostelijan unelma", eli juuri minulle luotu. Makea minileivos korvattiin pienellä korvapuustilla, mikä oli hienoinen pettymys, sillä ainakin joskus kahvilasta on saanut ihan vegaanista suklaakakkuakin. Lisäksi pulla oli hieman kuivan oloinen. Kahviin saa soijajuomaa pyytämällä.

 Tarviiko edes sanoa, että ainakin vatsa täyttyi? Muu pöytäseuruekin myhäili vain tyytyväisenä, että ei nyt ainakaan vikaan mikään mennyt. Kun verenkierto alkoi taas siirtyä vatsasta pääkoppaankin, alkoi kuulua kehuja. Tarjonta oli hyvää ja ennen kaikkea riittävää. Tähän voi nyt marmattaa hieman ravintoköyhyydestä, kun melko hiilarivoittoista ja höttöistäkinhän tuo sisältö on. Lisäksi miinusta rapsahtaa tuosta mainitsemastani kuivahkosta pullasta. Valkaistuun sokeriin ja vehnään etäisyyttä saanut vatsani muistutti päivän mittaan aamupäivän brunssista. Plussat kuitenkin peittoavat miinukset ja hyvillä mielin poistuimme pöydästä. Koko komeus kustantaa 10,90 euroa/henkilö. Menisin toistekin ja suosittelen kokeilemaan.

sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Nostalgiaa mantelimaidosta: kuutamokiisseli

Kasvimaitojen valikoima kaupoissa on kasvanut mukavasti jo muutaman vuoden aikana, joista enimmäkseen käytän kahvimaitona luomulaatuista soijajuomaa ja sellaisenaan ruokajuomaksi kaurajuomaa. Minua pyydettiin kehittelemään resepti Alpron uudesta mantelimaidosta pientä sponssia vastaan, ja yksi mahdollinen käyttökohde olisi esimerkiksi leipävanukas. Leipävanukas on minulle aivan vieras syötävä, joten päätin tehdä jotain tutumpaa. Mieleeni tuli jostain alitajuntani syövereistä herkku, jota äiti tapasi lapsuudessani tehdä aina silloin tällöin iltapalaksi minulle ja veljilleni. Kuutamokiisseli on maitopohjainen ja vaniljainen, makea nostalgiaruoka, joka onnistuu näemmä loistavasti myös mantelimaidosta. Se on helppotekoinen ja maistuu niin lämpimänä kuin jäähdytettynäkin. 


Kuutamokiisseli (2-3:lle)

4 dl mantelimaitoa
1/2 dl sokeria (käytin 2 rkl xylitolia ja ripauksen steviaa)
1/2 tl vaniljaa

Suuruste:
1 dl mantelimaitoa
2 reilua rkl perunajauhoja

Lisäksi: 1 rkl sokeria/xylitolia kuortumisen estämiseksi, tarjoiluun marjoja, hedelmiä, jne.

Kuumenna kattilassa maito, lisää siihen makeutus ja vanilja. Sekoita suuruste ja kaada se ohuena nauhana kattilaan koko ajan sekoittaen. Sekoita, kunnes seos alkaa saeta. Kun pintaan pulpahtaa pari kuplaa nosta kattila levyltä. Ripottele pinnalle sokeria kuortumisen estämiseksi (mikäli et tarjoa tätä kuumana saman tien).

Lisäys 27.11. Aivan kuten muistini koitti huudellakin, tämä ei nyt ole se perinteinen ohje, jolla äitini kiisseliä teki! Äiti käyttää suurusteena vehnäjauhoa. Ehkä kokeilen senkin version vielä :)  


Lämmintä kiisseliä voi käyttää myös piiraan kaverina vaniljakastikkeena, alla kuvassa banaani-brownieta Outin ohjetta sovellellen. :)


maanantai 19. marraskuuta 2012

Granaattiomena-saksanpähkinäsalaatti

Kun aamupäivän on viettänyt hautautuneena kirjakasan alle, alkaa väistämättä puoliltapäivin hieman väsyttää. Jos lukeminen takkuaa ja silmät alkavat tuntua raskailta, kannattaa pitää pieni tauko. Et kuitenkaan muista kohta mitään, mitä olit siinä tilassa lukevinasi. Lounaaksi kannattaa pyöräyttää elinvoimaa ja pirteyttä puhkuva salaatti, joka hellii rasvoillaan aivoja ja hermostoa. Voin taata, että tämän äärellä silmä lepää ja vireystaso nousee.



