torstai 8. maaliskuuta 2012

Uusi suosikki hennarintamalta ja tunnustus


Naistenpäivänä lienee sopivaa taas kirjoittaa kosmetiikka-asiaa. Aiemmassa hiusväripostauksessani liputin Mac Urthin hennan puolesta, mutta olin aikeissa testata Light Mountainin sympaattisessa kettupaketissa olevaa punaista. En tuolloin vielä ollut huomannut, että samalta merkiltä on voimakkaankin punainen sävy, yhtä ihanassa susipaketissa (kyllä, mielikuvilla ja kauniilla paketeilla on merkitystä!). Lastasin iHerbin ostoskoriin siis molemmat punaiset, joista ensimmäiseksi testiin päätyi susipaketti, eli sävy Bright Red.


Mitä siitä voisi sanoa? No vaikka, että täydellistä! Vihdoin punainen sävy, kyllä, punainen! Ei oranssi eikä kuparinen, vaan rehellinen punainen, ihanaa! Ja minä kun epätoivoissani luulin, että oikeasti punaista sävyä saisi vain järkyttävällä kemikaalikuormalla. Onneksi erehdyin. Testausta odottaa vielä se sympaattinen kettupunainen, mutta sen aika ei ole ihan heti.


Tämän punaisen rakkaudentunnustuksen jälkeen toisenlaisiin tunnustuksiin, nimittäin Veikeä verso -blogin Paula jakoi minulle tunnustuksen, johon kuuluu paljastaa seitsemän faktaa itsestään sekä jakaa haastetta eteenpäin viidelle blogille, joilla on alle 200 lukijaa. Kiitos tästä Paula! Jaan haasteen nyt vain kahteen huomionarvoiseen blogiin Jutalle ja Annikalle, vaikka toki monet ja edelleen monet ihanat blogit ansaitsisivat tunnustusta.
Koitetaanpa keksiä sitten niitä faktoja, apuva.

1. Olen aivan järkyttävän ujo. Olen muistaakseni ihan lapsesta saakka ollut sosiaalivammainen, välillä enemmän ja välillä vähemmän. Ristiriitaisinta tässä on se, että lukiossa olin kuitenkin luokan kivenkova argumenttitykki, joka ei epäillyt pitää aamunavausta aseistakieltäytymisestä, naisten asemasta tai vaikkapa eläinten oikeuksista, mutta noin muutoin olin ja olen aika avuton räpiköijä ihmisten ilmoilla, joskin jonkun vuoden takainen kuntosaliohjaajaura ja opiskeluajan tutkimushaastattelut ovat tsempanneet aika paljon sosiaalisia taitoja.
2. Minulla on kolme tatuointia, ja lisää on tulossa! Kaikki tatuoinnit ovat suunnittelemiani ja kertovat itselle tärkeistä aatteista ja arvoista. Vapaus, tasa-arvo ja feminismi noin niinkuin päällimmäisinä arvoina.
3. En tiedä, mikä minusta tulee isona. Kun kaikki tiet veisivät ja kiinnostaisivat, voisin olla tutkija, tatuoija, runoilija, psykologi, taiteilija, leipuri, u name it.
4. Liikunta, mikä ihana syy herätä! Juokseminen on ensirakkauteni, joka edelleen jaksaa innostaa, piristää ja viedä, mutta viimeisen vuoden aikana astangajooga on kirinnyt vierelle. Niin kaunista, niin rauhoittavaa, aivan uskomattoman hienoa. Oikeastaan en pidä joogaa liikuntana sanan kilpa-assosiaatioiden merkityksessä, mutta anyways. Maininta kuitenkin myös voimaharjoittelulle, kahvakuulalle ja uinnille.
5. En koskaan myöhästy tapaamisista, päinvastoin. Hyvissä ajoin ennen lähtöä hätiköin ja luulen myöhästyväni, mutta todellisuudessa olen noin puoli tuntia etuajassa.
6. Rakastan rutiineja. Sana rutiini mielletään aivan liian usein tylsäksi ja kaavoihin kangistuneeksi liukuhihna-arjeksi, mutta ne voivat olla paljon muutakin. Esimerkiksi iltaisin rauhoittumista venytellen, aamutee ja sanomalehti, tai mikä rakkaimmista: sunnuntaiaamu, kulhollinen mysliä ja höyryävä kuppi parasta kahvia.
7. Olen aamun virkku, illan semitorkku. Aamut nyt vain ovat parhautta, mitä aiempi sen parempi. Lenkkipoluillakin on hiljaista. Toisaalta illatkin ovat kivoja, mielelläni menen nukkumaan ennen puoltayötä, mutta silloin tällöin tulee kukuttua pidempäänkin.


