tiistai 28. elokuuta 2012

Terveisiä muutoksesta

Olen varovaisesti vihjannut joissain postauksissani siitä, mitä elämässäni on meneillään. Pääsin vihdoin opiskelemaan yliopistoon sitä alaa, josta olen monta vuotta haaveillut. Tämä tarkoittaa niin tutun yliopiston hyvästelyä kuin muuttoa synnyinseudultani. Olen keskellä suurta muutosta, jollaista en ole aiemmin kohdannut. 


Muutin Ouluun kolme vuotta sitten opiskelujeni perässä. Olen kuitenkin asunut Oulun seudulla koko ikäni ja tämä on kotiseutuani. Näistä kolmesta vuodesta ensimmäinen puolisko meni paikkaa hakiessa, jälkimmäisestä puoliskosta iso osa siitä nauttiessa ja loput valmistellessa siitä irtautumista. Niin paljon kuin kaupungista pidänkin, olen aina kaivannut toisaalle. Niin paljon kuin pääaineestani pidänkin, tiesin aina, että se oli vain toinen vaihtoehto, hätävara, siinä, missä ykkösvaihtoehto pysyi aikansa saavuttamattomissani. Nyt, kun Oulu vihdoin on näyttänyt kauneimman puolensa ja asuttautunut minuun, jätän sen taakseni. 

En koskaan ole ollut erityisen innokas muutosten edessä. Päinvastoin, ne ovat saaneet rintakehäni puristamaan ja käteni hikoamaan. Muutokset pelottavat, sillä ne vievät pohjan siltä vanhalta ja tutulta, kaikelta turvalliselta. Ne luovat uutta, vierasta, tuntematonta. Ja kaikesta huolimatta vain muutos on pysyvää. En ole enää sama ihminen, joka olin vuosi sitten. Me muutumme ja vanhenemme koko ajan. Me voimme vastustaa ja taantua tai olla avoimia ja voimistua. Kaikessa vieraudessaan jokainen muutos on uusi alku. Se voi olla alkua jollekin pienelle tai jopa suuren suurelle. Mahdollisuuksia on lukemattomia ja voimme vain tarrautua niistä johonkin. 

 
Ei ole osuvampaa lausahdusta tähän hetkeen kuin se, että jos unelmasi eivät pelota sinua, ne eivät ole riittävän suuria. Nyt, kun vihdoin olen saanut jalan ovenrakoon unelmani edessä, olen kauhuissani. Mutta innoissani. Pelkään, mutta odotan myös malttamattomana uusia polkuja. Jo lukion alussa olin päättänyt, että haen opiskelemaan psykologiaa, vaikka tiesin, että se on kivinen tie. Opiskelupaikan saamiseen tarvittiin joitain tuloksettomia yrityksiä ja kovaa työtä, mutta nyt se paikka on ansaittu. Jos jotain tuosta rupeamasta opin niin sen, että kaikki on mahdollista, jos vain uskoo pystyvänsä siihen. Vaikka opiskelupaikka ei auennutkaan ensimmäisellä yrittämällä, eikä aivan toisellakaan, en missään vaiheessa myöntänyt tappiotani ja uskotellut, ettei minusta olisi siihen. Vaikka välillä usko olikin hataraa ja hampaita kiristeltiin, en ollut aikeissakaan luovuttaa. En, vaikka jotkut ympärillä epäilivät mahdollisuuksiani. Täytyy uskaltaa uskoa itseensä, olla menettämättä luottamusta mahdollisuuksiinsa ja vain yrittää.

Olen vasta alussa, mutta olen valmis ottamaan vastaan sen, mitä on tullakseen. Tällä viikolla jätän tutun kaupungin, ihanan kämpän, vanhan pääaineeni ja parhaat ihmiset. Edessä on vieras ympäristö, uusi yliopisto, unelmieni pääaine ja tuntemattomat kasvot. Ensimmäistä kertaa eläissäni asun yksin (koiran kanssa). Tämä on merkityksetön askel ihmiskunnalle, mutta jättimäinen harppaus minulle. Kaikessa jännittävyydessään suhtaudun muutokseen seikkailuna. Elämä on suuri matka ja tämä on yksi tienristeys sen varrella. Minulla on niin paljon opittavaa. Sydän hakkaa, mutta mieli on tyyni. Hei hei Oulu. Joensuu, täältä tullaan. Sisko, tahtoisin jäädä, mutta moottoritie on kuuma.

lauantai 25. elokuuta 2012

Elokuu, elon kuu

Ilmassa tuoksuu syksy ja jopa puiden lehdet ovat alkaneet menettää kirkasta vihreyttään. Elokuu on vielä loppukesää, mutta tänä vuonna lämpö taisi loppua lyhyeen. Kesän viimeinen kuukausi on vierähtänyt mökillä, kahviloissa, kotikotona ja kävimpä juoksemassa Likkojen Lenkinkin. Samalla olen tehnyt hiljaista valmistautumista edessä olevaan muuttoon ja muutokseen: vieras kaupunki ja uusi koulu kutsuvat. Syntymäpäivänikin sijoittuvat loppukuuhun, joten kakkuakin on syöty. Toistamiseen.
 

