sunnuntai 26. helmikuuta 2012

Amarillo, Oulu 12.2.2012

Olen aika nihkeä ravintolassakävijä. Syitä siihen lienee ensinnäkin ruokavalioni: en missään nimessä koe (raaka)vegaaniutta rajoituksena, vaan nautin siitä hyvin paljon, mutta vielä tänä päivänä ravintoloissa eläimetön ruoka ei kuitenkaan ole itsestäänselvyys. Useimmiten ravintolat kuitenkin voivat tarjota vegaanillekin sopivaa ruokaa kunhan erityisruokavaliosta ilmoittaa etukäteen - tämä vaatii siis suunnitelmallisuutta ja hieman vain vaivannäköä. Toisekseen olen aika hinta-laatu -tietoinen (ts. -natsi), jolloin useimmiten itse valikoidut, laadukkaat ja tuoreet asiat vievät kotiköökin puolelle. Nyt kuitenkin oli tilanne, että vuosipäivä oli tulossa ja takataskussa lahjakortti aSS-Arinan ravintolaan, joten mikäpä siinä, mukavahan se on välillä istua valmiiksi katettuun pöytään. 

Otin paria viikkoa ennen h-hetkeä yhteyttä Amarilloon nettisivujen palautelomakkeella kysellen vegaaniruokavaliolle sopivaa menua. Noin viikon päästä sain vastauksen valmiilla menu-ehdotuksella, joka vaikutti oikein miellyttävältä. Samassa yhteydessä tein pöytävarauksen kahdelle, ja nyt ravintolassa käyneenä todellakin suosittelen varaamaan pöydän! Oletin, että sunnuntaipäivä olisi ollut rauhallista aikaa, mutta väkeä kyllä riitti. 

Alkupala ennen teurastusta
Söin siis alkupalaksi Side Saladin, joka piti sisällään amerikan- ja jääsalaattia, tomaattia, kurkkua, punasipulia, sitruunaöljyvinaigrettea ja tortillan. Salaatti oli tietysti sitä ravintoköyhintä mahdollista ja kurkkua olisin kaivannut enemmän kuin kaksi siivua, mutta kokoa annoksella kuitenkin oli yllättävän paljon! Vinaigrette oli mukavan raikasta ja sitä oli sopivasti.

Pääruoaksi tilasin Tofu'n'Corn -annoksen, jossa oli friteerattua, BBQ-maustettua ja nachokuorrutettua tofua, Amarillon tomaattisalsaa, viskiöljyllä sivelty maissintähkä, jää- ja amerikansalaattia, punasipulia ja friteerattuja bataattilohkoja. Salaattiosuus lautasella oli yllättävä, noin puolet, mikä oli mieluisaa minulle (ei nyt narista siitä laadusta). Bataatti oli hyvää ja tomaattisalsa mukavan mausteista. Tofukin oli aluksi oikein maittavaa, mutta lopulta sen syöminen oli kuin olisi vetäissyt kokonaisen paketillisen kylmäsavustettua tofua, joka siis sinänsä on erittäin hyvää, mutta liikaa syötynä aika överiä, ja itselleni sopiva annos kun on noin 100 grammaa (1/3 pkt) niin se paketillinen alkaa tuntua aika tunkkaiselta. Mainitsempa vielä, etten todellakaan ole mikään friteerauksen ylin ystävä - se kun saa kaiken maistumaan samalta ja tuntuu hyvin raskaalta kehossa - joten annos oli aikamoinen shokki ruuansulatukselle. Lisäksi ruoassa oli ihan hirveä määrä suolaa, jota havainnollistaa se, että join vierailun aikana todellakin kannullisen vettä yksin. Voin sanoa, että seuraavana päivänä selleri, kurkku ja salaatit olivat aika kovaa huutoa. Siipan pääruoka taisi olla se koko ravintolan hirviömäisin vaihtoehto noin kolmella tuhannella kalorillaan ja parilla sadalla grammalla rasvaa, joten ei siitä sen enempää.
Tofu 'n' Corn
Jälkiruoaksi sain Southern Fruit -annoksen, jota hieman sovellettiin ruokavaliooni sopivaksi. Siihen kuului kanelisokeroitua grillattua ananasta sitruunasorbetilla ja mansikkakastikkeella, ja tämä oli kyllä erittäin hyvää. Lämmin ananas oli taivaallista ja sorbetin raikkaus tasapainotti pääruoan tunkkaisuutta. Mansikkakastike maistui yllättävän aidolta, ja kokonaisuudessaan annos oli tasapainoinen ja raikas.

Palvelu Amarillossa oli moitteetonta, ystävällistä ja huomioivaa, turhaa odottelua ei juurikaan tullut. Opiskelijan rahapussia kolmen ruokalajin menu (kahdelle) toki keventää huomattavasti, mutta nyt kun lahjakortti oli käytössä jäi vajaan 70:n euron laskusta jäljelle hieman alle parikymppiä - ei siis paljoa. Painotan, että pöytävaraus kannattaa tehdä ja erityisruokavaliosta mainita etukäteen, se helpottaa asiointia merkittävästi!

4 kommenttia:

  1. Amarillossa tosiaan on ilahduttavasti myös tofuannoksia ja siitä pisteet! Pakkohan se oli minunkin käydä kokeilemassa. Ruuat ovat kyllä ERITTÄIN raskaita ja tofun määrä annoksessa VALTAVA!! Ei ihan osu omaan makuun, mutta ei ainakaan lihansyöjät pääse haukkumaan pupunruuaksi ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen aivan samaa mieltä kanssasi. Annosten koko oli kyllä yllätys, mutta ainakin maha tuli täyteen :D Hyvin raskaita myös, ei siis ihan minunkaan makuuni, mutta suosittelisin kyllä lihaaneille :)

      Poista
  2. Siis se tofun määrä on oikeasti varmasti se puoli pakettia, ainakin. Söin juuri noita annoksia Amarillon henksuruokaviikolla ollessani harjoittelussa Fransmannissa, ja niinä viikkoina tuli kyllä syötyä vähän tuhdisti. Fransu-viikoilla sitten taas tosi paljon salaatteja. Mutta mielestäni Amarillon nachoilla kuorrutettu tofu on yksi parhaista ravintolatofuista (jos ei lasketa etnisiä ravintoloita). Kunpa vain marinoisivat tofunsa itse, koska Tampereen Amarillossa ainakin käyttivät aina sitä marinoitua tofua, jonka maku on aika tylsä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En epäile, etteikö se olisi kuitenkin parhaita ravintolatofuista, sen verran harvasta paikasta saa tofua oikeasti laitettuna. Epäilyttävän paljon se ainakin maistui ja näyttikin siltä valmiilta Soyan tavaralta.

      Poista