Salaatti granaattiomenalla ja saksanpähkinällä

reilu kourallinen pinaattia
noin 1 dl keitettyä tai idätettyä quinoaa (tattarikin on hyvä)
½ avokado
granaattiomenan siemeniä
saksanpähkinöitä

mustapippuria, suolaa
oliiviöljyä
sitruunanmehua

(Huuhtele quinoa ja keitä tuplamäärässä vettä viitisentoista minuuttia. Mausta suolalla, pippurilla ja halutessasi kookosöljyllä.) Huuhtele pinaatti ja asettele lautaselle. Kuutioi avokado ja lado kaikki ainekset salaattipedille. Rouhi pinnalle mustapippuria ja hyvää suolaa. Lorota päälle oliiviöljyä ja purista sekaan hieman sitruunamehua.


torstai 15. marraskuuta 2012

Kahden tulen välissä on helppo lämmitellä

Aik ja ennenaikainen joulu - postipaketillinen leluja!

Mitäkö tänne kuuluu? Kandiesseen deadline lähestyy ja poden hienoista writer's blockia jo monettako viikkoa. Pätee ehkä myös blogiin. Jalkani oireilee juoksijanpolvimaisesti, joskin kipu on hellittänyt kun en ole juossut muutamaan päivään (joka tuntuu ikuisuudelta!). Kotiseutuloman jälkeen Joensuu tuntuu tutulta, mutta yksinäiseltä. Edessä on tenttirypäs, enkä ole saanut edes kaikkia kirjoja käsiini. Tuleva kuukausi on täynnä vaikeita ja laajoja kursseja. Sain pienen flunssankin, mutta onneksi se näyttäisi jo olevan selätetty ennen kuin se kunnolla ehti alkaakaan. Ensimmäistä kertaa koskaan taloudellinen tilanteeni on oikeasti tiukilla. Kaiken päälle rakas Aik-koirani päätti järjestää koululla ollessani minulle mukavan yllätyksen pureksimalla upouusien ulkoiluhousujeni vetoketjun rikki. 

Havainnollistavaa materiaalia alkukesältä, joka taitaa sopia tähänkin hetkeen.

Mistä aloittaisin vyyhtiä purkamaan? 

Keitän ensiksi hyvän kupin kahvia. Nautin sen tuoksusta, mausta, lämmöstä. Kaverina tietysti suklaata. Reilun viikon takaisesta stressimöröstä ei ole tietoakaan, vaan loma teki tehtävänsä. Olen tyyni ja kaikin puolin tyytyväinen. Asiat on hoidossa, mikään ei minua estä, minä selviän. Kahvi on lumoavaa ja kaikki juuri niin kuin pitääkin. Kaikki on hyvin.

Loppukevennyksenä minä elementissäni: tulin, näin, söin. Mitä, milloin ja miksi - siitä lisää joku toinen kerta.

tiistai 13. marraskuuta 2012

Persimon, kertaalleen

Blogiini päädytään aivan megalomaalisen paljon hakusanalla persimon, mistä olen ollut hieman yllättynyt. Se johtuu tietysti tästä reilun vuoden takaisesta postauksesta, mutta myönnän, etteivät nuo käyttövinkit aivan anna sijaa hedelmälle itselleen. Tai siis, hyviä puurot ja smoothiet ovat, mutta persimonista yksistäänkin saa aikaan jo kaikenlaista! Toisaalta se on upea lisä salaattiin, esimerkiksi tähän eväskattaukseen.

Nyt kuitenkin ajattelin antaa niin helpon käyttövinkin persimonille, ettei tätä voi kutsua edes reseptiksi. Jos hedelmä kiinnostaa, muttet keksi mihin sitä käyttää, soseuta se. Ja sillä selvä. Syö sose maustamattoman jugurtin kanssa tai hieman hienostuneemmin kermavaahdolla hunnutettuna. Persimon on niin makea, ettei se kaipaa mitään muuta, lähinnä vain jonkin tasapainottavan elementin, kuten hapatetun jugurtin tai kermavaahdon. Hurjimmat tujauttaa sekaan vaniljaa tai kanelia, mielikuvitus vain rajaksi. Kokoa hedelmäsose ja mieleinen lisä kauniiksi kerrosmaljaksi, ja arki näyttää taas piirun verran aurinkoisemmalta. Minulla ei tietenkään minkäänlaisia jälkiruokakippoja ole olemassakaan, joten pienellä juomalasilla mennään...

Persimonherkku

1 kypsä persimon
soija- tai kauravispiä
(soija- tai kaurajugurttia)

Poista persimonin kanta ja kuori hedelmä. Pilko se sauvasekoittimen kippoon ja soseuta tasaiseksi. Sosetta voi jatkaa hieman sitruunamehu- tai vesitilkalla, jos se on kovin paksua. Vaahdota vispi. Asettele kerroksittain jälkiruoka-astialle tai vaikkapa juomalasiin. Keitä kahvit/teet, ja nautiskele.

