sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Sivu sähköjäniksen päiväkirjasta

Liemessä-blogin Jenni laittoi ilmoille melkoisen houkuttavan haasteen ruokabloggaajille. Ideana on kertoa päivästään rehellisesti ilman kuvankäsittelyä, kaunistelua ja stailausta. Tempauksella viitataan siihen mielikuvaan, tai sen rikkomiseen, joka blogien välityksellä voi syntyä: pilvenharsoista unelmaelämää, täydellisen sopuisaa ateriointia ja säännöllisen hallittua ruokavaliota, joka ei aivan kuitenkaan taida vastata todellisuutta. Pahimmillaan lukijan todellisuuskäsitys voi kuitenkin vääristyä keskellä kauniita ruokakuvia ja viimeisteltyjä reseptejä. Tempaus on huomioitu myös Helsingin Sanomien Nyt-liitteessä.

En oikeastaan pidä itseäni ruokabloggaajana, vaan enemmänkin tyyppinä, pääasiassa köyhänä opiskelijana, joka välillä kirjoittelee keittiöelämästään (välillä muustakin elämästä) blogiin. Siinä on ero, ehkä hiuksenhieno, mutta ero kuitenkin. Olen pyrkinyt pitämään blogini elämänmakuisena, realistisena, enkä aina (välttämättä useinkaan) viitsi tai osaa panostaa kuviin tai verbaaliseen ulosantiin niin paljon kuin haluaisin. Tai kuvaus kyllä sujuu, mutta sommittelu ei millään, tai jos sujuisikin, tämän kämpän ainoa hyvä kuvauspaikka (ts. kirjoituspöytä) on kirjakasan peittämänä. Blogi Reality -haaste oli kuitenki niin koukuttavan houkuttava, että halusin siihen osallistua. Käykää lukaisemassa myös Outin päivästä!

Lauantai 20.10.2012

Herään pari minuuttia ennen seitsemää Aikin levottomaan liikehdintään. Herätyskellon soittoon olisi vielä vartti (kyllä, lauantainakin oli herättävä aikaisin, koska tiedossa oli kiirepäivä!), mutta uni ei tule enää silmään. En kuitenkaan jaksa nousta heti, vaan odottelen, kunnes kello soi ja pari minuuttia enemmänkin. Lopulta kömmin ylös. Poikaystävä on tullut tänne toissapäivänä ja jää nukkumaan, levittäytyy alueelle, jolta nousin, sillä yhden hengen sänky on todellakin aika ahdas kahdelle, mistä johtuen unikin on ollut katkonaista. Teen nopeat aamutoimet ja lähden Aikin kanssa lenkille. Ulkona on vielä hämärää, tiet ovat märät ja varpaani kastuvat. Lenkki kuitenkin kulkee ja olo on hyvä, taidan herätä kunnolla vasta hölkkäilyn aikana.
Kämpille päästyä ruokin koiran ja läksin suihkuun, ennen kuin teen valtaisan puuron tätä ohjetta mukaillen (oli muuten taivaallista!). Luen eKalevan, sähköpostit ja parit foorumikeskustelut. Kämpässä on kuuma ja happi tuntuu loppuvan, sillä jostain syystä ilmastointi ei ole muutamaan päivään pelannut. Ikkuna on ollut jopa yön auki, mutta ilmanvaihto ei vain pelaa. Kymmenen maissa Aik herättää siipan. Päällystän pari kirjaa ja pesen vessan. Vähän klo 11 jälkeen vetäisen wolfen jämät, nappaan eväät mukaan ja lähden pyöräilemään treeneihin, jotka ovat noin 7 km:n päässä. Omat treenini alkaisivat klo 14, mutta alkeiskurssilaisten on osallistuttava kahdesti edistyneempien treeneihin apuhommiin, jotka ovat ennen omia treenejäni, eli klo 12. Matkan varrella tapaan derbykaverin ja menemme yhtämatkaa. Ilma on kaunis ja raikas, aurinko paistaa, muttei enää lämmitä.


