sunnuntai 6. tammikuuta 2013

Hyvää, helppoa, halpaa: pinaattikeitto

Mitä mahtavinta alkanutta vuotta! Useilla taitaa alkuvuodesta olla jonkinlaisia muutoksia elämässään, kuten ruokavalion siistimistä, tipatonta, milloin mitäkin. Vuodenvaihde toi myös ulkoasumuutoksen blogiini! Hieman valoisampaa vaihteeksi. Miltä muutos teistä näyttää?

Sitten itse asiaan. Jokunen aika taaksepäin tunsin piston sydämessäni, kun huomasin, että blogissani on usein aika kalliilla tai eksoottisilla raaka-aineilla tuunattuja reseptejä. Se ei suinkaan ole koko totuus ruokavaliostani, sillä edelleen ja aina painotan myös ruoan arvoja: pyrin tukemaan lähellä ja eettisesti tuotettua, suosimaan kotimaista ja hyvää. Ne eivät muutu. Opiskelijabudjetti kuitenkin sanelee aika paljon ruokaostoksia. Siksi jääkaapissani on aina ikiedullista kaalta ja kauden kasviksia, sekä pakastimessa äidin poimimia marjoja ja sieniä. Jos lähtee aivan yhdellä rysäyksellä hankkimaan kaiken maailman superfoodeja ja raakakaakaoita, kokee lompakko melkoisen shokin. Ostan nuo erikoisemmat ainekset aina isoissa erissä isolla porukalla, jolloin ne tulevat halvemmiksi, ja toisaalta ne on kulkeutuneet kaappiini pikkuhiljaa silloin, kun rahatilanne on ollut armollinen. Kuivatut marjat ja jauheet eivät kuitenkaan ole millään muotoa ruokavalioni perusta, vaan syön aivan perus ruokaa. Aika usein raakaravinnon mukaista, mutta ihan myös sitä tavan vegaanisapuskaa.

No, paikatakseni hieman tuota pistoksen aiheuttamaa kipupistettä tarjoan nyt reseptin aivan tavalliselle, mutta varsin hyvälle keittoruoalle. Ei maksa juuri mitään, mutta antaa sitäkin enemmän. Kippari-Kallekin tietää, että pinaattia kannattaa syödä, joten kyllä se opiskelijankin pitää oppimiskunnossa. Pinaatin sijaan voi käyttää myös nokkosta, vielä halvempaa (ilmaista)! En yleensä ole käyttänyt sipulia pinaattikeittoon, mutta Maijan ohjeen nähtyäni päätin kääntää kelkkani. Ohje onkin sovellettu samaisen reseptin pohjalta.

Pinaattikeitto (2 annosta)

1 rkl (kookos)öljyä
1 sipuli
1 isohko valkosipulin kynsi
3 rkl suurustamiseen sopivia jauhoja (esim. tattari)
noin 6 dl kasvimaitoa (käytin luomusoijajuomaa)
150 g pakastepinaattia (tai nokkosta)
suolaa, mustapippuria, valkopippuria, muskottipähkinää

Pilko sipulit ja kuullota niitä öljyssä kattilassa. Lisää jauhot ja kääntele tasaisesti sipuleiden sekaan. Kaada joukkoon puolet maidosta ja hämmennä koko ajan. Lisää pakastepinaatit ja loput maidosta. Kiehauta ja keitä vielä muutama minuutti, mutta varo polttamasta pohjaan. (Soseuta, mikäli haluat.) Murusta pinnalle halutessasi (maustamatonta) tofua.

Psst! Keiton kaverina söin ihan huippua uunituoretta sämpylää, mutta siitä lisää joku toinen kerta!

Teittekö uudenvuodenlupauksia? Entä onko alkuvuosi tuonut tullessaan muunlaisia muutoksia elämäänne?

4 kommenttia:

  1. Kiva uusi raikas ilme blogillasi! ja kiva versio pinaattikeitosta.Vaikka rakastankin pinaattia,niin keittomuodossa se ei ole koskaan oikein olut suosikkejani....
    Enpä tainnut tehdä minkäänlaisia uuden vuoden lupauksi....

    VastaaPoista
  2. Voe mikä kaunis valoistuminen Puolitielle on tapahtunut! Sämpylähän se tuolta kurkistelee...

    VastaaPoista
  3. Kyllä nämä perinteiset "tavis"ruuat maistuvat mahtavilta niiden erikoisempien ja eksoottisempien välissä. Itsekin ihastuin kesällä tekemääni pinaatti-lehtikaali-keittoon. Nyt on myös vuosikausien hyljeksimisen jälkeen alkanut perunaruuat maistua ihmeen hyviltä.
    Uudelle vuodelle en sen kummemmin lupauksia tehnyt, mutta toiveissa olisi laajentaa viljelyksiä ja saada monipuolisempaa satoa. Tosin jo nyt kamppailen joka vuosi tuon työmäärän kanssa...

    VastaaPoista
  4. Yaelian, kiitos! Muistelinkin sinun joskus todenneen, ettet hirveästi välitä keitoista. Minulle taas maistuu keitto kuin keitto (paitsi sellaiset kirkasliemiset..), etenkin soseutetut sellaiset!

    Jossu, kiitos. Ainakin itse pidän tästä valoisammasta ulkoasusta, se tummempi alkoi tuntua jotenkin tunkkaiselta, vaikka ruskeasta väristä pidänkin. Sämpylähän se siellä toden totta kurkkaa, että eikös olisi jo sen aika astua barrikadeille!

    Paula, oikeassa olet. Saapa nähdä, missä vaiheessa minä hurjistun ja otan taas perunat käyttöön! Minullakin on ollut hyljeksimisvaihe meneillään niitä kohtaan.
    Toivotaan, että viljelytoiveesi toteutuu sopusoinnussa työmäärän kanssa! :)

    VastaaPoista