Terveisin minilomalta palannut ja akkunsa ladannut herkkusuu. Raporttia yksistä syömingeistä tulossa :)

maanantai 5. marraskuuta 2012

Pikaruokaa: kikhernekäs

Maija laittoi pystyyn marraskuun ruokahaasteen aiheella pikaruoka. Minulla on muutamia vakioruokia, joita teen silloin kun kellotaulu ei anna periksi (tai kun mielikuvitus ei riitä mihinkään kummempaan). Tällaisia turvaruokia on muun muassa ruokaisat, avokado- tai pähkinäpohjaiset suolaiset tai makeat smoothiet proteiinilisällä, salaatit, curryinen kaali-papu-wokki sekä kikhernekäs. Osallistun haasteeseen listan viimeisellä, sillä se on ehkä ruoka, johon monella olisi ainekset, mutta sitä ei vain ole tullut tehtyä. 

Kikhernekäs on nimitykseni kikherne- tai gramjauhomunakkaalle. Vierastan sanaa "munakas" tässä yhteydessä, koska munaahan se ei sisällä, vaikka etäisesti munakasta muistuttaakin. Kikhernekäs on siis kikherne- eli gramjauhoista valmistettu paistettu lätty, joka valmistuu äärimmäisen nopeasti ja pitää nälkääkin hyvin loitolla. Sen voi paistaa joko lettupannulla pienemmiksi letuiksi tai isommalla paistinpannulla, jolloin kääntäminen menee hankalammaksi. Jos teen isommalla pannulla, taitan hyytyneen letun yleensä puolikuuksi ja käännän vasta sitten. Samalla syntyneeseen "taskuun" voi sisällyttää erilaisia täytteitä, kuten aurinkokuivattuja tomaatteja, asettelemalla ne ennen taittamista lätylle. Mausteita voi toki säätää oman maun mukaan, alle olen laittanut mieleiseni. Lätyn paistuessa ehtii pilkkoa lautaselle salaattivuoren.


Kikhernekäs (yhdelle)

1 dl kikhernejauhoa
hieman reilu 1 dl vettä
½ tl currya
ripaus juustokuminaa
mustapippuria, suolaa

paistamiseen (kookos)öljyä
ekstroiksi vaikka jotain näistä: ½ sipuli, pari valkosipulin kynttä, aurinkokuivattuja tomaatteja, oliiveja, ravintohiivahiutaleita...

Sekoita jauhot, vesi ja mausteet keskenään tasaiseksi. Kuumenna lettu- tai paistinpannulla öljy. (Jos käytät sipulia, kuullota niitä pilkottuna hetki tässä vaiheessa). Kaada taikina pannulle ja anna paistua keskilämmöllä, kunnes pinta on hyytynyt (jos käytät ak-tomaatteja tms, voit ripotella ne letulle ennen hyytymistäkin). Käännä lettu tai taita se puolikuuksi, jolloin ison letun kääntäminen helpottuu. Paista toiseltakin puolelta. Syö vaikkapa salaatin tai mieleisten lisukkeiden kera.

Tämä Joensuun kopla starttaa huomenna (ansaitun!) minilomansa ja suuntaa bussilla kohti kotikotia! <3 Luvassa brunssi valmiista pöydästä, ihania ihmisiä ja ennen kaikkea rentoutumista. :)

keskiviikko 31. lokakuuta 2012

Silmä silmästä

Oli aivan tavallinen perjantai-ilta. Ikkunasta näkyi kylmää valoaan hohtava kuu pilvien takaa ja tein tavallisia ilta-askareitani. Havahduin voimistuvaan tunteeseen siitä kuin joku, tai jokin, tuijottaisi minua. Katseet tuntui selässä. Käänsin katseeni keittiötasoa kohden, jonne oli ilmestynyt mitä omituisin näky: lautasellinen silmiä! Siellä ne tarkkailivat liikkeitäni. Täysin vaiti, aivan liikkumatta. Menin lähemmäs, eikä auttanut kuin ottaa silmä käteen ja tutkia niitä tarkemmin. Tulin, näin, söin. Taisin löytää kolmannen silmäni - se lipui juuri kurkustani alas.
Vuosi sitten tuskailin, miten en osaa noudattaa teemapäiviä, vaan syön joulupipareita tai mämmiä vähän milloin sattuu. Nyt ajattelin kuitenkin olla ajoissa ja tehdä jotain halloweeniksi. Heti kun näin tämän ohjeen kaikki kirkastui ja päädyin pyörittelemään silmämunia. Jotenkin salmiakki ja lakritsi sopii teemaan enemmän kuin hyvin, ja onhan ne lempimakeisiani suklaan ohella, joten näissä kaikki elementit yhdistyvät. Myönnän, että tekovaiheessa olin menettää malttini, kun ensimmäinen vaalea kerros tarrautui lautaseen kiinni (käyttäkää leivinpaperia) ja ehkä ulkonäkökin jäi hieman siitä, mitä tavoittelin, mutta väliäkös sillä.


