lauantai 26. tammikuuta 2013

Vegaanipaimenen piiras


Shepherd's pie, paimenen piiras, eli tutummin jauhelihaperunasoselaatikko muuntuu vegaaniseksi erittäin helposti. Tällä kertaa ne lihaisammat ainekset on vaihtunut linsseihin ja metsäsieniin, perunakin vaihtui lennossa palsternakkaan. Kyseisen juureksen hauska makeus sai padan muistuttamaan tätä viimetalvista bataattista papuvuokaa, joka sekin sopii keskitalven ruokapöytään :) Olen aivan hullaantunut kotimaisten juuresten kirjosta! Käytän punajuuria, porkkanaa ja palsternakkaa sellaisella vauhdilla, että lihaania hirvittää. Tässäpä oiva talvipäivän uuniruoka: ruokaisa, täyttävä ja herkullinen.


Shepherd's pie (4 annosta)

Täyte:
1 rkl kookosöljyä
1 sipuli
2 valkosipulin kynttä
2 dl vihreitä linssejä
2 dl asianmukaisesti käsiteltyjä metsäsieniä (minulla pakastettuja)
1 rkl tomaattipyrettä
4 dl vettä
soijakastiketta
1 tl timjamia
musta- ja valkopippuria
suolaa, halutessa chiliä tai cayennea

Liota linssejä puolisen tuntia (tämä ei ole välttämätöntä, mutta nopeuttaa kypsymistä). Huuhtele ja valuta. Silppua sipulit ja kuullota niitä kookosöljyssä pannulla. Lisää linssit, sienet, tomaattipyre ja mausteet (ei kuitenkaan soijakastiketta), kääntele sekaisin. Lisää vesi ja keittele, kunnes linssit ovat kypsiä. Kun linssit ovat pehmenneet, sammuta levy ja lorauta sekaan soijakastiketta. Maistele mausteet kohdilleen ja lisää suolaa, mikäli tarvitsee.

Palsternakkasose:
noin 600-700 g palsternakkaa
2 dl kaura- tai soijakermaa
1 rkl kookosöljyä
suolaa

Kuori ja paloittele palsternakka ja keitä pienessä määrässä vettä kypsiksi. Soseuta ja lisää loput ainekset, maistele sopiva suolaisuus. 

Laita uuni kuumenemaan 200-asteeseen. Öljyä uunivuoka ja levitä linssitäyte pohjalle. Levitä päälle palsternakkasose, mutta varo sekoittamasta liiaksi linssitäytteeseen (ellet halua täytteen olevan soseen seassa). Tasoita pinta ja uunita keskitasolla puolisen tuntia, tai kunnes pinta saa kauniin värin. Anna vetäytyä hetki uunista ottamisen jälkeen.


Huom! Palsternakkasose toimii erittäin hyvin myös perunamuussin tapaan, tietysti ilman uunitusvaihetta. Alla esimerkiksi paistetun tofun seuralaisena.

sunnuntai 20. tammikuuta 2013

11 kysymystä, 11 paljastusta

Sain haasteen, joka on tarkoitettu huomioimaan alle 200 lukijan blogeja. Hommaan liittyy paljastuksia, kysymyksiä ja uusia haastettuja. Tarkemmin, säännöt ovat seuraavat:

1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen.
3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Heidän pitää valita 11 bloggaajaa jolla on alle 200 lukijaa.
5. Sinun pitää kertoa kenet olet haastanut.
6. Ei takaisin haastamista.

Ekana siis asioita minusta:
1. Inhoan vastaleikatun nurmen tuoksua. En ole ikinä voinut käsittää, kun välillä kuulee ihmisten ihastelevan sitä hajua. Minun nenässäni se on vain pistävä, polttoaineenkatkuinen ja saa silmäni vuotamaan sekä nenän tukkoiseksi.

2. Aion juosta puolimaratonin, mutta en vielä tiedä milloin ja missä.

3. Olen eksynyt Firenzessä keskellä yötä. En onneksi yksin, vaan seuranani oli pieni lauma lukiotovereita.

4. Haaveilen säännöllisestä jooga-arjesta, mutta aika ei ole sille vielä kypsä taikka sopiva. Poden pienesti huonoa omaatuntoa siitä, etten osaa keskittyä nykyisessä kämpässä harjoitukseen (koska tilaa on auttamatta liian vähän), joten harjoittelukin on jäänyt satunnaiseksi.