Aik toivottaa kaikille ihanille naisille hyvää naistenpäivää!

11 kommenttia:

  1. Kiitos, yritän muistaa tämän! Jos ei ala kuulua parin viikon sisällä, niin saa käydä muistuttelemassa.. ;)

    Aina vaan jaksan ihailla tuota koiraystävääsi, hän on niin ihana! Sydämeen sattuu tällaista koirakuumeista, kun ei voi omaa rescuekoiraa hankkia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäpä koitan muistutella jos tarve niin vaatii :)

      Hih, kiitos! Aik on kyllä valloittava poikanen. Tiedän tunteen, aikanaan kun itsekin kärvistelin koirakuumeessa niin olihan siinä kestämistä!

      Poista
  2. Ihanan värinen tukka! Hih, minäkin olen aina kiusallisen aikaisin joka paikassa. Ja entinen ujo, mutta se ujous/arkuus vain tuntuu karisevan iän myötä vähemmäksi ja vähemmäksi. Haasteita kohti!!

    VastaaPoista
  3. Rutiinit on just jees! Hyvää naistenpäivää myös sinne ja silityksiä ihanalle koiralle :)

    VastaaPoista
  4. Paula, kiitos! Se on kieltämättä välillä hieman noloakin, kun on turhan aikaisin liikkeellä, mutta aikainen lintuhan nappaa madon ;) Haasteita kohti todellakin, nehän ne karaisee ja opettaa!

    Nonnis: jee, edes joku samanhenkinen! Kiitos, rapsutukset välitetty eteenpäin :)

    VastaaPoista
  5. Minä tilasin ja värjäsin sillä kettuvärillä taannoin. Olisin tuota susiväriä halunnut, mutta oli justiin loppu! Pitänee seuraavaksi sitten tilata susiväriä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen kokeilemaan! Kirkkaaseen väritulokseen minulla vaikutti toki sekin, että hiuksissani on jo ennestään aika monta hennakerrosta alla, jolloin punaisuus vain vahvistuu. Mutta millään en osannut odottaa näin hyvää tulosta.

      Poista
  6. Minäkin olin ja olen ujo. Aikaisemmin kauan sitten en uskaltanut katsoa edes keskustelukumppania silmiin, mutta olen siitä jo kehittynyt paljon. Nykyään olen jo aika sujut, mutta ujous iskee yleensä varoittamatta ja se on vähän kiusallista ja rajoittavaa ajoittain.

    Toisaalta olen nykyään myös ylpeä ujoudestani, enkä haluakaan siitä kokonaan eroon. Ujous on eräänlainen lahja. Jos ei sitä ole syntymässä saanut, sitä on mahdoton oppia. Nykyään vaalin sitä osana persoonaani ;)


    Antti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava kuulla kokemuksestasi, Antti! Olet oikeassa, ujous on synnyinlahja, eikä sitä pidäkään hävetä. Ainakin itselleni se on luonteenpiirteenä jopa sympatiaa herättävä, niin kauan kuin se ei häiritse elämää. Tasapaino senkin suhteen on avainsana :)

      Poista
  7. Katsoinkin tänään, että sulla oli tosi kivan värinen tukka!
    Blogisi näyttää myös ihanalta, harmi ettei ehditty enempää jutskailla kurssilla. Taidanpa laittaa ensi tilassa nuita salattireseptejäsi kokeiluun. :)

    -Johanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Johanna!
      Kurssilla oli aika hektinen tunnelma välillä, mutta aivan loistopäivä! Ehkä vielä törmäilemme vastaavien tapahtumien merkeissä tai yliopistolla.
      Mukavaa kun löysit tänne, tsekkasin sinun blogisi ja kivalta näyttää sielläkin suunnassa. Jäänpä lukijaksesi :)

      Poista