Lakusuklaasilmät (noin kahdeksan palleroa)

Pallot:
1 dl mantelijauhoa
2 tl jauhettua lakritsinjuurta
1 rkl kylmäpuristettua öljyä
1 tl carob-jauhetta
1 rkl hunajaa tai agavea
1/4 tl aniksen siemeniä murskattuna
teelusikan kärjellinen suolaa ja steviaa

Sekoita ensin kulhossa kuivat aineet, lisää sitten öljy ja hunaja. Muotoile palloiksi ja laita pakastimeen siksi aikaa, kun teet kuorrutteen (mielellään hyväksi toviksi). 

Valkosuklaakuorrute:
1 dl kaakaovoita raastettuna
1 rkl kookosöljyä (ei välttämätön)
3-4 rkl lucumaa
1 tl soijalesitiiniä (ei pakollinen)
1 rkl tocotrienolsia eli riisinlesejauhetta (ei pakollinen)
1/4 tl steviaa
ripaus suolaa

Sulata rasvat vesihauteessa. Sekoita joukkoon lesitiini ja suola, sitten loput ainekset. Sekoita tasaiseksi. Dippaa jäähtyneitä palleroita seoksessa ja aseta jähmettymään. Käytä tarvittaessa pakkasessa. Toista käsittely pariin kertaan.

Salmiakkipupilli:
2 rkl kaakaomassaa
½ tl lakritsinjuurijauhetta
1/4 tl anista murskattuna
veitsenkärjellinen suolaa ja steviaa

Sulata kaakaomassa vesihauteessa, lisää loput ainekset. Laita teelusikalla jokaisen palleron päälle tiplu, levitä tarvittaessa hieman, ja aseta silmät jääkaappiin.


P.S. Jos pallerot assosioituvat jonkun mielessä muuhun kuin silmiin, en ota vastuuta mahdollisesta närkästyksestä. Se on katsojan silmissä. 

torstai 25. lokakuuta 2012

DIY tahini ja To do -haaste

Joku viisas sanoi joskus, että tahini on hankittu makutottumus. Allekirjoitan. Ensimmäinen kosketukseni tahiniin ei nostattanut riemunkiljahduksia tai saanut innolla maistamaan lisää. Nykyisin tilanne on aivan toinen, ja syön tahinia välillä lusikalla suoraan purkistakin. Käytän sitä levitteenä, erilaisissa kastikkeissa, erityisesti hedelmien kanssa. Olen addiktoitunut. 

Tahini on siis seesaminsiemenistä valmistettua tahnaa, jota löytää nykyisin vähän pienemmistäkin kaupoista. Se on täyttä tavaraa ja siinä on seesaminsiementen ravinteet tiiviissä paketissa. Kuorellisissa seesaminsiemenissä on huomattava määrä kalsiumia, ja ainakin itse suosin aina mielummin kuorellisista siemenistä tehtyä tahinia. Kaupan valikoimista Urtekramin tahini on mielestäni ylivoimaista, mutta näillä kulutusmäärillä sekin käy pidemmän päälle kukkarolle. Kun Pipsa sitten postasi tehneensä tahinia itse, tunsin uuden maailman aukeavan edessäni - miksen ollut hoksinut tehdä tahinia itse aiemmin? Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, nyt olisi korkea aika laittaa blenderi tahinintekohommiin. 

Tahinin tekeminen itse on lasten leikkiä. Ja halpaa, sillä luomuseesaminsiemeniä saa esimerkiksi täältä erittäin opiskelijaystävälliseen hintaan. Ja minä kun olen tietyissä asioissa ehdoton luomun suhteen. Sen verran vielä pitänee sanoa, että siemenet kannattaa liottaa ennen käyttöä, sillä se tekee niistä helpommin sulavia ja neutraloi entsyyminestäjiä, joten ravinteetkin ovat paremmin käytössä. Liotuksen jälkeen siemenet tulee kuivata, siihen voi käyttää uunin matalaa lämpötilaa. Jos tahinista haluaa löysempää voi sekaan laittaa jotain miedon makuista öljyä (esim. seesamiöljyä). Näin tahini säilyy tiiviissä purkissa jääkaapissa useita viikkoja. Vedellä sitä ei kannata ohentaa, ellei käytä satsia parin päivän sisään.



