perjantai 27. heinäkuuta 2012

Lähes paljain jaloin (barefoot-kengistä)

Kuluneen kuukauden aikana minulta on muutamaankin otteeseen kyselty käyttämistäni juoksukengistä, Vibram FiveFingerseistä. Nykyisinhän urheilukauppojen juoksukenkähyllyt notkuvat vaihtoehtoja, joista valita, ja ihan huomattavan (ja todennäköisesti yhä vain kasvavan) osan noista valikoimista muodostavat erilaiset paljasjalka- tai minimalismikengät. Itse ostin Fingerini kolme vuotta sitten Jyväskylän Intersportista, sillä niitä ei vielä silloin saanut Oulusta. Nyttemmin ainakin Raksilan City Sport myy monenlaista mallia, hintakin pyörii samoissa lukemissa hyvien perusjuoksukenkien kanssa.

Ihmisen luonnollinen askellus onnistuu parhaiten täysin avojaloin, johon kesällä onkin hyvät edellytykset. Pehmeä nurmi tuntuu mukavalta jalkapohjassa sekä varpaissa, ja metsäpolun epätasainen maasto hieroo ja harjoittaa jalkaterän pieniä, mutta ehdottoman tärkeitä lihaksia. Avojaloin kävely on paras tapa pitää yllä näiden lihasten kuntoa, sillä rosoisella alustalla joutuu ainakin aluksi melkeinpä huomaamattaankin aktivoimaan niin varpaiden, jalkapohjan sekä sisä- että ulkosyrjien lihakset. Kaupungeissa jalkaan usein tarvitsee kuitenkin jonkinlaista suojaa, sillä vaikkapa lasinsiruja löytää välillä yllättävistäkin paikoista. Erilaiset minimalistiset kengät, kuten Five Fingersit ovat tällöin täsmävalinta. Niiden ohut pohja suojaa jalkaa teräviltä kiviltä, jopa lasinsiruilta, sallien kuitenkin jalan luonnollisen liikkeen ja maaston vaihteluiden havaitsemisen. Pienetkin kivet tuntee jalan alla, mutta vain lempeästi hieroen, ei satuttaen. Paljasjalkailua mukaileva kenkä antaa aivan uuden merkityksen ulkoilulle, kun maaston tuntee jalkapohjan alla. 

Sieltä se tulee...

Alkuun saatat joutua totuttelemaan paljasjalkakenkiin (tai hc-paljasjalkailuun) vähitellen, sillä asennon, liikkeen ja oman rytmin löytäminen vie aikansa. Juostessa olennaisinta on huomioida, että juoksuasento on täysin erilainen kuin valmiiksi iskuvaimennetuilla ja kaikin mahdollisin tavoin tuetuilla ilmatyynyadidaksilla. Juostessa ei missään nimessä tulla kanta edellä maahan, vaan ensimmäisenä maahan tulee päkiä. Päkiäaskellus on ihmisen luonnollinen juoksuasento. Se mahdollistaa jalan oman iskunvaimennuksen, sillä askel joustaa tällöin aina nilkasta lähtien vaimentaen tärähdystä. Alkuun tämä "uusi" (tai ehkä paremminkin unohtunut) juoksutekniikka saattaa aiheuttaa pohkeiden ylenpalttista hapotusta ja polttelua, mutta rauhallisesti totutellen keho tottuu ;) Ennen kaikkea malttia harjoitteluun. Mikäli jalkaterän lihakset ovat heikossa kunnossa, voivat nekin ylirasittua. Useimmissa merkkikengissä ongelmana onkin juuri se, että kaikkien mahdollisten tukien myötä jalkapohjan ei tarvitse käyttää omia lihaksiaan, jolloin ne heikentyvät.  Heikentyneet jalkalihakset altistavat erilaisille rasitusvammoille, asentovirheille ja muille haitoille.

Aina välillä kuulen uhmakkaasti painotettavan, etteivät paljasjalkakengät sovi asfaltille. Tietysti pururata tai metsäpolku on aina parempi alusta juoksemiselle, olipa kyseessä barefoot- tai peruslenkkarit, mutta ei alfalttijuoksusta tarvitse luopua. Tässäkin avainsana on tekniikka ja maltti. Kun hallitsee luonnollisen päkiäaskelluksen, iskunvaimennus on tällöin riittävää kovemmallakin alustalla. Toki jokaisen on itse tunnusteltava, miltä meno tuntuu. Jos asfaltilla juokseminen aiheuttaa kipua tai kiristyksen tunnetta, ei sitä kannata sitten tehdä. Minulla ei ole ollut ongelmia sen suhteen ja olen tehnyt pitkiäkin lenkkejä asfalttipainotteisessa betoniviidakossa.
 

