tiistai 28. elokuuta 2012

Terveisiä muutoksesta

Olen varovaisesti vihjannut joissain postauksissani siitä, mitä elämässäni on meneillään. Pääsin vihdoin opiskelemaan yliopistoon sitä alaa, josta olen monta vuotta haaveillut. Tämä tarkoittaa niin tutun yliopiston hyvästelyä kuin muuttoa synnyinseudultani. Olen keskellä suurta muutosta, jollaista en ole aiemmin kohdannut. 


Muutin Ouluun kolme vuotta sitten opiskelujeni perässä. Olen kuitenkin asunut Oulun seudulla koko ikäni ja tämä on kotiseutuani. Näistä kolmesta vuodesta ensimmäinen puolisko meni paikkaa hakiessa, jälkimmäisestä puoliskosta iso osa siitä nauttiessa ja loput valmistellessa siitä irtautumista. Niin paljon kuin kaupungista pidänkin, olen aina kaivannut toisaalle. Niin paljon kuin pääaineestani pidänkin, tiesin aina, että se oli vain toinen vaihtoehto, hätävara, siinä, missä ykkösvaihtoehto pysyi aikansa saavuttamattomissani. Nyt, kun Oulu vihdoin on näyttänyt kauneimman puolensa ja asuttautunut minuun, jätän sen taakseni. 

En koskaan ole ollut erityisen innokas muutosten edessä. Päinvastoin, ne ovat saaneet rintakehäni puristamaan ja käteni hikoamaan. Muutokset pelottavat, sillä ne vievät pohjan siltä vanhalta ja tutulta, kaikelta turvalliselta. Ne luovat uutta, vierasta, tuntematonta. Ja kaikesta huolimatta vain muutos on pysyvää. En ole enää sama ihminen, joka olin vuosi sitten. Me muutumme ja vanhenemme koko ajan. Me voimme vastustaa ja taantua tai olla avoimia ja voimistua. Kaikessa vieraudessaan jokainen muutos on uusi alku. Se voi olla alkua jollekin pienelle tai jopa suuren suurelle. Mahdollisuuksia on lukemattomia ja voimme vain tarrautua niistä johonkin. 

 
Ei ole osuvampaa lausahdusta tähän hetkeen kuin se, että jos unelmasi eivät pelota sinua, ne eivät ole riittävän suuria. Nyt, kun vihdoin olen saanut jalan ovenrakoon unelmani edessä, olen kauhuissani. Mutta innoissani. Pelkään, mutta odotan myös malttamattomana uusia polkuja. Jo lukion alussa olin päättänyt, että haen opiskelemaan psykologiaa, vaikka tiesin, että se on kivinen tie. Opiskelupaikan saamiseen tarvittiin joitain tuloksettomia yrityksiä ja kovaa työtä, mutta nyt se paikka on ansaittu. Jos jotain tuosta rupeamasta opin niin sen, että kaikki on mahdollista, jos vain uskoo pystyvänsä siihen. Vaikka opiskelupaikka ei auennutkaan ensimmäisellä yrittämällä, eikä aivan toisellakaan, en missään vaiheessa myöntänyt tappiotani ja uskotellut, ettei minusta olisi siihen. Vaikka välillä usko olikin hataraa ja hampaita kiristeltiin, en ollut aikeissakaan luovuttaa. En, vaikka jotkut ympärillä epäilivät mahdollisuuksiani. Täytyy uskaltaa uskoa itseensä, olla menettämättä luottamusta mahdollisuuksiinsa ja vain yrittää.

Olen vasta alussa, mutta olen valmis ottamaan vastaan sen, mitä on tullakseen. Tällä viikolla jätän tutun kaupungin, ihanan kämpän, vanhan pääaineeni ja parhaat ihmiset. Edessä on vieras ympäristö, uusi yliopisto, unelmieni pääaine ja tuntemattomat kasvot. Ensimmäistä kertaa eläissäni asun yksin (koiran kanssa). Tämä on merkityksetön askel ihmiskunnalle, mutta jättimäinen harppaus minulle. Kaikessa jännittävyydessään suhtaudun muutokseen seikkailuna. Elämä on suuri matka ja tämä on yksi tienristeys sen varrella. Minulla on niin paljon opittavaa. Sydän hakkaa, mutta mieli on tyyni. Hei hei Oulu. Joensuu, täältä tullaan. Sisko, tahtoisin jäädä, mutta moottoritie on kuuma.