Tahini

haluamasi määrä seesaminsiemeniä liotettuna ja kuivattuna (laitoin 2-3 dl)
maun mukaan suolaa (minulla ylläolevaan määrään noin ½ tl)
tarvittaessa jotain miedon makuista öljyä

Laita siemenet ja suola blenderiin ja anna koneen käydä, kunnes rasva alkaa erottua, eli siemenistä alkaa tulla tahnamaista. Joudut todennäköisesti kaapimaan seosta blenderin reunoilta useammankin kerran. Blendaa, kunnes saat haluamasi koostumuksen. Lisää öljyä, mikäli haluat löysempää (joidenkin öljyjen kohdalla ei kannata käyttää blenderiä vaan sekoittaa öljy käsin sekaan). Lado lopputulos purkkiin (tai lautaselle :b~~). Säilytä jääkaapissa.

Appelsiineja ja hunajaa -blogin Yaelian antoi minulle haasteen, jossa tulee kertoa kahdeksan keittiöön liittyvää suunnitelmaa. Kiitoksia! Säännöt menevät näin:

1. Kiitä haasteen antajaa
2. Jaa haaste eteenpäin, vaikka 4:lle
3. Ilmoita näille haasteesta
4. Kerro oma kahdeksan kohdan to do -listasi

Tässäpä to do -listani:
1. Pulla. 
Pullat (sis. korvapuustit, laskiaispullat, kaikki variaatiot) on olleet suunnitelmissani jo pitkään. En oikein koskaan ole ollut menestyksekäs hiivataikinoiden kanssa, joten pullan leipominenkin on jäänyt vähäiseksi. Tuore pulla on kuitenkin ihanaa, joten koen tarpeelliseksi tämän jalon taikinan pyörittelyn opettelun! Myös raakapullat on suunnitelmissa, mutta toteutusaikataulu on aina mysteeri.
2. Karjalanpiirakat.
Näitä osaan jopa tehdä, mutta onhan niissä hommansa. Viime aikoina kuitenkin rypytyssormia on kutkuttanut, ja tekisi mieli pitkästä aikaa tehdä. Ehkäpä perinteisesti jouluna teemme äitteen kanssa.
3. Eurooppalaiset perinnekakut.
Heh, siipan käydessä täällä kävimme Houkutus-kahvilassa, jossa vietettiin juuri eurooppalaisten kakkujen viikkoa. Siinä vitriiniä ihastellessamme (kuolan valuessa suupieltä pitkin) tuli aivan hillitön kakunleipomistarve. Miten olisi belgialainen suklaatryffelikakku tai schwartzswaldin kakku? Hell yeah, meikähän pistää jonain päivänä tuulemaan ja veganisoin ne. Kunhan innokkaita syöjiä on riittävästi ympärillä. 

4. Kaalilaatikko.
Ei kaipaa perusteluja. Hyvää, halpaa ja suhteellisen helppoakin tehdä, vie vain aikaa. Odotan hetkeä, kun saan itseäni niskasta kiinni. 

5. Vaihtelua perussalaatteihin.
Jep, elän hieman jumitusvaihetta, joten jotain uutta olisi kehiteltävä. 

6. Erilaiset (vuoka)leivät.
Tuore leipä on yksi heikkouksiani, mutta teen sitä aivan liian harvoin. (Ehkä hyväkin niin, sillä vatsa ei meinaa sulattaa suosiolla puolikasta vuokaleipää, eikä sille kelpaa perusteluksi "kun se oli niin hyvää!") Itse tehden säästäisi rahaa ja saisi toki terveellisempääkin. 

7. Kymmenet erilaiset raakaherkut!
Ideoita on paljon, mutta toteutusinto jää aina puolitiehen (onko blogin nimi syy vai seuraus?)! 

Ja haasteen jaan:
Veikeän Verson Paulalle,
Keittiökameleontin Outille,
Onneksi-Tiialle sekä
Kamomillan Konditorialle.

sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Sivu sähköjäniksen päiväkirjasta

Liemessä-blogin Jenni laittoi ilmoille melkoisen houkuttavan haasteen ruokabloggaajille. Ideana on kertoa päivästään rehellisesti ilman kuvankäsittelyä, kaunistelua ja stailausta. Tempauksella viitataan siihen mielikuvaan, tai sen rikkomiseen, joka blogien välityksellä voi syntyä: pilvenharsoista unelmaelämää, täydellisen sopuisaa ateriointia ja säännöllisen hallittua ruokavaliota, joka ei aivan kuitenkaan taida vastata todellisuutta. Pahimmillaan lukijan todellisuuskäsitys voi kuitenkin vääristyä keskellä kauniita ruokakuvia ja viimeisteltyjä reseptejä. Tempaus on huomioitu myös Helsingin Sanomien Nyt-liitteessä.

