tiistai 31. heinäkuuta 2012

Nyt on jo pimeää, huomenna vaihtuu elokuuksi

Kesän aikana olen...

Matkustanut autossa satoja kilometrejä.
Päässyt kouluun, johon olen halunnut.

Saanut pientäkin pienemmän vuokrakämpän.
Viettänyt tuplaläksiäisiä.

Syönyt monta kiloa mansikoita.
Nauttinut kahvista.
Nähnyt upeita ihmisiä.
Osallistunut katutaideteoksen maalaamiseen.
Treenannut kovaa.
Treenannut vähän kevyemmin.
Hiljentynyt joogaan.
Lykännyt tenttikirjojen avaamista ja esseen kirjoittamista ("Ehtiihän sitä aina huomenna..."
Ollut taidenäyttelyn avajaisissa.

Ollut mökillä.
Pikkusisko pelaa parasta mökkipuuhaa - sulkapalloa!

Ihastellut auringonlaskua.

Uinut aamulla. Uinut päivällä. Uinut illalla.
Uinut järvessä. Uinut montussa. Uinut meressä.
Onkinut.
Osallistunut North Prideen.
Katsonut hienoja leffoja.
Ja vaikka mitä muuta.

Onneksi kesä jatkuu vielä elokuunkin!

perjantai 27. heinäkuuta 2012

Lähes paljain jaloin (barefoot-kengistä)

Kuluneen kuukauden aikana minulta on muutamaankin otteeseen kyselty käyttämistäni juoksukengistä, Vibram FiveFingerseistä. Nykyisinhän urheilukauppojen juoksukenkähyllyt notkuvat vaihtoehtoja, joista valita, ja ihan huomattavan (ja todennäköisesti yhä vain kasvavan) osan noista valikoimista muodostavat erilaiset paljasjalka- tai minimalismikengät. Itse ostin Fingerini kolme vuotta sitten Jyväskylän Intersportista, sillä niitä ei vielä silloin saanut Oulusta. Nyttemmin ainakin Raksilan City Sport myy monenlaista mallia, hintakin pyörii samoissa lukemissa hyvien perusjuoksukenkien kanssa.

Ihmisen luonnollinen askellus onnistuu parhaiten täysin avojaloin, johon kesällä onkin hyvät edellytykset. Pehmeä nurmi tuntuu mukavalta jalkapohjassa sekä varpaissa, ja metsäpolun epätasainen maasto hieroo ja harjoittaa jalkaterän pieniä, mutta ehdottoman tärkeitä lihaksia. Avojaloin kävely on paras tapa pitää yllä näiden lihasten kuntoa, sillä rosoisella alustalla joutuu ainakin aluksi melkeinpä huomaamattaankin aktivoimaan niin varpaiden, jalkapohjan sekä sisä- että ulkosyrjien lihakset. Kaupungeissa jalkaan usein tarvitsee kuitenkin jonkinlaista suojaa, sillä vaikkapa lasinsiruja löytää välillä yllättävistäkin paikoista. Erilaiset minimalistiset kengät, kuten Five Fingersit ovat tällöin täsmävalinta. Niiden ohut pohja suojaa jalkaa teräviltä kiviltä, jopa lasinsiruilta, sallien kuitenkin jalan luonnollisen liikkeen ja maaston vaihteluiden havaitsemisen. Pienetkin kivet tuntee jalan alla, mutta vain lempeästi hieroen, ei satuttaen. Paljasjalkailua mukaileva kenkä antaa aivan uuden merkityksen ulkoilulle, kun maaston tuntee jalkapohjan alla. 

Sieltä se tulee...

