keskiviikko 31. lokakuuta 2012

Silmä silmästä

Oli aivan tavallinen perjantai-ilta. Ikkunasta näkyi kylmää valoaan hohtava kuu pilvien takaa ja tein tavallisia ilta-askareitani. Havahduin voimistuvaan tunteeseen siitä kuin joku, tai jokin, tuijottaisi minua. Katseet tuntui selässä. Käänsin katseeni keittiötasoa kohden, jonne oli ilmestynyt mitä omituisin näky: lautasellinen silmiä! Siellä ne tarkkailivat liikkeitäni. Täysin vaiti, aivan liikkumatta. Menin lähemmäs, eikä auttanut kuin ottaa silmä käteen ja tutkia niitä tarkemmin. Tulin, näin, söin. Taisin löytää kolmannen silmäni - se lipui juuri kurkustani alas.
Vuosi sitten tuskailin, miten en osaa noudattaa teemapäiviä, vaan syön joulupipareita tai mämmiä vähän milloin sattuu. Nyt ajattelin kuitenkin olla ajoissa ja tehdä jotain halloweeniksi. Heti kun näin tämän ohjeen kaikki kirkastui ja päädyin pyörittelemään silmämunia. Jotenkin salmiakki ja lakritsi sopii teemaan enemmän kuin hyvin, ja onhan ne lempimakeisiani suklaan ohella, joten näissä kaikki elementit yhdistyvät. Myönnän, että tekovaiheessa olin menettää malttini, kun ensimmäinen vaalea kerros tarrautui lautaseen kiinni (käyttäkää leivinpaperia) ja ehkä ulkonäkökin jäi hieman siitä, mitä tavoittelin, mutta väliäkös sillä.


Lakusuklaasilmät (noin kahdeksan palleroa)

Pallot:
1 dl mantelijauhoa
2 tl jauhettua lakritsinjuurta
1 rkl kylmäpuristettua öljyä
1 tl carob-jauhetta
1 rkl hunajaa tai agavea
1/4 tl aniksen siemeniä murskattuna
teelusikan kärjellinen suolaa ja steviaa

Sekoita ensin kulhossa kuivat aineet, lisää sitten öljy ja hunaja. Muotoile palloiksi ja laita pakastimeen siksi aikaa, kun teet kuorrutteen (mielellään hyväksi toviksi). 

Valkosuklaakuorrute:
1 dl kaakaovoita raastettuna
1 rkl kookosöljyä (ei välttämätön)
3-4 rkl lucumaa
1 tl soijalesitiiniä (ei pakollinen)
1 rkl tocotrienolsia eli riisinlesejauhetta (ei pakollinen)
1/4 tl steviaa
ripaus suolaa

Sulata rasvat vesihauteessa. Sekoita joukkoon lesitiini ja suola, sitten loput ainekset. Sekoita tasaiseksi. Dippaa jäähtyneitä palleroita seoksessa ja aseta jähmettymään. Käytä tarvittaessa pakkasessa. Toista käsittely pariin kertaan.

Salmiakkipupilli:
2 rkl kaakaomassaa
½ tl lakritsinjuurijauhetta
1/4 tl anista murskattuna
veitsenkärjellinen suolaa ja steviaa

Sulata kaakaomassa vesihauteessa, lisää loput ainekset. Laita teelusikalla jokaisen palleron päälle tiplu, levitä tarvittaessa hieman, ja aseta silmät jääkaappiin.


P.S. Jos pallerot assosioituvat jonkun mielessä muuhun kuin silmiin, en ota vastuuta mahdollisesta närkästyksestä. Se on katsojan silmissä. 

torstai 25. lokakuuta 2012

DIY tahini ja To do -haaste

Joku viisas sanoi joskus, että tahini on hankittu makutottumus. Allekirjoitan. Ensimmäinen kosketukseni tahiniin ei nostattanut riemunkiljahduksia tai saanut innolla maistamaan lisää. Nykyisin tilanne on aivan toinen, ja syön tahinia välillä lusikalla suoraan purkistakin. Käytän sitä levitteenä, erilaisissa kastikkeissa, erityisesti hedelmien kanssa. Olen addiktoitunut. 