En oikeastaan pidä itseäni ruokabloggaajana, vaan enemmänkin tyyppinä, pääasiassa köyhänä opiskelijana, joka välillä kirjoittelee keittiöelämästään (välillä muustakin elämästä) blogiin. Siinä on ero, ehkä hiuksenhieno, mutta ero kuitenkin. Olen pyrkinyt pitämään blogini elämänmakuisena, realistisena, enkä aina (välttämättä useinkaan) viitsi tai osaa panostaa kuviin tai verbaaliseen ulosantiin niin paljon kuin haluaisin. Tai kuvaus kyllä sujuu, mutta sommittelu ei millään, tai jos sujuisikin, tämän kämpän ainoa hyvä kuvauspaikka (ts. kirjoituspöytä) on kirjakasan peittämänä. Blogi Reality -haaste oli kuitenki niin koukuttavan houkuttava, että halusin siihen osallistua. Käykää lukaisemassa myös Outin päivästä!

Lauantai 20.10.2012

Herään pari minuuttia ennen seitsemää Aikin levottomaan liikehdintään. Herätyskellon soittoon olisi vielä vartti (kyllä, lauantainakin oli herättävä aikaisin, koska tiedossa oli kiirepäivä!), mutta uni ei tule enää silmään. En kuitenkaan jaksa nousta heti, vaan odottelen, kunnes kello soi ja pari minuuttia enemmänkin. Lopulta kömmin ylös. Poikaystävä on tullut tänne toissapäivänä ja jää nukkumaan, levittäytyy alueelle, jolta nousin, sillä yhden hengen sänky on todellakin aika ahdas kahdelle, mistä johtuen unikin on ollut katkonaista. Teen nopeat aamutoimet ja lähden Aikin kanssa lenkille. Ulkona on vielä hämärää, tiet ovat märät ja varpaani kastuvat. Lenkki kuitenkin kulkee ja olo on hyvä, taidan herätä kunnolla vasta hölkkäilyn aikana.
Kämpille päästyä ruokin koiran ja läksin suihkuun, ennen kuin teen valtaisan puuron tätä ohjetta mukaillen (oli muuten taivaallista!). Luen eKalevan, sähköpostit ja parit foorumikeskustelut. Kämpässä on kuuma ja happi tuntuu loppuvan, sillä jostain syystä ilmastointi ei ole muutamaan päivään pelannut. Ikkuna on ollut jopa yön auki, mutta ilmanvaihto ei vain pelaa. Kymmenen maissa Aik herättää siipan. Päällystän pari kirjaa ja pesen vessan. Vähän klo 11 jälkeen vetäisen wolfen jämät, nappaan eväät mukaan ja lähden pyöräilemään treeneihin, jotka ovat noin 7 km:n päässä. Omat treenini alkaisivat klo 14, mutta alkeiskurssilaisten on osallistuttava kahdesti edistyneempien treeneihin apuhommiin, jotka ovat ennen omia treenejäni, eli klo 12. Matkan varrella tapaan derbykaverin ja menemme yhtämatkaa. Ilma on kaunis ja raikas, aurinko paistaa, muttei enää lämmitä.


Lopulta en ehdikään syödä eväitäni ennen omia treenejäni ja rääkin tietäen olen viimeistään lopputunnista aika poikki. Treenit loppuvat neljältä ja pahimpaan heikotukseen vedän eväspatukan ja luomusoijakaakaon varusteita vaihtaessani, edessähän on taas se pyörämatka takaisin. Olen edelleen melko kehno luistelija, mutta jotain kehitystä huomaan! Usein matkalla päädyn potemaan pahaa mieltä osaamattomuudestani, sillä itseruoskinnan jalon taidon osaan, jos jotain. Tällä kertaa en kuitenkaan ole sillä linjalla, vaan fiilis on hyvä, kaikkensa antanut ja kehittynyt! Huom. rullaluistelukertani on laskettavissa yhden käden sormilla, joten onko edes kohtuutonta vaatia kummoisia taitoja itseltään... Matka taittuu mukavasti kaverin seurassa, aurinko on edelleen asemissa, mutta laskusuunnassa.