5. Olen huono tekemään päätöksiä. Puntaroin aina kahden vaihtoehdon välillä osaamatta valita vain toista, koska näen aina ja iankaikkisesti kaikessa niin tasaisesti hyvät sekä huonot puolet.

6. ..Mutta silti saatan olla joissain asioissa typerän mustavalkoinen. Kunhan siihen ei liity päätöksentekoa tai valintatilannetta.

7. Olen nähnyt Colosseumin (se oli huikea!), Pisan kaltevan tornin, Venuksen syntymä -maalauksen, Sikstuksen kappelin upean kattofreskon sekä joitain muita nähtävyyksiä akselilla Keski-Eurooppa - Rooma.






















8. Pidän fyysisistä (koti)töistä, kuten lumen kolaamisesta, halkojen kantamisesta/hakkaamisesta ja haravoinnista. Edellä on käyny ilmi, miksi en kuitenkaan pidä ruohonleikkuusta.

9. Minusta eläimet ovat yhtä arvokkaita kuin ihmiset. Äärimmäisen jyrkässä merkityksessä.

10. Olen reissannut Suomen läpi ihan etelästä pohjoisimpaan kolkkaan (en tosin yhdellä kertaa). Nuorgam, Tenojoki ja Suomi-Norja -rajaseutu on upeaa katseltavaa.

11. Nyt ei tule enää mitään mieleen!

Innan kysymykset:
1. Kerro jokin ruoka-omituisuutesi (mistä pidät? mitä inhoat?)
Kaikki mun omituisuudet taitavat olla itselleni jo niin arkipäivää, etten edes ymmärrä niitä omituisuuksiksi :D Viimeksi ainakin ihmeteltiin, kun söin kaurapuuroa tahinisilmällä.. Ehkä tahiniaddiktioni on jollekin omituisuus? Olen melko liberaali ruuan suhteen, hyvin harvat ruuat ovat mielestäni oikeasti pahoja. 

2. Mitä teet ensimmäisenä herättyäsi?
Nousen, ojennan kädet kohti kattoa kurottaen niin ylös kuin pääsen, jonka jälkeen laitan kämmenet maahan. Tämä on niin lyhyt rutiini, ettei sitä voi ihan venyttelyksikään sanoa, mutta jotain verryttelyä sitten :D Tämän jälkeen juon lasin vettä.

3. Mihin internet -sivuun olet koukussa? Miksi?
Monet, monet blogit, koska ne inspiroivat vaikkapa uusien ruokien kokeilemiseen.

4. Lempivaatteesi?
Juoksutrikoot :D Ennen vannoin, etten tulisi hankkimaan sellaisia, mutta kun kerran juoksi ne päällä niin ei ole enää paluuta. Tähän voisi lisätä ruudulliset polvimittaiset pyjamahousut sekä ikivanhan Ramones-paidan. Uusi suosikkitulokas on myös kuvassa näkyvä paita.

5. Huonoin koskaan saamasi joululahja?
Hmm. En koskaan halua arvioida lahjoja sillä tavalla, vaikka ne eivät juuri makuani vastaisikaan. Yritän aina nähdä sen ajatuksen ja muistamisen, niin kornilta kuin kuulostaakin. Jos jotain on pakko vastata, niin sitten varmaan jokin täysin tyyliini sopimaton koru tai asuste.

6. Haaveiletko? Mistä?
Voi kyllä! Mitä olisi elämä ilman haaveilua? Tällä hetkellä ainakin valmistumisesta, mutta myös sellaisesta sisäisestä tasapainosta. 

7. Suurin huolenaiheesi tällä hetkellä?
Jos nyt puhutaan vain henkilökohtaisella tasolla, niin tällä hetkellä ei ole mitään kovin suuria oikeasti ajankohtaisia huolia. Yksi pieni stressimörkö on opinnot, kun mulla on tapana ottaa aina aika reilulla kädellä täytettä kalenteriin.

8. Paras festaritarinasi?
Voi, näitä on paljon! Päällimmäisenä tulee mieleen Ilosaarirock -08 ja Tuomas Henrikin Jeesus Kristuksen Bändin uskomattoman mahtava keikka, kun kesäillan aurinko oli kuuma ja transsitanssi liimasi hiukset otsaan. -09 kesän spontaani Provinssirockiin tehty pikareissu oli myös hieno, pääosassa Placebo.