Tahini on siis seesaminsiemenistä valmistettua tahnaa, jota löytää nykyisin vähän pienemmistäkin kaupoista. Se on täyttä tavaraa ja siinä on seesaminsiementen ravinteet tiiviissä paketissa. Kuorellisissa seesaminsiemenissä on huomattava määrä kalsiumia, ja ainakin itse suosin aina mielummin kuorellisista siemenistä tehtyä tahinia. Kaupan valikoimista Urtekramin tahini on mielestäni ylivoimaista, mutta näillä kulutusmäärillä sekin käy pidemmän päälle kukkarolle. Kun Pipsa sitten postasi tehneensä tahinia itse, tunsin uuden maailman aukeavan edessäni - miksen ollut hoksinut tehdä tahinia itse aiemmin? Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, nyt olisi korkea aika laittaa blenderi tahinintekohommiin. 

Tahinin tekeminen itse on lasten leikkiä. Ja halpaa, sillä luomuseesaminsiemeniä saa esimerkiksi täältä erittäin opiskelijaystävälliseen hintaan. Ja minä kun olen tietyissä asioissa ehdoton luomun suhteen. Sen verran vielä pitänee sanoa, että siemenet kannattaa liottaa ennen käyttöä, sillä se tekee niistä helpommin sulavia ja neutraloi entsyyminestäjiä, joten ravinteetkin ovat paremmin käytössä. Liotuksen jälkeen siemenet tulee kuivata, siihen voi käyttää uunin matalaa lämpötilaa. Jos tahinista haluaa löysempää voi sekaan laittaa jotain miedon makuista öljyä (esim. seesamiöljyä). Näin tahini säilyy tiiviissä purkissa jääkaapissa useita viikkoja. Vedellä sitä ei kannata ohentaa, ellei käytä satsia parin päivän sisään.



Tahini

haluamasi määrä seesaminsiemeniä liotettuna ja kuivattuna (laitoin 2-3 dl)
maun mukaan suolaa (minulla ylläolevaan määrään noin ½ tl)
tarvittaessa jotain miedon makuista öljyä

Laita siemenet ja suola blenderiin ja anna koneen käydä, kunnes rasva alkaa erottua, eli siemenistä alkaa tulla tahnamaista. Joudut todennäköisesti kaapimaan seosta blenderin reunoilta useammankin kerran. Blendaa, kunnes saat haluamasi koostumuksen. Lisää öljyä, mikäli haluat löysempää (joidenkin öljyjen kohdalla ei kannata käyttää blenderiä vaan sekoittaa öljy käsin sekaan). Lado lopputulos purkkiin (tai lautaselle :b~~). Säilytä jääkaapissa.

Appelsiineja ja hunajaa -blogin Yaelian antoi minulle haasteen, jossa tulee kertoa kahdeksan keittiöön liittyvää suunnitelmaa. Kiitoksia! Säännöt menevät näin:

1. Kiitä haasteen antajaa
2. Jaa haaste eteenpäin, vaikka 4:lle
3. Ilmoita näille haasteesta
4. Kerro oma kahdeksan kohdan to do -listasi

Tässäpä to do -listani:
1. Pulla. 
Pullat (sis. korvapuustit, laskiaispullat, kaikki variaatiot) on olleet suunnitelmissani jo pitkään. En oikein koskaan ole ollut menestyksekäs hiivataikinoiden kanssa, joten pullan leipominenkin on jäänyt vähäiseksi. Tuore pulla on kuitenkin ihanaa, joten koen tarpeelliseksi tämän jalon taikinan pyörittelyn opettelun! Myös raakapullat on suunnitelmissa, mutta toteutusaikataulu on aina mysteeri.
2. Karjalanpiirakat.
Näitä osaan jopa tehdä, mutta onhan niissä hommansa. Viime aikoina kuitenkin rypytyssormia on kutkuttanut, ja tekisi mieli pitkästä aikaa tehdä. Ehkäpä perinteisesti jouluna teemme äitteen kanssa.
3. Eurooppalaiset perinnekakut.
Heh, siipan käydessä täällä kävimme Houkutus-kahvilassa, jossa vietettiin juuri eurooppalaisten kakkujen viikkoa. Siinä vitriiniä ihastellessamme (kuolan valuessa suupieltä pitkin) tuli aivan hillitön kakunleipomistarve. Miten olisi belgialainen suklaatryffelikakku tai schwartzswaldin kakku? Hell yeah, meikähän pistää jonain päivänä tuulemaan ja veganisoin ne. Kunhan innokkaita syöjiä on riittävästi ympärillä. 