Noin klo 16:30 olen takaisin kämpillä. Siippa on ruokkinut Aikin ja käyttänyt hieman pihallakin. Selkä ja pakarat tulessa raahaudun jääkaapille, jonne muistin edellisenä iltana laittaa pakastimesta sulamaan parsa-tofupiirakkaa. Lämmitän sen pannulla ja tekaisen kylkeen nopean salaatin, jonka hukutan hapankaaliin sekä oliiviöljyyn. Pieni hetki levähdystä, Fisherman's Friendejä, jumitusta koneella ja neulomista, ennen kuin lähdetään Aikin kanssa iltakävelylle, joka on aina noin tunnin pituinen lenkki. Lenkin jälkeen venyttelen ja tekaisen iltapalaa ennen kuin alamme katsoa leffaa (The Devil's Backbone). Mutustan samalla hieman siipan tortillasipsejä. Leffan jälkeen, noin klo 22:30, olenkin niin totaalisippi, ettei auta kuin kömpiä sänkyyn siipan jäädessä vielä valvomaan. Taidan nukahtaa saman tien.
Suvantosilta lenkin varrella
Kirj. huom. Tämä ei ehkä vastaa aivan tavanomaista päivääni mm. seuraavista syistä: a) siippa on täällä, b) yleensä päivääni kuuluisi edes jonkin verran opiskelua, mutta nyt siihen ei jäänyt aikaa ja c) en useinkaan ole sentään aivan näin kiireinen harrastusten vuoksi. Paloin kuitenkin halusta toteuttaa tällaisen päiväkirjamaisen postauksen välittömästi, ja nyt kohdepäivä vain sattui olemaan pää kolmantena jalkana menoa. Ei ihan jokapäiväistä elämää (onneksi!), mutta välillä tällaistakin tulee eteen. Haaste oli kuitenkin erittäin mukava toteuttaa, joten ehkä teen vielä uusinnan sellaisesta ihan perusperuspäivästä :)

torstai 18. lokakuuta 2012

Punajuurta ja currya

Joko kurpitsareseptit kyllästyttää? Ei se mitään, palaan niihin vähän myöhemmin, nyt on hehkutettava jotain aivan muuta. 
Tiesitkö, että punajuurtakin voi käyttää curryyn? Minä en tiennyt, ennen kuin törmäsin tähän reseptiin. Eeva Kolun ihanat blogit tuntien reseptissä ei voisi mennä vikaan. Eikä mentykään, sillä sovellettunakin punajuuri-linssicurry oli herkullista! Aivan täydellistä syysruokaa! 


 Tekemiseen kannattaa kuitenkin varata aikaa, sillä punajuuri on melko hidas kypsyjä ja padasta tulee sitä maukkaampaa, mitä pidempään se muhii :) Reseptini on hieman summittainen, sillä juuresten koossa on eroja.

Punajuuri-linssicurry (2-3 annosta)

2-3 punajuurta
1-2 porkkanaa
1 sipuli
2 valkosipulin kynttä
2 cm pätkä inkivääriä raastettuna
1 dl linssejä (minulla oli vihreitä)
reeeeilusti kookosöljyä
1 tl juustokuminaa
½ tl korianterinsiemeniä
½ tl kuminan siemeniä
2-3 dl vettä
1 tl kurkumaa
tujaus chiliä
1 dl kookoskermaa
musta- ja valkopippuria, suolaa

Kuori sipulit ja juurekset. Hienonna sipulit ja pilko juurekset, huomioi, että pienemmäksi pilkottu kypsyy nopeammin. 

Lado pannulle reilusti kookosöljyä (siinä ei sitten säästellä!), kuumenna ja lisää juustokumina, korianterit ja kuminat, chili sekä inkivääri. Kuullota hetki. Lisää sitten sipulit ja kuullota niin, että ne pehmenevät. Kääntele kasvikset sekaan ja sekoittele hetki. Lisää sitten huuhdellut linssit, vesi sekä kurkuma. Kiehauta ja anna porista miedolla lämmöllä, kunnes kasvikset ovat kypsiä.

Kun juurekset ovat kypsyneet lisää kookoskerma. Mausta suolalla ja pippurilla, tarkista vielä maku. Murenna pinnalle maustamatonta tofua ja tarjoa tuoreen, vaalean leivän sekä vihreän salaatin kanssa.

sunnuntai 14. lokakuuta 2012

Pumpkin frappuccino

Kuten edellisessä postauksessani totesin, kurpitsalinjalla jatketaan vielä. Tutustumismatkalla kurpitsan mahdollisuuksiin olen saanut todeta, että sillä on potentiaalia vaikka mihin, ja sitä voikin käyttää niin suolaisiin kuin makeisiinkin ruokiin. Etenkin amerikkalaisista ruokablogeista löytää aivan valloittavia ohjeita, joihin varmasti palaan vielä. Chocolate Covered Katie -blogi on yksi suosikeistani ulkomaisten ruokasivustojen joukossa, joten seuraava resepti onkin lainattu hänen tontiltaan. Kyseessä on siis kylmä kahvijuoma, frappuccino, kurpitsalla terästettynä.