Lopulta en ehdikään syödä eväitäni ennen omia treenejäni ja rääkin tietäen olen viimeistään lopputunnista aika poikki. Treenit loppuvat neljältä ja pahimpaan heikotukseen vedän eväspatukan ja luomusoijakaakaon varusteita vaihtaessani, edessähän on taas se pyörämatka takaisin. Olen edelleen melko kehno luistelija, mutta jotain kehitystä huomaan! Usein matkalla päädyn potemaan pahaa mieltä osaamattomuudestani, sillä itseruoskinnan jalon taidon osaan, jos jotain. Tällä kertaa en kuitenkaan ole sillä linjalla, vaan fiilis on hyvä, kaikkensa antanut ja kehittynyt! Huom. rullaluistelukertani on laskettavissa yhden käden sormilla, joten onko edes kohtuutonta vaatia kummoisia taitoja itseltään... Matka taittuu mukavasti kaverin seurassa, aurinko on edelleen asemissa, mutta laskusuunnassa.

Noin klo 16:30 olen takaisin kämpillä. Siippa on ruokkinut Aikin ja käyttänyt hieman pihallakin. Selkä ja pakarat tulessa raahaudun jääkaapille, jonne muistin edellisenä iltana laittaa pakastimesta sulamaan parsa-tofupiirakkaa. Lämmitän sen pannulla ja tekaisen kylkeen nopean salaatin, jonka hukutan hapankaaliin sekä oliiviöljyyn. Pieni hetki levähdystä, Fisherman's Friendejä, jumitusta koneella ja neulomista, ennen kuin lähdetään Aikin kanssa iltakävelylle, joka on aina noin tunnin pituinen lenkki. Lenkin jälkeen venyttelen ja tekaisen iltapalaa ennen kuin alamme katsoa leffaa (The Devil's Backbone). Mutustan samalla hieman siipan tortillasipsejä. Leffan jälkeen, noin klo 22:30, olenkin niin totaalisippi, ettei auta kuin kömpiä sänkyyn siipan jäädessä vielä valvomaan. Taidan nukahtaa saman tien.
Suvantosilta lenkin varrella
Kirj. huom. Tämä ei ehkä vastaa aivan tavanomaista päivääni mm. seuraavista syistä: a) siippa on täällä, b) yleensä päivääni kuuluisi edes jonkin verran opiskelua, mutta nyt siihen ei jäänyt aikaa ja c) en useinkaan ole sentään aivan näin kiireinen harrastusten vuoksi. Paloin kuitenkin halusta toteuttaa tällaisen päiväkirjamaisen postauksen välittömästi, ja nyt kohdepäivä vain sattui olemaan pää kolmantena jalkana menoa. Ei ihan jokapäiväistä elämää (onneksi!), mutta välillä tällaistakin tulee eteen. Haaste oli kuitenkin erittäin mukava toteuttaa, joten ehkä teen vielä uusinnan sellaisesta ihan perusperuspäivästä :)

9 kommenttia:

  1. Tätä oli kiva lukea! Ihanan herkullisen näköinen puuro.Aik...oletko koskaan laittanut kuvaa tänne hauvastasi,olisi kiva nähdä....

    VastaaPoista
  2. Onpa hyvä idea tämmönen reality check -tyyppinen päiväkirjailu. Voisinpa innostua itekin tekemään tämmösen :)

    VastaaPoista
  3. Tykkäsin myös lukea tätä.. Toisaalta en nyt ihan hirveätä "reality checkiä" saanut, sillä lauantaipäiväsi kuulosti omaan mieleeni esimerkillistä: terveellistä syömistä, ulkoilua, liikuntaa, myös hyötyliikuntaa, rentoutumista hyvän leffan ja seuralaisen kanssa (Devil's Backbone on muuten hyvä!) Laitoin kyllä merkille että syöt aika vähän liikuntamäärään verrattuna. Samoin sen ettei sun ehkä tarvitse "panostaa" blogiin, koska miellyttävän kuuloiset tekstit ja tosi kauniit kuvat näyttävät tulevan luonnostaan. :>

    VastaaPoista
  4. Yaelian, kiitos! Voi kyllä Aikista on paljonkin kuvia täällä, kaikissa postauksissa Aik-tunnisteen takana (http://aistitasolla.blogspot.fi/search/label/Aik) :) Olikos sinullakin koira?