9. Millainen sisustaja olet?
Enemmänkin unelmoija kuin toteuttaja. Tiedän, millaisesta pidän, mutta tällä hetkellä ei ole varaa kovin kummoiseen sisustukseen. Onneksi nykyinen kämppäni on niin mahdottoman pieni, että tämä näyttää kotoisalta näinkin :) Ylipäätään pidän väreistä, etenkin punaisesta, ja sellaisesta itämaistyyppisestä tunnelmasta.

10. Miten luet sanomalehden?
Riippuu lehdestä :) Kaleva, jota luen kotikotona, on luettava viimeiseltä sivulta aloittaen, mutta muut eli vähän vieraammat lehdet tulee luettua ensimmäisestä sivusta aloittaen. Ja selailen jutut läpi, joihinkin pidemmäksi aikaa keskittyen.

11. Muistele viimeistä kuukautta: Kerro jokin paljastus tältä ajalta.
Viime viikot ovat olleet lähinnä opintoja, roller derbyä ja Aikia, joten ei tästä kovin kummoisia paljastuksia saa aikaan :D Sanotaan nyt vaikka, että olen ollut ajan puutteen vuoksi aivan jäätävän laiska ja epäinnovatiivinen kokki, joten niillä helpoimmilla pikaratkaisuilla on eletty.

Sitä pikaruokaa pikaisimmillaan.
Minun 11 kysymystä haastetuille:
1. Kuvaile syömisiäsi valitsemaltasi viime viikon tai kuluneen viikon päivältä.
2. Onko kaapissasi luurankoja? Paljasta ne!
3. Mikä tekee hyvän ruuan?
4. Tykkäätkö käydä kahviloissa? Jos kyllä, mitä yleensä tilaat?
5. Mitä odotat tulevan vuoden tuovan tullessaan?
6. Kerro jokin lomamuistosi.
7. Kerro jokaisesta vuodenajasta kaksi parasta asiaa.
8. Mistä vuodenajasta pidät eniten? Perustele.
9. Millaisena haluat kahvisi? Jos et juo kahvia, kerro lempijuomastasi.
10. Kaksi tärkeintä syytä blogisi aloittamiseen ja kirjoittamiseen?
11. Missä menee raja? (Tulkitkaa miten haluatte, mikä raja tahansa ;)

Edes toinen meistä on kuvauksellinen! ;)
Ja minä haastan:
Paulan
Kamomillan Konditorian
Elman
Annien
Merituulian 
sekä Johannan

tiistai 15. tammikuuta 2013

Chili-suklaacookiet


Tammikuu on keskitalven aikaa, jolloin ruuanlaitossa korostuvat mausteet. Tammikuun ruokahaasteen teemana onkin sopivan talvisesti chili, jonka polte lämmittää varmasti koko kroppaa. Vaikka käytän chiliä moniin ruokiin, päätin tällä kertaa osallistua makealla suupalalla: vienosti tulisilla suklaakekseillä. Chilin ja suklaan liittohan on hyväksi todettu, eikä vikaan mennä tälläkään kertaa. Tumman mausteinen cookie maistuu erityisen hyvältä espressopohjaisen (soija)maitokahvin kyljessä. Chiliä voi lisätä omien mieltymysten mukaan tai vaikka jättää kokonaan laittamattakin. Ohjeen minimimäärällä saat hieman mausteisia keksejä, joissa chilin tulisuus ei tule kovin voimakkaasti esiin, mutta pienesti puraisten. :)


Chili-suklaacookiet (12 kpl. Maidoton, munaton.)