4. Kaalilaatikko.
Ei kaipaa perusteluja. Hyvää, halpaa ja suhteellisen helppoakin tehdä, vie vain aikaa. Odotan hetkeä, kun saan itseäni niskasta kiinni. 

5. Vaihtelua perussalaatteihin.
Jep, elän hieman jumitusvaihetta, joten jotain uutta olisi kehiteltävä. 

6. Erilaiset (vuoka)leivät.
Tuore leipä on yksi heikkouksiani, mutta teen sitä aivan liian harvoin. (Ehkä hyväkin niin, sillä vatsa ei meinaa sulattaa suosiolla puolikasta vuokaleipää, eikä sille kelpaa perusteluksi "kun se oli niin hyvää!") Itse tehden säästäisi rahaa ja saisi toki terveellisempääkin. 

7. Kymmenet erilaiset raakaherkut!
Ideoita on paljon, mutta toteutusinto jää aina puolitiehen (onko blogin nimi syy vai seuraus?)! 

Ja haasteen jaan:
Veikeän Verson Paulalle,
Keittiökameleontin Outille,
Onneksi-Tiialle sekä
Kamomillan Konditorialle.

sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Sivu sähköjäniksen päiväkirjasta

Liemessä-blogin Jenni laittoi ilmoille melkoisen houkuttavan haasteen ruokabloggaajille. Ideana on kertoa päivästään rehellisesti ilman kuvankäsittelyä, kaunistelua ja stailausta. Tempauksella viitataan siihen mielikuvaan, tai sen rikkomiseen, joka blogien välityksellä voi syntyä: pilvenharsoista unelmaelämää, täydellisen sopuisaa ateriointia ja säännöllisen hallittua ruokavaliota, joka ei aivan kuitenkaan taida vastata todellisuutta. Pahimmillaan lukijan todellisuuskäsitys voi kuitenkin vääristyä keskellä kauniita ruokakuvia ja viimeisteltyjä reseptejä. Tempaus on huomioitu myös Helsingin Sanomien Nyt-liitteessä.

En oikeastaan pidä itseäni ruokabloggaajana, vaan enemmänkin tyyppinä, pääasiassa köyhänä opiskelijana, joka välillä kirjoittelee keittiöelämästään (välillä muustakin elämästä) blogiin. Siinä on ero, ehkä hiuksenhieno, mutta ero kuitenkin. Olen pyrkinyt pitämään blogini elämänmakuisena, realistisena, enkä aina (välttämättä useinkaan) viitsi tai osaa panostaa kuviin tai verbaaliseen ulosantiin niin paljon kuin haluaisin. Tai kuvaus kyllä sujuu, mutta sommittelu ei millään, tai jos sujuisikin, tämän kämpän ainoa hyvä kuvauspaikka (ts. kirjoituspöytä) on kirjakasan peittämänä. Blogi Reality -haaste oli kuitenki niin koukuttavan houkuttava, että halusin siihen osallistua. Käykää lukaisemassa myös Outin päivästä!