Olen aivan myyty Vibrameilleni. Ne ovat äärimmäisen kevyet, hengittävät, veikeän näköisetkin (ymmärrän kyllä myös ne vieroksuvat katseet) ja istuvat jalkaan täydellisesti. Useimmat peruslenkkarit tekevät minulla varpaisiin kovettumia ja rakkoja, mutta Fingereillä en ole sellaisia onnistunut saamaan. Ainoa heikko kohta Fingereissä on se, etteivät ne juurikaan pidä vettä. Jos tie on lainkaan märkä, ovat kohta varpaasikin. Mutta emmehän me ole sokerista tehtyjä, vai? 
Entä sitten talvella? Koska Five Fingereissä on jokaiselle varpaalle oma paikkansa, ne ovat myös "umpinaista" lenkkaria viileämmät. Pakkasten tullessa oman kylmäkynnyksen kyllä oppii tuntemaan, itselläni raja juoksulenkeillä liikkuu siinä kymmenen pakkasasteen kieppeillä. Sen jälkeen varpaat alkavat kohmettua, mutta tämäkin ongelma on ratkaistu. Viime talvena puin villasukat Fingerien päälle, eipä palellut enää :)

... Ja sinne se menee!

6 kommenttia:

  1. Aah, tämäpä olikin kiinnostava juttu. Olen vähän harkinnut tuollaisten hankkimista. Oletko muuten lukenut Christopher McDougallin kirjaa Born to Run? Se innosti ainakin mua paljasjalkailuun. Juoksuun on vaan niin kovin vähän aikaa nyt kun on nämä 2 lasta, huoh...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole tuota kirjaa lukenut, mutta paljon olen siitä kuullut. Se on kyllä luettavien kirjojen listalla, kunhan vain ehdin kahlata muutakin kuin tenttikirjoja. Uskon, että lapsiperheessä lenkkeilylle ei hirveästi jää aikaa tai jaksamista. Onnistuisiko lenkkeily lasten kanssa, esimerkiksi lastenrattaita samalla työntäen? Tai jos lapsesi ovat pyöräilyiässä niin nehän tulisivat siinä rinnalla. :)

      Poista
  2. Oee, löysin samana päivänä ku puhuttiin niin sieltä City Sportista hyvin samannäköiset FiveFingersit ku nuo sun ja hintaan 89! Ei ollu se sama malli kuin sulla, hieman paksumpi pohja kuulemma. Mutta tuntui hyvältä ja nauhakiinnitys sopi minun pitkälle ja kapealle jalalle.

    Ja se juoksu... Aijai, mä en tiiä pystynkö vielä tänäänkään käymään uuestaan, torstaina nimittäin innostuin aika tavalla (vaikka yritinkin olla maltillinen) ja pohkeet huutaa hallelujaa! Nilkkoihin ei satu tai mitään, enkä kovin hirveästi pystynyt vetämään ku läkähdyin noin 15 minuutin jälkeen. :D Loppulenkki menikin sitten vuorotellen juoksulla ja kävelyllä. Aivan eri tavalla tulee se ponnistus ja liike, tuli kyllä taas sellainen olo että ihminen on luotu liikkumaan ja vieläpä juuri näin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, aika edulliseen hintaan sait! Oon kans mieltyny tuohon nauhakiinnitykseen, säätövaran lisäksi se näyttää kivalta. Mullaki ku on tällaset pitkät ja kapeat peppipitkätossujalat :D

      Hehee, kuulostaa niin tutulta ;) Yllättävän nopeasti siihen pohkeetki lopulta harjaantuu, pian vetelet pitkin maita ja mantuja ilman mitään ongelmaa!

      Poista
  3. Niinpä, koko 40 piti ottaa ku kolmiysissä meni jo ukkovarvas lyttyyn. :P Lopuille varpaille sitte onki aika ruhtinaallisesti tilaa!

    Unohtu sanoa että hienot housut sulla ja hauska kuvitus muutenki tässä. :D Kuvasiko Olli maantasosta ku hyppelehdit ohi? ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, nuo onki yhdet lempparit oleskeluhousuista. Tein ne joskus mooonta vuotta sitten kankaanjämistä :D Joo, hovikuvaaja tossun alla...eikun tasolla! ;)

      Poista