torstai 29. marraskuuta 2012

Brunssi @ Café Provence

Kävimme kotikäyntini aikana äidin, minisiskon ja siipan kanssa testaamassa kahvila Café Provencen (tutummin Provinssi) lauantaibrunssin. Rakastan aamupäiviä, perhettäni, aamiaisia ja ruokaa ylipäätään, joten ei tarvinne perustella, miksi brunssit ovat kuin luotuja minulle.. Siitä huolimatta tämä oli ensimmäinen oikea brunssini. Kun kuulin, että Oulussa on tällaiseen mahdollisuus, otin heti yhteyttä kahvilan henkilökuntaan udellen, saisiko myös vegaanina vatsansa täyteen. Jo vain, onnistuu! Eikä siinä sitten enää auttanut kuin odottaa vesi kielellä reissua Ouluun. 

Ottaessani ensi kertaa yhteyttä Provinssiin asian tiimoilta, sieltä toivottiin, että pöytä varattaisiin ja ruoka-ainerajoituksista ilmoitettaisiin etukäteen. Tämä helpottaa niin henkilökuntaa kuin asiakastakin, sillä suosiotaan kasvattavana trendinä voi brunssipaikasta loppua tila kesken. Tein pöytävarauksen muistaakseni paria viikkoa ennen h-hetkeä, heti niihin aikoihin kun tiesin, milloin kotiin menen. Isänpäiväaattona olikin hyvä aika, kun puolilta päivin oli melko rauhallista lounastaa. 

Tavallinen brunssi pitää sisällään kahvia tai teetä, tuoremehun, croissantin, kasviksia (tomaatti, kurkku, paprika), juustoa, lihaleikkeitä, savulohta, hilloa, sulatejuustoa, hedelmää (tällä kertaa omena), suolaisen pikkupiiraan sekä minileivoksen. Melkoinen setti! Vegebrunssiin juustot ja eläimet korvattiin lisäkasviksilla, kuten aurinkokuivatuilla tomaateilla, sekä pienellä kipolla öljypohjaista kastiketta. Suolaisen piiraan ja croissantin tilalta saa Provinssin omaa leipää - minä toivoin jotain moniviljaista ja sellaista sain. Lisäksi vegelautasella oli pieni kuppi rusinoita, kuivahedelmiä ja erilaisia pähkinöitä, siipan sanojen mukaan "napostelijan unelma", eli juuri minulle luotu. Makea minileivos korvattiin pienellä korvapuustilla, mikä oli hienoinen pettymys, sillä ainakin joskus kahvilasta on saanut ihan vegaanista suklaakakkuakin. Lisäksi pulla oli hieman kuivan oloinen. Kahviin saa soijajuomaa pyytämällä.

 Tarviiko edes sanoa, että ainakin vatsa täyttyi? Muu pöytäseuruekin myhäili vain tyytyväisenä, että ei nyt ainakaan vikaan mikään mennyt. Kun verenkierto alkoi taas siirtyä vatsasta pääkoppaankin, alkoi kuulua kehuja. Tarjonta oli hyvää ja ennen kaikkea riittävää. Tähän voi nyt marmattaa hieman ravintoköyhyydestä, kun melko hiilarivoittoista ja höttöistäkinhän tuo sisältö on. Lisäksi miinusta rapsahtaa tuosta mainitsemastani kuivahkosta pullasta. Valkaistuun sokeriin ja vehnään etäisyyttä saanut vatsani muistutti päivän mittaan aamupäivän brunssista. Plussat kuitenkin peittoavat miinukset ja hyvillä mielin poistuimme pöydästä. Koko komeus kustantaa 10,90 euroa/henkilö. Menisin toistekin ja suosittelen kokeilemaan.

sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Nostalgiaa mantelimaidosta: kuutamokiisseli

Kasvimaitojen valikoima kaupoissa on kasvanut mukavasti jo muutaman vuoden aikana, joista enimmäkseen käytän kahvimaitona luomulaatuista soijajuomaa ja sellaisenaan ruokajuomaksi kaurajuomaa. Minua pyydettiin kehittelemään resepti Alpron uudesta mantelimaidosta pientä sponssia vastaan, ja yksi mahdollinen käyttökohde olisi esimerkiksi leipävanukas. Leipävanukas on minulle aivan vieras syötävä, joten päätin tehdä jotain tutumpaa. Mieleeni tuli jostain alitajuntani syövereistä herkku, jota äiti tapasi lapsuudessani tehdä aina silloin tällöin iltapalaksi minulle ja veljilleni. Kuutamokiisseli on maitopohjainen ja vaniljainen, makea nostalgiaruoka, joka onnistuu näemmä loistavasti myös mantelimaidosta. Se on helppotekoinen ja maistuu niin lämpimänä kuin jäähdytettynäkin. 


Kuutamokiisseli (2-3:lle)

4 dl mantelimaitoa
1/2 dl sokeria (käytin 2 rkl xylitolia ja ripauksen steviaa)
1/2 tl vaniljaa

Suuruste:
1 dl mantelimaitoa
2 reilua rkl perunajauhoja

Lisäksi: 1 rkl sokeria/xylitolia kuortumisen estämiseksi, tarjoiluun marjoja, hedelmiä, jne.