    Annie, teehän toki! Näitä on ollut mukava lukea muiden tonteilta.

    Kafi, kiitos kommentistasi! :) Siksi viimeisenä onkin writer's notet, että tämä nyt ei ollut ihan tavanomaisin lauantai seuralaisineen kaikkineen :) Allekirjoitan tuon, että eilisen syöminen jäi niukaksi suhteessa liikuntamäärään, ja syy onkin oikeastaan tuossa liikuntamäärässä, koska aika jäi kortille. Ennakoin päivän kiireitä tankkaamalla tuohon aamupuuroon paljon energia- ja hiilaripitoista, varaamalla välipalaa mukaan ja niin edelleen, napostelin pähkinöitä ja kuivahedelmiäkin. Tämä ei siis ole esimerkki normaalin päivän syömisistäni!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on Bambi-niminen koira (suurimmaksi osaksi kääpiöpinsseri ja sitten osittain jotain muuta,tuntematona)kuvia hänestä enemmän toisessa blogissani.Kävin katsomassa Aikin kuvia;ihana!Bambista taas on täällä
      http://appelsiinipuunalla.blogspot.co.il/search/label/Bambi

      Poista
    2. Kävin katsomassa Bambin kuvia, miten söpö olento! :) Aik täyttää joulukuussa kolme vuotta (tarkaa syntymäaikaa ei tosin tiedetä), samalla tulee kuluneeksi kaksi vuotta siitä, kun Aikin kotiutin.

      Poista
  5. Näitä reality -juttuja on ollut mukava lukea niin täällä kuin muissakin blogeissa. Itse olen ollut niin laiska, etten millään ole jaksanut alkaa puuhaan. Toisaalta tuntuu, ettei sellaista normipäivää ole ollutkaan, josta jutun olisin voinut tehdä. Tai sitten sen normipäivän on huomannut vasta illalla ja sehän on jo myöhäistä, kun mitään kuvia ei ole otettuna. Höh! pitäisi viitsistyä nyt, kun kuitenkin olen tykkännyt muiden juttuja lukea, olisi vain reilua tehdä vastavuoroisesti vastaava itse. Katsotaanpa miten huomisen käy...

    VastaaPoista
  6. Esimerkillinen tai ei, kivalta vaikuttaa tuo sinunkin tosielämäsi :) Ruokabloggaajien fb-ryhmässä herätti muuten lievää ihmetystä se, että raakaruoka-bloggaaja todella syö oikeassakin elämässä raakaa..!

    VastaaPoista
  7. Paula, minulta postaus tuli nopeasti, kun päätin tiukasti ennakkoon, että minä päivänä sitten pidän haasteen mielessäni (joka ei sitten ollutkaan ihan normipäivä, mutta katsellaan pian uusiksi toisen päivän merkeissä :). Olisikin mukava lukea päivästäsi! Älä ota stressiä tästä, eihän sitä hetinyt ole tehtävä, vaan ehtii sen sitten kun itsestäsi tuntuu hyvältä :)

    Outi, kyllä tällaiset kiirepäivät tekevät joskus ihan hyvääkin! Jotenkin myös nautin siitä hallitusta kaaoksesta, kuten siitä aivan toimettomana rauhoittumisestakin. Se on se tasapaino! Jännä kuulla! Toisaalta ihan ymmärrettävääkin, jos raakaruoka ei ole niin tuttu asia, saattaa se tuntua hyvinkin vieraalta.. Enhän minäkään tosin pelkkää raakaa syö, eikä varmaan ihan kaikki muutkaan raakailijat, mutta pääpointti on siinä, että joka päivä jotain, yleensä aika paljon, tuoretta :)

    VastaaPoista