Tämä frappuccino maistuu viileydestään huolimatta syksyisenä välipalana tai herkkuhetkenä. Sen tekemiseen kannattaa kuitenkin varata aikaa, sillä ainekset jäädytetään. Epäilemättä tästä saisi ihanaa myös lämpimänä juomana! Sovelsin ohjetta suomalaisiin mittoihin ja yhdelle henkilölle, alkuperäinen ohje löytyy täältä.


 
Kurpitsainen frappuccino

2 dl mantelimaitoa tai muuta kasvijuomaa
reilu 1 dl kurpitsasosetta
1 tl pikakahvia (Clipper-merkin on parasta!)
½ tl kanelia, inkivääriä ja neilikkaa
½ tl aitovaniljaa
ripaukset suolaa ja steviajauhetta (tai muuta makeutusta)

Pinnalle: vispattua kasvikermaa, tupsaus kaakaota ja kanelia

Sekoita kaikki ainekset keskenään ja laita yhteen tai kahteen minigrip-pussiin ja pakasta. Anna ainesten sulaa sitten niin, että saat blendattua kohmeisen, sileän pirtelön ja kaada lasiin. 

Pursota pinnalle soija- tai kauravispiä, tai esimerkiksi Outin reseptillä tehtyä kreemiä (jota minä käytin). 

keskiviikko 10. lokakuuta 2012

Smashing pumpkins

Syksy etenee vinhaa vauhtia ja sen huomaa etenkin koko ajan aiemmin hämärtyvistä illoista. Kaamosaikaan kannattaa herkutella väreillä, sillä ainakin omalla kohdallani voimakkaat värit miellyttävät silmien ja makuhermojen lisäksi myös mieltä. Erinomaista väriterapiaa saa muun muassa punajuuresta. Tavanomaisempien juuresten lisäksi olen tänä syksynä tutustunut myös johonkin aivan uuteen. Nimittäin:

En ole koskaan aiemmin tehnyt saatikka syönyt mitään kurpitsaista (paitsi jotain pikkelsiä, josta en pitänyt, eikä sitä muutenkaan lasketa!), vaikka jotain kiehtovaa siinä olen aina nähnyt. Kuka nyt voi vastustaa noin upean väristä ja kauniin muotoistakin asiaa? Ja olenko ainoa, jolle on vaikkapa Muumeista jäänyt mieleen Muumimamman ihanan herkullisen näköinen kurpitsakeitto? Tällainen 2,5 kilon komistus sitten lähti kaupasta mukaani pähkäilemään, että mihin sitä sitten ryhdyttäisiin.

Kurpitsan kesytys oli aika haasteellista puuhaa, sillä en omista hyviä veitsiä tai edes kovin isoa sellaista. Sain kuitenkin yksilön paloiksi ja kuorittua. Puhdistin ja huuhtelin siemenet kuivattaen ne uunissa, kurpitsan lihasta suurimman osan höyrytin kypsäksi ja soseutin, osan raastoin ja loput kuutioin pakastimeen. Voitte olla varmoja, että kurpitsareseptit ovat tässä blogissa parin seuraavan viikon teema... Maailmankaikkeuden ensimmäinen kurpitsareseptini oli sitten keitto, mutta ei kuitenkaan se Muumimamman keitto. Hieman pähkäilin maustamisen kanssa, sillä en tiennyt millä muulla kuin piparkakkumausteella kurpitsaa yleensä maustetaan ja toisaalta halusin, ettei sen ominaismaku pääsisi liiaksi peittymään. Mutta silti halusin jotain perus musta- ja valkopippuri & suola -yhdistelmästä poikkeavaa. Keitosta tuli sitten vienosti itämainen, pehmeä ja lämmittävä. 





Kurpitsakeitto (2-3 annosta)
1/4 noin 2½ kilon kurpitsasta (eli ehkä jotain 600 g kurpitsan lihaa)
1 sipuli
2 valkosipulin kynttä 
2 dl kookoskermaa
½ tl kurkumaa, garam masalaa ja korianteria
tujaus chiliä tai cayennea
mustapippuria, suolaa
1 rkl kookosöljyä

Paloittele kurpitsa ja silppua sipulit. Sulata kookosöljy kattilassa ja kuullota sipuleita hetken aikaa. Lisää sitten kurkuma, garam masala ja korianteri, kääntele sipuleiden sekaan (varo polttamasta mausteita). Laita sekaan kurpitsapalat ja kuullota vielä hetki. Lisää parisen desiä vettä niin, että kasviksista kuitenkin noin puolet jää pinnan yläpuolelle ja keittele hiljalleen kypsiksi. Kun kasvikset ovat kypsiä soseuta keitto, lisää kookoskerma ja loput mausteet. Ripottele annosten pinnalle kuivatettuja kurpitsansiemeniä (toisin kuin minulla, käytin auringonkukkaa, kun kurpitsansiemenet olivat vielä kuivumassa...).