Lauantai 20.10.2012

Herään pari minuuttia ennen seitsemää Aikin levottomaan liikehdintään. Herätyskellon soittoon olisi vielä vartti (kyllä, lauantainakin oli herättävä aikaisin, koska tiedossa oli kiirepäivä!), mutta uni ei tule enää silmään. En kuitenkaan jaksa nousta heti, vaan odottelen, kunnes kello soi ja pari minuuttia enemmänkin. Lopulta kömmin ylös. Poikaystävä on tullut tänne toissapäivänä ja jää nukkumaan, levittäytyy alueelle, jolta nousin, sillä yhden hengen sänky on todellakin aika ahdas kahdelle, mistä johtuen unikin on ollut katkonaista. Teen nopeat aamutoimet ja lähden Aikin kanssa lenkille. Ulkona on vielä hämärää, tiet ovat märät ja varpaani kastuvat. Lenkki kuitenkin kulkee ja olo on hyvä, taidan herätä kunnolla vasta hölkkäilyn aikana.
Kämpille päästyä ruokin koiran ja läksin suihkuun, ennen kuin teen valtaisan puuron tätä ohjetta mukaillen (oli muuten taivaallista!). Luen eKalevan, sähköpostit ja parit foorumikeskustelut. Kämpässä on kuuma ja happi tuntuu loppuvan, sillä jostain syystä ilmastointi ei ole muutamaan päivään pelannut. Ikkuna on ollut jopa yön auki, mutta ilmanvaihto ei vain pelaa. Kymmenen maissa Aik herättää siipan. Päällystän pari kirjaa ja pesen vessan. Vähän klo 11 jälkeen vetäisen wolfen jämät, nappaan eväät mukaan ja lähden pyöräilemään treeneihin, jotka ovat noin 7 km:n päässä. Omat treenini alkaisivat klo 14, mutta alkeiskurssilaisten on osallistuttava kahdesti edistyneempien treeneihin apuhommiin, jotka ovat ennen omia treenejäni, eli klo 12. Matkan varrella tapaan derbykaverin ja menemme yhtämatkaa. Ilma on kaunis ja raikas, aurinko paistaa, muttei enää lämmitä.


Lopulta en ehdikään syödä eväitäni ennen omia treenejäni ja rääkin tietäen olen viimeistään lopputunnista aika poikki. Treenit loppuvat neljältä ja pahimpaan heikotukseen vedän eväspatukan ja luomusoijakaakaon varusteita vaihtaessani, edessähän on taas se pyörämatka takaisin. Olen edelleen melko kehno luistelija, mutta jotain kehitystä huomaan! Usein matkalla päädyn potemaan pahaa mieltä osaamattomuudestani, sillä itseruoskinnan jalon taidon osaan, jos jotain. Tällä kertaa en kuitenkaan ole sillä linjalla, vaan fiilis on hyvä, kaikkensa antanut ja kehittynyt! Huom. rullaluistelukertani on laskettavissa yhden käden sormilla, joten onko edes kohtuutonta vaatia kummoisia taitoja itseltään... Matka taittuu mukavasti kaverin seurassa, aurinko on edelleen asemissa, mutta laskusuunnassa.

Noin klo 16:30 olen takaisin kämpillä. Siippa on ruokkinut Aikin ja käyttänyt hieman pihallakin. Selkä ja pakarat tulessa raahaudun jääkaapille, jonne muistin edellisenä iltana laittaa pakastimesta sulamaan parsa-tofupiirakkaa. Lämmitän sen pannulla ja tekaisen kylkeen nopean salaatin, jonka hukutan hapankaaliin sekä oliiviöljyyn. Pieni hetki levähdystä, Fisherman's Friendejä, jumitusta koneella ja neulomista, ennen kuin lähdetään Aikin kanssa iltakävelylle, joka on aina noin tunnin pituinen lenkki. Lenkin jälkeen venyttelen ja tekaisen iltapalaa ennen kuin alamme katsoa leffaa (The Devil's Backbone). Mutustan samalla hieman siipan tortillasipsejä. Leffan jälkeen, noin klo 22:30, olenkin niin totaalisippi, ettei auta kuin kömpiä sänkyyn siipan jäädessä vielä valvomaan. Taidan nukahtaa saman tien.
Suvantosilta lenkin varrella
Kirj. huom. Tämä ei ehkä vastaa aivan tavanomaista päivääni mm. seuraavista syistä: a) siippa on täällä, b) yleensä päivääni kuuluisi edes jonkin verran opiskelua, mutta nyt siihen ei jäänyt aikaa ja c) en useinkaan ole sentään aivan näin kiireinen harrastusten vuoksi. Paloin kuitenkin halusta toteuttaa tällaisen päiväkirjamaisen postauksen välittömästi, ja nyt kohdepäivä vain sattui olemaan pää kolmantena jalkana menoa. Ei ihan jokapäiväistä elämää (onneksi!), mutta välillä tällaistakin tulee eteen. Haaste oli kuitenkin erittäin mukava toteuttaa, joten ehkä teen vielä uusinnan sellaisesta ihan perusperuspäivästä :)