Alkuun saatat joutua totuttelemaan paljasjalkakenkiin (tai hc-paljasjalkailuun) vähitellen, sillä asennon, liikkeen ja oman rytmin löytäminen vie aikansa. Juostessa olennaisinta on huomioida, että juoksuasento on täysin erilainen kuin valmiiksi iskuvaimennetuilla ja kaikin mahdollisin tavoin tuetuilla ilmatyynyadidaksilla. Juostessa ei missään nimessä tulla kanta edellä maahan, vaan ensimmäisenä maahan tulee päkiä. Päkiäaskellus on ihmisen luonnollinen juoksuasento. Se mahdollistaa jalan oman iskunvaimennuksen, sillä askel joustaa tällöin aina nilkasta lähtien vaimentaen tärähdystä. Alkuun tämä "uusi" (tai ehkä paremminkin unohtunut) juoksutekniikka saattaa aiheuttaa pohkeiden ylenpalttista hapotusta ja polttelua, mutta rauhallisesti totutellen keho tottuu ;) Ennen kaikkea malttia harjoitteluun. Mikäli jalkaterän lihakset ovat heikossa kunnossa, voivat nekin ylirasittua. Useimmissa merkkikengissä ongelmana onkin juuri se, että kaikkien mahdollisten tukien myötä jalkapohjan ei tarvitse käyttää omia lihaksiaan, jolloin ne heikentyvät.  Heikentyneet jalkalihakset altistavat erilaisille rasitusvammoille, asentovirheille ja muille haitoille.

Aina välillä kuulen uhmakkaasti painotettavan, etteivät paljasjalkakengät sovi asfaltille. Tietysti pururata tai metsäpolku on aina parempi alusta juoksemiselle, olipa kyseessä barefoot- tai peruslenkkarit, mutta ei alfalttijuoksusta tarvitse luopua. Tässäkin avainsana on tekniikka ja maltti. Kun hallitsee luonnollisen päkiäaskelluksen, iskunvaimennus on tällöin riittävää kovemmallakin alustalla. Toki jokaisen on itse tunnusteltava, miltä meno tuntuu. Jos asfaltilla juokseminen aiheuttaa kipua tai kiristyksen tunnetta, ei sitä kannata sitten tehdä. Minulla ei ole ollut ongelmia sen suhteen ja olen tehnyt pitkiäkin lenkkejä asfalttipainotteisessa betoniviidakossa.
 

Olen aivan myyty Vibrameilleni. Ne ovat äärimmäisen kevyet, hengittävät, veikeän näköisetkin (ymmärrän kyllä myös ne vieroksuvat katseet) ja istuvat jalkaan täydellisesti. Useimmat peruslenkkarit tekevät minulla varpaisiin kovettumia ja rakkoja, mutta Fingereillä en ole sellaisia onnistunut saamaan. Ainoa heikko kohta Fingereissä on se, etteivät ne juurikaan pidä vettä. Jos tie on lainkaan märkä, ovat kohta varpaasikin. Mutta emmehän me ole sokerista tehtyjä, vai? 
Entä sitten talvella? Koska Five Fingereissä on jokaiselle varpaalle oma paikkansa, ne ovat myös "umpinaista" lenkkaria viileämmät. Pakkasten tullessa oman kylmäkynnyksen kyllä oppii tuntemaan, itselläni raja juoksulenkeillä liikkuu siinä kymmenen pakkasasteen kieppeillä. Sen jälkeen varpaat alkavat kohmettua, mutta tämäkin ongelma on ratkaistu. Viime talvena puin villasukat Fingerien päälle, eipä palellut enää :)

... Ja sinne se menee!

tiistai 24. heinäkuuta 2012

Kylmä kahvi kaunistaa

... Tai ainakin se virkistää!

Jäälatte on loistava piristysruiske lämpimille päiville, kun kaipaa virtaa, mutta kuuma kahvi ei houkuttele. Vaikka kovin hellelukemiin ei ollakaan tänä kesänä päästy maistuu kahvijuoma siitäkin huolimatta. Itse tehty mantelimaito pehmentää makua mukavasti ja ekstraviileyttä (ja -potkua) mukaan tuovat kahvijääpalat (kuvan lasista niitä ei näe, sillä ne peittyivät vaahdon alle)! Jääpaloiksi voi jäädyttää muutakin kuin vettä, esimerkiksi laimennettu sitruunamehu tai appelsiinimehu sopivat jääveteen, mutta yhtä hyvin myös kahvi, rooibos ja monet muutkin lämpimänä juomana tutut maut. Jos et halua kovin kofeiinipitoista juomaa, korvaa kahvi vaikkapa vahvalla pakuriteellä, tai käytä pelkästään kahvijääpaloja mantelimaidon (tai muun kasvimaidon) sekaan. 