Tämä raakakakku on sanalla sanoen perfecto. Brownie-pohja on salainen bravuurini kaikessa ihanassa tahmaisuudessaan. Ainesosalista vaikuttaa pitkältä ja vaikealta, mutta loppujen lopuksi tekeminen on äärimmäisen helppoa ja lopputulos aineksien arvoinen. Jos irish mossia ei ole saatavilla, voisi kokeilla laittaa sen sijaan hunajaa, kookosöljyä ja hunajaa - tällaista versiota en kuitenkaan itse ole kokeillut, mutta sisäinen ideakokki tuumailisi sen toimivaksi. Useimmiten kuorrutan kakun minttusuklaalla tai marjaisella chia-hillolla, mutta nyt säädin hieman uudenlaista. Browniena kakku kyllä menee ilman kuorrutteitakin. Ja tämä on sitten erittäin tuhtia tavaraa.


Kinuski- ja suklaahunnutettu marjainen brownie
(halkaisijaltaan 20 cm:n vuokaan)

3 dl saksanpähkinöitä (liotettuna ja kuivattuna)
1 dl manteleita (liotettuna ja kuivattuna)
1 dl mantelijauhoa (tai esim. tattarista jauhettua)
2 dl taateleita pilkottuna
1,5 dl rusinoita
1 dl kaakao- ja carob-jauhetta
1/2 dl kookosjauhoa
2 rkl lucumaa
ripaus suolaa ja kanelia
3 dl irish moss geeliä*

*Valmista irish moss huuhtelemalla kourallinen levää kylmässä vedessä. Laita se vedellä täytettyyn kulhoon jääkaappiin yön ajaksi. Blendaa noin 4 desissä kylmää vettä sileäksi geeliksi.

Jauha kuivat pähkinät rouheaksi jauhoksi. Lisää pienissä erissä taatelit ja rusinat sekä loput kuivat ainekset. Tee loppuosa taikinasta pienissä erissä, eli ota osa seoksesta eri kulhoon, lisää irish moss -geeliä ja blendaa tai soseuta sauvasekoittimella. Minä teen taikinan kahdessa erässä. Laita tahnamainen taikina vuokaan ja heitä kakku jääkaappiin. 

Pinnalle:
mustaherukoita ja mustikoita (painele hieman kakun pintaan)

Kinuski:
1 dl kookosöljyä
1 dl vettä
1 dl agavea tai hunajaa
1,5 dl lucumaa
1 tl vaniljaa

Sulata kookosöljy, lisää lucuma, makeutus ja vanilja, sekoita tasaiseksi. Lisää lopuksi vesi (pienissä erissä) ja sekoita hyvin. Kaada kakun sekä marjojen päälle ja laita pakastimeen jähmettymään suklaan teon ajaksi. Halutessasi voit ottaa osan erilleen koristeluja varten.

Suklaakuorrute:
1 dl kookosöljyä
2 rkl kaakaovoita
1/2 dl lucumaa
1/2 dl kaakaojauhetta
2 rkl agavea tai hunajaa
ripaus steviaa ja vaniljaa

Sulata rasvat vesihauteessa ja sekoittele kaikki ainekset keskenään tasaiseksi. Ota kakku pakkasesta ja levitä suklaa päällimmäiseksi. Laita jääkaappiin puoleksi tunniksi. Ota kakku lämpeämään ainakin vartti ennen tarjoilua.


Ja vielä kuva molemmista tarjolla olleista kakuista, joista toinen on rakkaan pikkusiskoni leipaisema maustekakku, nam!

perjantai 17. elokuuta 2012

Persikkasesonki

Persikat ja aprikoosit ovat jo tovin olleet parhaimmillaan ja halpoja. Tietysti nautin kotimaan sadosta kaikin mahdollisin tavoin kun sitä nyt saa - kasviksia, mustikkaa, villiyrttejä sun muuta kuluu ihan laittomia määriä - mutta eksoottisia hedelmiä nautin silloin tällöin, tuovathan ne mukavaa vaihtelua. Pehmeä aamupuuro on jo eräänlainen klassikko, joten sinnehän niitä persikoitakin laitetaan, jos ei heti sellaisenaan syödä. Tämä kirkastaa sateisemmankin päivän ja antaa energiaa päivän puuhia varten.