torstai 18. lokakuuta 2012

Punajuurta ja currya

Joko kurpitsareseptit kyllästyttää? Ei se mitään, palaan niihin vähän myöhemmin, nyt on hehkutettava jotain aivan muuta. 
Tiesitkö, että punajuurtakin voi käyttää curryyn? Minä en tiennyt, ennen kuin törmäsin tähän reseptiin. Eeva Kolun ihanat blogit tuntien reseptissä ei voisi mennä vikaan. Eikä mentykään, sillä sovellettunakin punajuuri-linssicurry oli herkullista! Aivan täydellistä syysruokaa! 


 Tekemiseen kannattaa kuitenkin varata aikaa, sillä punajuuri on melko hidas kypsyjä ja padasta tulee sitä maukkaampaa, mitä pidempään se muhii :) Reseptini on hieman summittainen, sillä juuresten koossa on eroja.

Punajuuri-linssicurry (2-3 annosta)

2-3 punajuurta
1-2 porkkanaa
1 sipuli
2 valkosipulin kynttä
2 cm pätkä inkivääriä raastettuna
1 dl linssejä (minulla oli vihreitä)
reeeeilusti kookosöljyä
1 tl juustokuminaa
½ tl korianterinsiemeniä
½ tl kuminan siemeniä
2-3 dl vettä
1 tl kurkumaa
tujaus chiliä
1 dl kookoskermaa
musta- ja valkopippuria, suolaa

Kuori sipulit ja juurekset. Hienonna sipulit ja pilko juurekset, huomioi, että pienemmäksi pilkottu kypsyy nopeammin. 

Lado pannulle reilusti kookosöljyä (siinä ei sitten säästellä!), kuumenna ja lisää juustokumina, korianterit ja kuminat, chili sekä inkivääri. Kuullota hetki. Lisää sitten sipulit ja kuullota niin, että ne pehmenevät. Kääntele kasvikset sekaan ja sekoittele hetki. Lisää sitten huuhdellut linssit, vesi sekä kurkuma. Kiehauta ja anna porista miedolla lämmöllä, kunnes kasvikset ovat kypsiä.

Kun juurekset ovat kypsyneet lisää kookoskerma. Mausta suolalla ja pippurilla, tarkista vielä maku. Murenna pinnalle maustamatonta tofua ja tarjoa tuoreen, vaalean leivän sekä vihreän salaatin kanssa.

sunnuntai 14. lokakuuta 2012

Pumpkin frappuccino

Kuten edellisessä postauksessani totesin, kurpitsalinjalla jatketaan vielä. Tutustumismatkalla kurpitsan mahdollisuuksiin olen saanut todeta, että sillä on potentiaalia vaikka mihin, ja sitä voikin käyttää niin suolaisiin kuin makeisiinkin ruokiin. Etenkin amerikkalaisista ruokablogeista löytää aivan valloittavia ohjeita, joihin varmasti palaan vielä. Chocolate Covered Katie -blogi on yksi suosikeistani ulkomaisten ruokasivustojen joukossa, joten seuraava resepti onkin lainattu hänen tontiltaan. Kyseessä on siis kylmä kahvijuoma, frappuccino, kurpitsalla terästettynä.