Jäälatte

1 osa hyvää, tummapaahtoista vahvaa kahvia
2 osaa mantelimaitoa tai muuta kasvimaitoa
maun mukaan agavea/hunajaa/steviaa
ripaus vaniljaa
(kahvi)jääpaloja

Keitä kahvi ja laita se jääkaappiin jäähtymään.
Sekoita kylmä kahvi, kasvimaito, makeutus ja vanilja teho- tai sauvasekoittimella, kaada korkeaan lasiin ja lisää sekaan jääpalat.

torstai 19. heinäkuuta 2012

Tomaattikräkkerit ♥

Kun kerran on kräkkereiden tekemisen makuun päässyt, alkaakin ideoita pulppuamaan sitten ihan urakalla. Idätetty tattari on alkanut pitää pintansa yhtenä pääraaka-aineena, sillä se tuo kräkkereihin leipämäisyyttä ja ruokaisuutta, olematta kuitenkaan kovin raskas sulateltava. Sen maku on myös omaan suuhuni miellyttävä, mutta tietysti tilalla voi käyttää vaikkapa manteleita. Nämä kräkkerit syntyivät, jälleen, siitä mielettömästä tomaatinhimosta, jota olen alkukesästä alkaen potenut. Siksi maussa onkin sellaista vienoa pitsamaisuutta. Erityisen hyviä nämä kräkkerit ovat peston kanssa!

Tomaattiset kräkkerit  
(noin 12 suorakaiteen muotoista keksiä)

1 dl kuivia tattarin jyviä => idätä*
6 aurinkokuivattua tomaattia (ei öljyyn säilöttyjä)
2 taatelia
1 dl vettä
½ dl chian siemeniä
1 iso tai 2 pientä tomaattia

Laita taatelit ja ak-tomaatit likoamaan desiin vettä muutamaksi tunniksi. Soseuta ne sitten tomaatin kanssa ja lisää soseeseen chian siemenet. Hyydytä noin tunti. Laita sitten tattarin idut ja tomaatti-chia -seos leivontakulhoon ja lisää seuraavat ainekset:

½ dl auringonkukansiemeniä
½ dl pellavansiemeniä
1 valkosipulin kynsi murskattuna
½ tl suolaa
oreganoa, basilikaa, paprikajauhetta, pippureita, chiliä

Surauta seosta sauvasekoittimella muutamia kertoja, että saat taikinamaisen, mutta rouhean koostumuksen.  Maistele ja lisää mausteita, jos tarvii. Levitä taikina uunipellille noin sentin (tai vähän alle) paksuiseksi levyksi ja vedä taikinapyörällä suorakaiteiksi. Kuivata 40-asteisessa uunissa luukku raollaan tai kuivurissa noin 8 tuntia.

* Huuhtele tattarit huolellisesti siivilässä. Liota noin 10 minuuttia, valuta, huuhtele kertaalleen ja siirrä idätysastiaan (lasipurkki tai ihan vaikka keraaminen vuoka, jonka voi peittää vaikka talouspaperilla). Siirrä pimeään ja idätä reilu vuorokausi. Sekoittele välillä.

lauantai 14. heinäkuuta 2012

Lempeinä aamuina

Olen aivan hullaantunut kesästä ja sen rehevästä vihreydestä! Lomailun väliin on mahtunut niin tenttikirjoja, uimista, mökkeilyä, yrttiretkiä kuin kiloittain mansikoita, ja samoilla linjoilla jatketaan vielä muutama viikko. Mikä onkaan kesäisempää kuin mansikat ja ihanan aromikkaat ruusut? Kauniissa punasävyissään ne ovat puhdasta rakkausruokaa, joilla aamu alkaa lempeästi hyräillen.

 

Ruusuinen mansikkasmoothie

mansikoita
kourallinen ruusun terälehtiä
kourallinen sitruunamelissaa, basilikaa tai vaikkapa mesiangervoa
1 rkl chian siemeniä
1 pakastettu banaani (käytin steviaa)
viipale luomusitruunaa kuorineen
½ tl vaniljaa
(jääpaloja)

Blendaa kaikki ainekset sileäksi smoothieksi.







Pehmeä ruusupuuro

1 dl höyryttämättömiä kaurahiutaleita
1 rkl kultaisia pellavansiemeniä
2 viikunaa

Pilko viikunat ja sekoittele kaikki ainekset kulhoon. Jätä vetäytymään jääkaappiin yön yli. Lisää aamulla:

kourallinen mansikoita
kourallinen ruusun terälehtiä
½ banaani
½ tl vaniljaa
(lucumaa, tocotrienolsia)
(kourallinen vaikkapa viinimarjanlehtiä)

Blendaa yön yli vetäytynyt puuropohja ja kaikki loput ainekset samettiseksi puuroksi.