Laita illalla kulhoon:
1 dl höyryttämättömiä kaurahiutaleita
1 rkl (kultaisia) pellavansiemeniä
4 kuivattua aprikoosia pilkottuna
1,5 dl mantelimaitoa tai vettä

Sekoita keskenään ja laita jääkaappiin vetäytymään. Lisää aamulla:
2 kypsää (luomu)persikkaa
puolikas kypsä banaani tai maun mukaan steviaa
1 rkl lucumaa
ripaus vaniljaa
(kourallinen vadelmanlehtiä kun täältä ei vielä löydä vadelmia)

Blendaa kaikki ainekset keskenään samettiseksi. Lisää pinnalle reilulla kädellä siemeniä tai muita haluamiasi höysteitä.

maanantai 13. elokuuta 2012

Kesäpasta

Voi tätä tuoreiden kasvisten ja vehreyden kulta-aikaa! Rakastan kesän kasvikautta: parsa- ja kukkakaalta, kesäkurpitsaa, tuoreita sipuleita, kotimaista paprikaa, kaikkea. Kasvimaat puskevat uutta elämää ja hevi-osastot notkuvat runsaudensarvena, jota minä katselen osaamatta päättää, mitä niistä lukemattomista vaihtoehdoista valitsisin. Tomaattikastikkeesta on tullut jo vakiokamaa keittiössäni. Sen nopeus ja helppo varioitavuus sopii kesään, kun ruoanlaittoon ei välttämättä huvita jumahtaa pitkäksi aikaa. Kesäkurpitsapasta on toinen kesän suosikkeja, ja yhdessä ne ovatkin varsin mukava yhdistelmä. Tällaista olen viime aikoina tehnyt:

Kesäkurpitsapasta:

kesäkurpitsaa
hyvää suolaa

oliiviöljyä, mustapippuria
tuoretta basilikaa ja ruohosipulia

Pese kesäkurpitsa huolellisesti ja viipaloi ohuiksi lastuiksi. Laita viipaleet lautaselle tai kulhoon, ripottele pinnalle suolaa ja hiero se niin, että sitä on kaikkialla. Jätä valmistumaan siksi aikaa, kun valmistat kastikkeen.

Tomaattikastike:

3 aurinkokuivattua tomaattia (liota pari tuntia)
1 taateli (liota pari tuntia)
1 iso tomaatti
0,5 dl kuorittuja hampunsiemeniä
pala kevätsipulia
pippuria

Soseuta kaikki ainekset sauvasekoittimella, lisää tarvittaessa vettä. Maista ja lisää tarpeen mukaan mausteita. Tarjoa heti.

Laita "itketetyt" kesäkurpitsaviipaleet talouspaperin päälle ja pyyhkäise niiden pinnalle noussut neste pois. Asettele lautaselle ja rouhi pinnalle mustapippuria. Norota päälle oliiviöljy ja lisää silputut basilikanlehdet ja ruohosipuli. Kaada tomaattikastike päälle ja syö.

keskiviikko 8. elokuuta 2012

Kermamutakakku

Siipallani oli syntymäpäivät ja kysellessäni, millaista kakkua hän toivoisi, vastaus oli kutakuinkin tällainen: "Sellainen mutakakku, joka on kuitenki kermakakku ja ja jossa on vähintään kilo voita ja kaks sokeria." Mielikuvituksellisuus herkkujen suhteen kertonee kai henkisestä iästä? Viime vuonna herkuttelimme pätkiskakulla, mutta tämän toiveen kohdalla ajattelin pysyä raakaleivonnan sijaan perinteisellä linjalla. Lisäksi halusin kokeilla uutta ohjetta vanhan, parhaaksi tituleeraamani vegaanisen mutakakun sijaan ja sainkin tilaisuuden testata Herkku ja Koukku -blogista löytyvää kesäkakkua. Prikulleen en ohjetta noudattanut, alla siis resepti siten kuin sen itse tein. Ehkä kilojen sijaan riittää, että rasvaa on desi, sokeria kaksi. Suhdehan pysyy ainakin samana!