1 dl pehmeää kookosöljyä tai muuta kiinteää rasvaa
1½ dl (muscovado-)sokeria
2½ dl täysjyväjauhoja
2 rkl kaakaojauhetta
½ dl soijamaitoa tai -jugurttia
1 tl soodaa
½ tl vaniljaa
½-1 tl chilirouhetta
ripaus cayennepippuria
ripaus suolaa
100 g tummaa suklaata

Rouhi suklaa. Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Sekoita rasva ja sokeri sähkövatkaimella. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää pienissä erissä rasva-sokeriseokseen vuorotellen maidon/jugen kanssa. Lisää lopuksi suklaarouhe. Nostele lusikalla könttejä leivinpaperille pellille ja painele kostutetuin käsin ympyröiksi. Paista uunin keskitasolla 200-asteessa noin 8-10 minuuttia. Keitä kahvit.

perjantai 11. tammikuuta 2013

Gluteenittomat herkkusämpylät

Alkuun ihan vain pari sanaa suhtautumisestani gluteeniin. Ymmärrän hyvin ja uskon, että monille gluteeniviljat aiheuttavat oireita, ihan jopa heidän tietämättäänkin. En noudata gluteenitonta ruokavaliota, enkä ole huomannut kohtuullisen gluteenin käytön aiheuttavan minkäänlaisia oireita kehossani. Olen ollut muutamilla kokeilujaksoilla, jolloin en ole syönyt perusviljoja, eikä jaksojen jälkeen taas niihin palaaminen ole ollut ongelmallista. Olen kuitenkin gluteenitietoinen syöjä. En syö pastaa, vaaleita vehnäjauhoja, mitä tahansa leipää (vaan lähinnä luomuruisleipää, -rieskaa, tms.), enkä syö gluteenia sisältäviä asioita päivittäin, mutta ehkä kerran tai muutaman viikossa. Lisäksi pohjaton kiinnostus ruuanlaittoon vie silloin tällöin kokeilemaan jotain vahingossa tai tarkoituksella gluteenittomia ruokia.

Hihkuin aiemmassa postauksessani ihanista sämpylöistä, joita yksi päivä päätin pirttihirmukohtauksissani pyöräyttää. Olen joskus tainnut mainitakin, ettei hiivataikinat ole oikein ylimpiä ystäviäni, ne kun tahtovat aina jäädä kohoamatta, sisältä raaoiksi, milloin mitäkin. Noh, ilmeisesti sitä muutosta on ilmassa. Olen monesti kuullut, miten gluteeniton leivonta on vaikea pala. Raakajutuissa gluteenia ei useinkaan ole ja ne nyt ovat helpoimpia hommia, mitä keittiössä voi tehdä, mutta ainakin keliaakikkoystäväni on usein valitellut kypsennettyjen gluteenittomien leipomusten kuivakkuutta, murenevuutta, kovuutta tai muuten vain mauttomuutta. Siispä gluteeniton hiivataikina kuulosti korvissani mahdottomuudelta, kun sellaisen Hosulin blogista bongasin. Kaapissa olikin sopivasti käyttäjäänsä odotteleva tattarijauhopussi ja kaikki muutkin ainekset kasassa, joten resepti vaikutti aivan liian helpolta ollakseen totta. Mutta totta se oli. Kaikessa helppoudessaan ja hyvyydessään. Minä onnistuin (vaikka jopa ihan vähän muutinkin ohjetta!)! Sämpylöistä tuli juuri niin pehmeitä ja kohonneita kuin sämpylän on oltavakin. Tästä se lähtee, eiköhän ne kuohkeat pullatkin vielä jonain päivänä onnistu! ;)

Sämpylöiden leipomisesta sen verran, että helpoimman kautta menevät voivat vain lätkiä lusikalla kasoja leivinpaperille ja kohottaa, ihan kelpo sämpylöitä niistäkin saa. Mikäli haluat kuitenkin pyöritellä ne kunnolla sämpylöiksi, on alustalle ja taikinan pinnalle käytettävä runsaasti jauhoja.

Kattokaa nyt miten nättejä! Minun tekemänä!

Tattari-kaurasämpylät
 
vähän reilu 1/3 pkt hiivaa
4 dl vettä
reilu ruokalusikallinen psylliumia
1 rkl pellavansiemeniä
3 dl luomukaurahiutaleita
noin 3 dl tattarijauhoa
noin ½ dl öljyä (käytin sulaa kookosöljyä)
ripaus suolaa ja sokeria
 
Liuota hiiva kädenlämpöiseen veteen ja lisää psyllium, pellavansiemenet sekä kaurahiutaleet. Anna turvota kymmenisen minuuttia. Sekoita joukkoon muut aineet sähkövatkaimen avulla. Ota puolet taikinasta jauhotetulle pöydälle, muotoile pitkoksi ja leikkaa noin kuuteen palaan (riippuen toki siitä, miten isoja sämppöjä haluat). Muotoile taikinasta palleroita ja asettele leivinpaperille uunipellille. Tee samoin lopullekin taikinasta. Kohota pellillä liinan alla 20-30 minuuttia. Paista 225 asteessa noin 10 minuutin ajan. Varo paistamasta liian pitkään, ettei sämpylöistä tule kovia. Anna jäähtyä liinan alla.
(Halutessasi voit ennen uunitusta voidella sämpylät ja painella pintaan siemeniä. Minä käytin voiteluun soijajuomaa.)