Kuumenna kattilassa maito, lisää siihen makeutus ja vanilja. Sekoita suuruste ja kaada se ohuena nauhana kattilaan koko ajan sekoittaen. Sekoita, kunnes seos alkaa saeta. Kun pintaan pulpahtaa pari kuplaa nosta kattila levyltä. Ripottele pinnalle sokeria kuortumisen estämiseksi (mikäli et tarjoa tätä kuumana saman tien).

Lisäys 27.11. Aivan kuten muistini koitti huudellakin, tämä ei nyt ole se perinteinen ohje, jolla äitini kiisseliä teki! Äiti käyttää suurusteena vehnäjauhoa. Ehkä kokeilen senkin version vielä :)  


Lämmintä kiisseliä voi käyttää myös piiraan kaverina vaniljakastikkeena, alla kuvassa banaani-brownieta Outin ohjetta sovellellen. :)


maanantai 19. marraskuuta 2012

Granaattiomena-saksanpähkinäsalaatti

Kun aamupäivän on viettänyt hautautuneena kirjakasan alle, alkaa väistämättä puoliltapäivin hieman väsyttää. Jos lukeminen takkuaa ja silmät alkavat tuntua raskailta, kannattaa pitää pieni tauko. Et kuitenkaan muista kohta mitään, mitä olit siinä tilassa lukevinasi. Lounaaksi kannattaa pyöräyttää elinvoimaa ja pirteyttä puhkuva salaatti, joka hellii rasvoillaan aivoja ja hermostoa. Voin taata, että tämän äärellä silmä lepää ja vireystaso nousee.



Salaatti granaattiomenalla ja saksanpähkinällä

reilu kourallinen pinaattia
noin 1 dl keitettyä tai idätettyä quinoaa (tattarikin on hyvä)
½ avokado
granaattiomenan siemeniä
saksanpähkinöitä

mustapippuria, suolaa
oliiviöljyä
sitruunanmehua

(Huuhtele quinoa ja keitä tuplamäärässä vettä viitisentoista minuuttia. Mausta suolalla, pippurilla ja halutessasi kookosöljyllä.) Huuhtele pinaatti ja asettele lautaselle. Kuutioi avokado ja lado kaikki ainekset salaattipedille. Rouhi pinnalle mustapippuria ja hyvää suolaa. Lorota päälle oliiviöljyä ja purista sekaan hieman sitruunamehua.


torstai 15. marraskuuta 2012

Kahden tulen välissä on helppo lämmitellä

Aik ja ennenaikainen joulu - postipaketillinen leluja!

Mitäkö tänne kuuluu? Kandiesseen deadline lähestyy ja poden hienoista writer's blockia jo monettako viikkoa. Pätee ehkä myös blogiin. Jalkani oireilee juoksijanpolvimaisesti, joskin kipu on hellittänyt kun en ole juossut muutamaan päivään (joka tuntuu ikuisuudelta!). Kotiseutuloman jälkeen Joensuu tuntuu tutulta, mutta yksinäiseltä. Edessä on tenttirypäs, enkä ole saanut edes kaikkia kirjoja käsiini. Tuleva kuukausi on täynnä vaikeita ja laajoja kursseja. Sain pienen flunssankin, mutta onneksi se näyttäisi jo olevan selätetty ennen kuin se kunnolla ehti alkaakaan. Ensimmäistä kertaa koskaan taloudellinen tilanteeni on oikeasti tiukilla. Kaiken päälle rakas Aik-koirani päätti järjestää koululla ollessani minulle mukavan yllätyksen pureksimalla upouusien ulkoiluhousujeni vetoketjun rikki. 

Havainnollistavaa materiaalia alkukesältä, joka taitaa sopia tähänkin hetkeen.

Mistä aloittaisin vyyhtiä purkamaan? 

Keitän ensiksi hyvän kupin kahvia. Nautin sen tuoksusta, mausta, lämmöstä. Kaverina tietysti suklaata. Reilun viikon takaisesta stressimöröstä ei ole tietoakaan, vaan loma teki tehtävänsä. Olen tyyni ja kaikin puolin tyytyväinen. Asiat on hoidossa, mikään ei minua estä, minä selviän. Kahvi on lumoavaa ja kaikki juuri niin kuin pitääkin. Kaikki on hyvin.

Loppukevennyksenä minä elementissäni: tulin, näin, söin. Mitä, milloin ja miksi - siitä lisää joku toinen kerta.

tiistai 13. marraskuuta 2012

Persimon, kertaalleen

Blogiini päädytään aivan megalomaalisen paljon hakusanalla persimon, mistä olen ollut hieman yllättynyt. Se johtuu tietysti tästä reilun vuoden takaisesta postauksesta, mutta myönnän, etteivät nuo käyttövinkit aivan anna sijaa hedelmälle itselleen. Tai siis, hyviä puurot ja smoothiet ovat, mutta persimonista yksistäänkin saa aikaan jo kaikenlaista! Toisaalta se on upea lisä salaattiin, esimerkiksi tähän eväskattaukseen.