Tämä frappuccino maistuu viileydestään huolimatta syksyisenä välipalana tai herkkuhetkenä. Sen tekemiseen kannattaa kuitenkin varata aikaa, sillä ainekset jäädytetään. Epäilemättä tästä saisi ihanaa myös lämpimänä juomana! Sovelsin ohjetta suomalaisiin mittoihin ja yhdelle henkilölle, alkuperäinen ohje löytyy täältä.


 
Kurpitsainen frappuccino

2 dl mantelimaitoa tai muuta kasvijuomaa
reilu 1 dl kurpitsasosetta
1 tl pikakahvia (Clipper-merkin on parasta!)
½ tl kanelia, inkivääriä ja neilikkaa
½ tl aitovaniljaa
ripaukset suolaa ja steviajauhetta (tai muuta makeutusta)

Pinnalle: vispattua kasvikermaa, tupsaus kaakaota ja kanelia

Sekoita kaikki ainekset keskenään ja laita yhteen tai kahteen minigrip-pussiin ja pakasta. Anna ainesten sulaa sitten niin, että saat blendattua kohmeisen, sileän pirtelön ja kaada lasiin. 

Pursota pinnalle soija- tai kauravispiä, tai esimerkiksi Outin reseptillä tehtyä kreemiä (jota minä käytin). 

keskiviikko 10. lokakuuta 2012

Smashing pumpkins

Syksy etenee vinhaa vauhtia ja sen huomaa etenkin koko ajan aiemmin hämärtyvistä illoista. Kaamosaikaan kannattaa herkutella väreillä, sillä ainakin omalla kohdallani voimakkaat värit miellyttävät silmien ja makuhermojen lisäksi myös mieltä. Erinomaista väriterapiaa saa muun muassa punajuuresta. Tavanomaisempien juuresten lisäksi olen tänä syksynä tutustunut myös johonkin aivan uuteen. Nimittäin:

En ole koskaan aiemmin tehnyt saatikka syönyt mitään kurpitsaista (paitsi jotain pikkelsiä, josta en pitänyt, eikä sitä muutenkaan lasketa!), vaikka jotain kiehtovaa siinä olen aina nähnyt. Kuka nyt voi vastustaa noin upean väristä ja kauniin muotoistakin asiaa? Ja olenko ainoa, jolle on vaikkapa Muumeista jäänyt mieleen Muumimamman ihanan herkullisen näköinen kurpitsakeitto? Tällainen 2,5 kilon komistus sitten lähti kaupasta mukaani pähkäilemään, että mihin sitä sitten ryhdyttäisiin.

Kurpitsan kesytys oli aika haasteellista puuhaa, sillä en omista hyviä veitsiä tai edes kovin isoa sellaista. Sain kuitenkin yksilön paloiksi ja kuorittua. Puhdistin ja huuhtelin siemenet kuivattaen ne uunissa, kurpitsan lihasta suurimman osan höyrytin kypsäksi ja soseutin, osan raastoin ja loput kuutioin pakastimeen. Voitte olla varmoja, että kurpitsareseptit ovat tässä blogissa parin seuraavan viikon teema... Maailmankaikkeuden ensimmäinen kurpitsareseptini oli sitten keitto, mutta ei kuitenkaan se Muumimamman keitto. Hieman pähkäilin maustamisen kanssa, sillä en tiennyt millä muulla kuin piparkakkumausteella kurpitsaa yleensä maustetaan ja toisaalta halusin, ettei sen ominaismaku pääsisi liiaksi peittymään. Mutta silti halusin jotain perus musta- ja valkopippuri & suola -yhdistelmästä poikkeavaa. Keitosta tuli sitten vienosti itämainen, pehmeä ja lämmittävä. 