In action.

sunnuntai 6. tammikuuta 2013

Hyvää, helppoa, halpaa: pinaattikeitto

Mitä mahtavinta alkanutta vuotta! Useilla taitaa alkuvuodesta olla jonkinlaisia muutoksia elämässään, kuten ruokavalion siistimistä, tipatonta, milloin mitäkin. Vuodenvaihde toi myös ulkoasumuutoksen blogiini! Hieman valoisampaa vaihteeksi. Miltä muutos teistä näyttää?

Sitten itse asiaan. Jokunen aika taaksepäin tunsin piston sydämessäni, kun huomasin, että blogissani on usein aika kalliilla tai eksoottisilla raaka-aineilla tuunattuja reseptejä. Se ei suinkaan ole koko totuus ruokavaliostani, sillä edelleen ja aina painotan myös ruoan arvoja: pyrin tukemaan lähellä ja eettisesti tuotettua, suosimaan kotimaista ja hyvää. Ne eivät muutu. Opiskelijabudjetti kuitenkin sanelee aika paljon ruokaostoksia. Siksi jääkaapissani on aina ikiedullista kaalta ja kauden kasviksia, sekä pakastimessa äidin poimimia marjoja ja sieniä. Jos lähtee aivan yhdellä rysäyksellä hankkimaan kaiken maailman superfoodeja ja raakakaakaoita, kokee lompakko melkoisen shokin. Ostan nuo erikoisemmat ainekset aina isoissa erissä isolla porukalla, jolloin ne tulevat halvemmiksi, ja toisaalta ne on kulkeutuneet kaappiini pikkuhiljaa silloin, kun rahatilanne on ollut armollinen. Kuivatut marjat ja jauheet eivät kuitenkaan ole millään muotoa ruokavalioni perusta, vaan syön aivan perus ruokaa. Aika usein raakaravinnon mukaista, mutta ihan myös sitä tavan vegaanisapuskaa.

No, paikatakseni hieman tuota pistoksen aiheuttamaa kipupistettä tarjoan nyt reseptin aivan tavalliselle, mutta varsin hyvälle keittoruoalle. Ei maksa juuri mitään, mutta antaa sitäkin enemmän. Kippari-Kallekin tietää, että pinaattia kannattaa syödä, joten kyllä se opiskelijankin pitää oppimiskunnossa. Pinaatin sijaan voi käyttää myös nokkosta, vielä halvempaa (ilmaista)! En yleensä ole käyttänyt sipulia pinaattikeittoon, mutta Maijan ohjeen nähtyäni päätin kääntää kelkkani. Ohje onkin sovellettu samaisen reseptin pohjalta.

Pinaattikeitto (2 annosta)

1 rkl (kookos)öljyä
1 sipuli
1 isohko valkosipulin kynsi
3 rkl suurustamiseen sopivia jauhoja (esim. tattari)
noin 6 dl kasvimaitoa (käytin luomusoijajuomaa)
150 g pakastepinaattia (tai nokkosta)
suolaa, mustapippuria, valkopippuria, muskottipähkinää

Pilko sipulit ja kuullota niitä öljyssä kattilassa. Lisää jauhot ja kääntele tasaisesti sipuleiden sekaan. Kaada joukkoon puolet maidosta ja hämmennä koko ajan. Lisää pakastepinaatit ja loput maidosta. Kiehauta ja keitä vielä muutama minuutti, mutta varo polttamasta pohjaan. (Soseuta, mikäli haluat.) Murusta pinnalle halutessasi (maustamatonta) tofua.

Psst! Keiton kaverina söin ihan huippua uunituoretta sämpylää, mutta siitä lisää joku toinen kerta!

Teittekö uudenvuodenlupauksia? Entä onko alkuvuosi tuonut tullessaan muunlaisia muutoksia elämäänne?