17 kommenttia:

  1. Kylmät väreet! Upea postaus. Paljon tsemppiä uuteen, ihmeelliseen ja ihanaan :)

    VastaaPoista
  2. Ihana postaus. Itse rakastan muutosta ja muutoksia, sillä niissä on valtavasti mahdollisuuksia, mutta parhaiden muutosten edessä olen kieltämättä ollut kauhuissani. Ja onnea psykan opintoihin! Niistä minäkin aikoinaan valmistuin - kulttuuriantropologian (ja muutamien muidenkin..) opintojen jälkeen! Sittemmin tie on vienyt taas usiin suuntiin ;)

    VastaaPoista
  3. Annamarika, kiitos kommentista ja tsemppauksesta! :)

    Outi, olet oikeassa, muutoksissa on aina vapautumisen ja eräänlaisen kaikkivoipuuden tunnetta mukana! Hassua, miten samanlaiset opintohistoriat meillä on takana - kulttuuriantropologin kandin paperit takataskussa lähden tallaamaan psykologian polkuja. Saa nähdä, mihin sitä vielä päätyy! :)

    VastaaPoista
  4. Hieno postaus Anni Minerva! Muutoksista,vaikka ne ensin pelottavat,yleensä seuraa hyvää.Paljon onnea ja menestystä!

    VastaaPoista
  5. Kiitokset Yaelian ja Jenna Johanna! Onnea tässä tarvitaankin :)

    VastaaPoista
  6. Oli ilo lukea postauksesi. Mahtavaa, että saavutit tavoitteesi!Lämpimät onnittelut! :)

    VastaaPoista
  7. Tulipa hyvä mieli. Onnea opintoihin ja seuraavien unelmien toteuttamiseen!

    VastaaPoista
  8. Kiitos Mustikkatyttö ja nonnis! Mukava kuulla, että teksti toi hyvää mieltä :)

    VastaaPoista
  9. Hei Anni Minerva,
    Olipa mukava yllätys löytää blogisi! Onnea ja myötätuulta uuteen alkuun - aivan kutkuttaa vatsanpohjassani puolestasi! Olet sitkeästi luodannut kohti päämäärää, joka nyt onkin aivan käsillä!
    Samaistun jollain tapaa jakamiisi ajatuksiisi:
    Minun opinto-polkuni kiertelevät ja kaartelivat, kahden tutkinnon, ja muutaman työvuoden jälkeen jo lukiossa syttynyt psykologian kipinä vain voimistui, ja sain mahdollisuuden opiskella sitä täällä Köpiksessä - 6 v:n opintojen jälkeen valmistuin (3 v. sitten) ja koen olevani "oikealla hyllyllä".
    Sinulle tsemppiä ja kaikkea hyvää sekä jäähyväisiin että uusiin tuttavuuksiin! Ihana että sinulla on mahdollisuus ottaa koirasi mukaan,
    Parhain terveisin Nina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos upeasta kommentistasi Nina!
      Todella mukava kuulla polustasi ja että koet olevasi oikealla tiellä. Oma intoni opintoja kohtaan vain kasvaa sitä mukaa kun kursseja alkaa, en malttaisi odotella lainkaan! Siirtyminen uuteen kaupunkiin on muutenkin sujunut pehmeästi ja ongelmitta.
      Mukavaa syksyä sinulle!

      Poista
  10. Hih, heti kun luin että psykologiaa, niin arvasin, että Joensuuhun. Se on hei kaupunki pullollaan ihania ihmisiä, tutustut heihin varmasti pian! Onnea uudelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on kyllä ihanan oloinen kaupunki! Heti muuttopäivänä hämmennyin siitä, miten reippaasti joka ikinen naapuri tervehti - vallan uutta ja vierasta tällaiselle pohjoisen asukkaalle :D

      Poista
  11. Olen lueskellut blogiasi jo jonkin aikaa, mutten ole alemmuuskompleksisisena vielä kommentoinut, kun ihanat kakkusi ovat saaneet minut ihailusta mykäksi ilmeisesti. Nyt oli kuitenkin pakko tulla toivottamaan onnea elämän muutoksiin, sillä itsekin olen joutunut kantapään kautta kokemaan niiden raskauden (mm. miten ikävää on opiskella ja asua 400km päässä synnyinseudustaan ja kodistaan). Ihania reseptejäsi kokeilen varmasti jossain vaiheessa vielä, tosin aloitan varmaan jostain simppelimmästä kuin ne raakakakut, niiden maailmaan kun en ole vielä pahemmin perehtynyt ja siten ainesten hankinnankin puolesta shokki saattaisi olla lompakolleni liian suuri :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pipsa ihanasta kommentistasi! Kaukosuhde kotiseutuun on kieltämättä välillä raskastakin, mutta kyllä tästä selvitään, kun on päässyt opiskelemaan haluamalleen alalle ja kaupunkikin on näyttänyt kauniimmat puolensa.

      Tosiaan, aika monet herkkuosaston reseptit pitävät sisällään kalliita ja eksoottisia aineksia. Voisi ollakin aika postata taas jotain back to the basics -kamaa!

      Poista
    2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    3. Back to basics -kama otettaisiin ilolla vastaan ;-)

      Poista