Vegaanisissa mutakakkuohjeissa se perusongelma on aina sen mutaisuuden puuttuminen. Vaikka lyhensinkin alkuperäisen ohjeen sanelemaa paistoaikaa lähes puoleen, ei tämäkään kakku ollut kaivatulla tavalla juuri ja juuri kasassa pysyvän kostea, vaan kauniisti leikkautuvan tiiviin pehmeä. Oikeastaan tämä kakku muistutti hyvin paljon mokkakakkua, vaikka ohjeet aivan erilaisia olivatkin! Toistaiseksi tuollaisen mutaisen lopputuloksen olen saanut vain jo mainitsemallani parhaan mutakakun ohjeella. Hyvää tämäkin kaakku kuitenkin oli, ja toimisi aivan ilman kermahunnutusta tai hillopintaa! Hillon sijaan voi toki tehdä vaikka suklaa- tai kinuskikuorrutuksen, mutta mustaherukkahillo antoi ihanan säväyksen muuten aika tuhdin suklaiseen kakkuun.


Mutakakku (maidoton, munaton)

3 dl hienoja spelttijauhoja
2 dl kookospalmusokeria
1 dl kaakaojauhetta (makeuttamatonta, korvasin osan carobilla)
1 tl soodaa
1/2 tl suolaa
1 tl vaniljaa
(tummaa suklaata tai kaakaomassaa rouhittuna)
1,25 dl öljyä
2,25 dl kahvia (tai ihan vaan vettä)
2 rkl omenaviinietikkaa

Laita uuni lämpenemään 190-asteeseen. Sekoita leivontakulhossa kuivat aineet sekä rouhittu suklaa. Sekoita erillisessä kupissa öljy ja kahvi. Lisää nesteet kuiviin aineisiin ja sekoita tasaiseksi, lisää lopuksi omenaviinietikka ja sekoita hyvin. Tässä vaiheessa taikina alkaa kuplia.
Kaada taikina öljyttyyn, halkaisijaltaan 20 cm:n irtopohjavuokaan, jonka pohjalle on pingotettu leivinpaperi. Paista noin 20 minuuttia.

Kuorruta täysin jäähtynyt kakku haluamallasi tavalla ja pursota reunoille vatkattua soija- tai kauravispiä. (Jos omistat tyllan, tee kauniit pursotukset. Minä en omista, joten leivinpaperitötsällä mennään.)

sunnuntai 5. elokuuta 2012

Marinoitua parsakaalta

Parsakaali on nyt parhaimmillaan. Sitä kuluu salaateissa, keitoissa, sellaisenaan, raakana, höyrytettynä, wokattuna, blendattuna - ihan kaikin mahdollisin tavoin - eikä pientäkään kyllästymisen merkkiä ole havaittavissa. Toinen viimeaikainen addiktioni on aurinkokuivatut tomaatit. Lieneekö elimistössäni akuutti lykopeenivaje, kun saatan napsia noita suolaisia herkkuja suoraan pussista. Annetaan keholle sitten sitä, mitä se vaatii. 

Tämä resepti käy lisukkeeksi melkeinpä minkä tahansa ruuan kanssa tai sellaisenaan kevyeksi lounaaksi. Ainesten sekoittamisen jälkeen koin melkoisen yllätyksen, kun ruoka tuoksui aivan grilliruualle, siis sille kärynneen sämpylän, rasvan ja majoneesin sekoitukselle! :D Olin niin hämmentynyt, että pyysin siipankin tuoksuttamaan ja hän vahvisti mielikuvani. Syönnin jälkeinen olo oli kuitenkin aivan muuta kuin grilliaterian päätteeksi - virkeä ja energinen, niinkuin pitääkin. Raaka parsakaali ei välttämättä ole helpoin pala tottumattomalle ruuansulatukselle, mutta pienoisen prosessoinnin jälkeen sekin ongelma on hoidettu. Nyrkkiä kuppiin ja kunnon möyhennys, se helpottaa niin purukaluston kuin vatsankin työtä.


1 iso luomuparsakaali
½ sipuli
1 valkosipulin kynsi
pieni kourallinen tuoretta oreganoa
reilu loraus oliiviöljyä
1 rkl soijakastiketta
1 rkl agavea/hunajaa
1 tl omenaviinietikkaa
rouhittua mustapippuria, pikkuripaus kurkumaa
6 aurinkokuivattua tomaattia

Pese parsakaali ja kuori sipulit. Pilko parsakaalin kukinnot ja siivuta varsi ohuiksi lastuiksi kulhoon. Viipaloi sipuli ohuiksi siivuiksi ja murskaa valkosipulin kynsi, sekoita parsakaalin joukkoon. Pieni ak-tomaatit ja lisää kaikki loput ainekset kulhoon. Möyhennä ja puristele aineksia voimakkaasti käsin niin, että kaalit hieman pehmenevät. Anna marinoitua noin tunnin ajan.