Nyt kuitenkin ajattelin antaa niin helpon käyttövinkin persimonille, ettei tätä voi kutsua edes reseptiksi. Jos hedelmä kiinnostaa, muttet keksi mihin sitä käyttää, soseuta se. Ja sillä selvä. Syö sose maustamattoman jugurtin kanssa tai hieman hienostuneemmin kermavaahdolla hunnutettuna. Persimon on niin makea, ettei se kaipaa mitään muuta, lähinnä vain jonkin tasapainottavan elementin, kuten hapatetun jugurtin tai kermavaahdon. Hurjimmat tujauttaa sekaan vaniljaa tai kanelia, mielikuvitus vain rajaksi. Kokoa hedelmäsose ja mieleinen lisä kauniiksi kerrosmaljaksi, ja arki näyttää taas piirun verran aurinkoisemmalta. Minulla ei tietenkään minkäänlaisia jälkiruokakippoja ole olemassakaan, joten pienellä juomalasilla mennään...

Persimonherkku

1 kypsä persimon
soija- tai kauravispiä
(soija- tai kaurajugurttia)

Poista persimonin kanta ja kuori hedelmä. Pilko se sauvasekoittimen kippoon ja soseuta tasaiseksi. Sosetta voi jatkaa hieman sitruunamehu- tai vesitilkalla, jos se on kovin paksua. Vaahdota vispi. Asettele kerroksittain jälkiruoka-astialle tai vaikkapa juomalasiin. Keitä kahvit/teet, ja nautiskele.

Terveisin minilomalta palannut ja akkunsa ladannut herkkusuu. Raporttia yksistä syömingeistä tulossa :)

maanantai 5. marraskuuta 2012

Pikaruokaa: kikhernekäs

Maija laittoi pystyyn marraskuun ruokahaasteen aiheella pikaruoka. Minulla on muutamia vakioruokia, joita teen silloin kun kellotaulu ei anna periksi (tai kun mielikuvitus ei riitä mihinkään kummempaan). Tällaisia turvaruokia on muun muassa ruokaisat, avokado- tai pähkinäpohjaiset suolaiset tai makeat smoothiet proteiinilisällä, salaatit, curryinen kaali-papu-wokki sekä kikhernekäs. Osallistun haasteeseen listan viimeisellä, sillä se on ehkä ruoka, johon monella olisi ainekset, mutta sitä ei vain ole tullut tehtyä. 

Kikhernekäs on nimitykseni kikherne- tai gramjauhomunakkaalle. Vierastan sanaa "munakas" tässä yhteydessä, koska munaahan se ei sisällä, vaikka etäisesti munakasta muistuttaakin. Kikhernekäs on siis kikherne- eli gramjauhoista valmistettu paistettu lätty, joka valmistuu äärimmäisen nopeasti ja pitää nälkääkin hyvin loitolla. Sen voi paistaa joko lettupannulla pienemmiksi letuiksi tai isommalla paistinpannulla, jolloin kääntäminen menee hankalammaksi. Jos teen isommalla pannulla, taitan hyytyneen letun yleensä puolikuuksi ja käännän vasta sitten. Samalla syntyneeseen "taskuun" voi sisällyttää erilaisia täytteitä, kuten aurinkokuivattuja tomaatteja, asettelemalla ne ennen taittamista lätylle. Mausteita voi toki säätää oman maun mukaan, alle olen laittanut mieleiseni. Lätyn paistuessa ehtii pilkkoa lautaselle salaattivuoren.


Kikhernekäs (yhdelle)

1 dl kikhernejauhoa
hieman reilu 1 dl vettä
½ tl currya
ripaus juustokuminaa
mustapippuria, suolaa

paistamiseen (kookos)öljyä
ekstroiksi vaikka jotain näistä: ½ sipuli, pari valkosipulin kynttä, aurinkokuivattuja tomaatteja, oliiveja, ravintohiivahiutaleita...

Sekoita jauhot, vesi ja mausteet keskenään tasaiseksi. Kuumenna lettu- tai paistinpannulla öljy. (Jos käytät sipulia, kuullota niitä pilkottuna hetki tässä vaiheessa). Kaada taikina pannulle ja anna paistua keskilämmöllä, kunnes pinta on hyytynyt (jos käytät ak-tomaatteja tms, voit ripotella ne letulle ennen hyytymistäkin). Käännä lettu tai taita se puolikuuksi, jolloin ison letun kääntäminen helpottuu. Paista toiseltakin puolelta. Syö vaikkapa salaatin tai mieleisten lisukkeiden kera.

Tämä Joensuun kopla starttaa huomenna (ansaitun!) minilomansa ja suuntaa bussilla kohti kotikotia! <3 Luvassa brunssi valmiista pöydästä, ihania ihmisiä ja ennen kaikkea rentoutumista. :)