Psst! Halon puolella on ihana haastattelu Jolien neitokaisista ja arvonta!

lauantai 7. heinäkuuta 2012

Kesän viilein smoothie

Aurinko on hellinyt kuluneen viikon aikana lämpimästi meitä pohjoisempiakin asujia. Helteisimpinä päivinä mieli ei tee mitään kovin raskasta syötävää ja vilvoittavat elementit houkuttavat. Raakajäätelöiden ohella ovat smoothiet tässäkin asiassa varsin optimaalisia pieniä aterioita, sillä ne eivät vaadi paljoa keittiössä hääräämistä ja oikeilla komboilla lopputuloskin auttaa sen verran, että jaksaa auringonpaahteessa kirmata lähimmälle uimarannalle. Ihana lämpö, ihana kesä!


Minttu on helteisten päivien pelastaja. Se toimii viilentäjänä ja on hyväksi ruuansulatukselle. Sen vahva maku on omiaan piristämään vanhojen tuttujen ruokien makumaailmaa, mutta ehkä ihanimmillaan se sekoittuu toiseen rakkausruokaan: suklaaseen. Minttusuklaapirtelössä yhdistyy kaikki hellepäivän tarpeet: viilennys, helppous, ravitsevuus ja keveys.

Minttu-suklaa -vihersmoothie

kourallinen tuoretta (vahvaa) minttua
kourallinen pinaattia tai nokkosta
1 pakastettu banaani
2 rkl kaakaonibsejä
pari desiä mantelimaitoa
2 tippaa minttuöljyä
½ tl vaniljaa
(jääpaloja)

Blendaa kaikki ainekset sileäksi. Rouhi pinnalle hieman kaakaomassaa ja herkuttele auringon lämmössä ;)

sunnuntai 1. heinäkuuta 2012

Tomaattikastike

Viimeaikaista ääretöntä tomaattihimoani ja sen seurauksia tomaatinkulutuskäyttäytymiseeni voisi kuvata fraasilla "parempi överit ku vajarit". Olen syönyt tomaatteja kilokaupalla tuoreena tai kuivattuna, soseena, kräkkereissä, salaatissa, keitoissa, sellaisenaan hyvän suolan kanssa, ja lukuisilla muilla tavoilla. Muutun kohta varmaan itsekin yhtä punaiseksi ja pyöreäksi.

Raakaruoan osuus lautasella on ollut vahvassa noususuhteessa sitä mukaa, kun ilmat ovat lämmenneet. Vaikka en varsinaisesti ole koskaan ollut riisin ystävä, tuli nyt kuitenkin tarve saada jotain saman tapaista syötävää. Tiedättehän, jotain vaikeasti haarukoitavaa lisuketta kastikkeen kera. Idätetty tattari on toinen suosiotaan kasvattanut aines, joten tuntui loogisesti vetää kaksi lankaa yhteen. Tattaria tomaattikastikkeella, oh my. Kastike muistuttaa hieman tätä aiemmin tekemääni chili sin carnea, ja edelleen vannon kaakaonibsien nimeen tuollaisissa soosseissa. Ne tuovat todella mukavaa rouheutta ja maku sopii tomaattipohjaan kuin nenä päähän.

Tomaattikastike (yhdelle)

1 isohko tomaatti
3 aurinkokuivattua tomaattia
1 taateli
1 valkosipulin kynsi
musta- ja valkopippuria
ripaus chiliä
reilusti kuivattua oreganoa ja tuoretta basilikaa
2 rkl kaakaonibsejä

Liota aurinkokuivattuja tomaatteja ja taatelia muutama tunti pienessä määrässä vettä, niin, että ne juuri ja juuri peittyvät. Soseuta sitten tasaiseksi kaikki ainekset, paitsi kaakaonibsit. Lisää lopuksi kaakaorouhe ja tarjoa kastike heti mieluisen lisukkeen kanssa, olipa se sitten riisiä, makaronia tai idätettyä tattaria, kuten minulla.