Kurpitsakeitto (2-3 annosta)
1/4 noin 2½ kilon kurpitsasta (eli ehkä jotain 600 g kurpitsan lihaa)
1 sipuli
2 valkosipulin kynttä 
2 dl kookoskermaa
½ tl kurkumaa, garam masalaa ja korianteria
tujaus chiliä tai cayennea
mustapippuria, suolaa
1 rkl kookosöljyä

Paloittele kurpitsa ja silppua sipulit. Sulata kookosöljy kattilassa ja kuullota sipuleita hetken aikaa. Lisää sitten kurkuma, garam masala ja korianteri, kääntele sipuleiden sekaan (varo polttamasta mausteita). Laita sekaan kurpitsapalat ja kuullota vielä hetki. Lisää parisen desiä vettä niin, että kasviksista kuitenkin noin puolet jää pinnan yläpuolelle ja keittele hiljalleen kypsiksi. Kun kasvikset ovat kypsiä soseuta keitto, lisää kookoskerma ja loput mausteet. Ripottele annosten pinnalle kuivatettuja kurpitsansiemeniä (toisin kuin minulla, käytin auringonkukkaa, kun kurpitsansiemenet olivat vielä kuivumassa...).

torstai 4. lokakuuta 2012

Eläinten viikon gluteenittomat suklaakeksit

Kuva ESY:n sivuilta.
Tänään, 4. lokakuuta alkoi 63. eläinten viikko teemalla "Missä sinun kanasi on?". Munijakanoja ja lihakanoja (a.k.a. broilereita) on Suomessa yli 10 miljoonaa, mutta käytännössä kanojen olemassaolon voi todeta vain kaupan kylmähyllyllä (jos sinne sattuu eksymään). Ja silloinkaan tuskin voi puhua enää olemassaolosta... Maassamme kasvatetaan kanoja enemmän kuin muissa Pohjoismaissa ja sen kulutus kasvaa jatkuvasti, vaikka samalla tuotanto-olosuhteista ollaan huolissaan.

Tiesitkö, että kana oppii tuntemaan helposti eri ihmisten kasvot, oman nimensä ja paljon vaativampiakin asioita, kuten painamaan lämpölampun pois päältä, jos sille tulee liian kuuma tai tekemään piruetteja ohjaajan toiveesta? Kana oppii myös tarkkailemalla muita kanoja ja ne ovat luonnostaan uteliaita. Kanoilla on myös hyvä muisti. Lisää mielenkiintoista tietoa kanojen älystä, aisteista tai elämästä ylipäätään löydät kanatieto-sivustolta. Käy tykkäämässä myös Eläinten viikon Fabo-sivua!

Viime vuonna juhlistin eläinten viikkoa suklaisten keksien muodossa. Tänä vuonna tein jälleen keksejä, mutta hieman toisenlaisia. Pavut ja herneet eivät ole enää yllätyksiä leivonnaistaikinoissa, joten niinpä nämäkin keksit koostuvat pääosin pavuista. Lisäksi keksit ovat gluteenittomia, itse asiassa täysin jauhottomia, joten nämä sopivat monenlaiseen ruokavalioon. Täydellinen pikkuherkku päiväkahville, kello viiden teelle, välipalaksi tai jälkiruuaksi :)

Tehdäänkö tässä hulluuden historiaa kun papuja on kaikkialla?
Mustapapu-suklaacookiet (noin 9 keksiä)

2,5 dl keitettyjä mustapapuja
2 rkl kookosöljyä
2 rkl tahinia
3 rkl kasvimaitoa
1 dl kookospalmusokeria (korvasin ½ dl sokeria ½ tl:lla steviajauhetta)
4 rkl kaakaojauhetta
1 tl leivinjauhetta
1 tl kanelia
1/4 tl suolaa
(suklaarouhetta)
(koristeeksi mustapapuja)

Lämmitä uuni 175-asteeseen. Huuhtele keitetyt pavut huolellisesti ja valuta. Blendaa pavut sekä kosteat ainekset tasaiseksi massaksi. Yhdistä kuivat ainekset ja sekoita sitten paputahnaan tasaisesti. 
Laita leivinpaperille ruokalusikalla taikinakökkäreitä ja levitä (kostutetuin sormin) haluamasi muotoiseksi. Keksit eivät juurikaan leviä, joten tee muotoilut tässä vaiheessa. Uunita noin 20 minuuttia.



Myös herra A näkisi mielellään kanoja pihamailla.