keskiviikko 27. helmikuuta 2013

Basilikainen avokado-kvinoatto

Viime vuoden ruokahitti taisi olla kaikkialla kohkattu avokadopasta. En ole tullut testanneeksi alkuperäistä versiota, mutta kiinnostuin sitäkin enemmän parista fiksatusta versiosta. Ensimmäistä olenkin tehnyt ahkerasti useaan otteeseen, eikä alkuvuodesta himo meinannut laantua lainkaan. Reseptievoluutio jatkuu edelleen, kun mustan riisin tilalta käytin quinoaa ja muutenkin säädin hieman sitä mukaa, mitä kaapista löytyi. Eikä näillä aineksilla nyt kovin helposti metsään voi mennä.


Quinoa, kvinoa, kinua - rakkaalla lapsella on monta nimeä. Se on proteiinipitoinen ruokakasvi, jota voi käyttää niin lisäkkeenä kuin rakentaa koko aterian sen ympärille. Kvinoa sisältää paljon välttämättömiä aminohappoja, ravintokuitua ja fosforia, mutta myös rautaa ja magnesiumia. Aika superia! Kun vierelle laittaa vielä kourakaupalla muita hyvää tekeviä aineksia, kuten hampunsiemeniä, manteleita ja lehtivihreää, ollaan jo aika psykedeelisen terveellisillä leveleillä.


Avokadokvinoatto (kahdelle)

1½ dl quinoaa (kuivana)
3 dl vettä
1 avokado
1 valkosipulin kynsi
2 rkl ravintohiivahiutaleita
2 rkl hampunsiemeniä
kourallinen manteleita
½ lime
puntti basilikaa
½ tl hyvää suolaa
mustapippuria, chiliä
reilu loraus hyvää oliiviöljyä
(tarvittaessa ½ dl vettä)

Huuhtele quinoa huolellisesti vuoroin kylmässä ja kuumassa vedessä. Laita kattilaan veden kanssa ja keitä kypsäksi, noin 20 minuuttia. Mikäli ylimääräistä vettä jää kattilaan, voit valuttaa quinoan. Murskaa valkosipuli quinoan sekaan. Riko manteleiden rakenne morttelissa, tai käytä kokonaisena. Halkaise avokado, poista kivi sekä kuoret ja vedä veitsellä kuutioiksi. Hienonna basilika ja purista limen mehut, lisää kaikki ainekset quinoaan. Tarjoa kauden kasvisten kanssa.
Pst! Hieman superimpi versio ja vähän muutakin vihreää löytyy jo CocoVin puolelta!

sunnuntai 24. helmikuuta 2013

Ruokajuttuja ja arkistojen kätköjä

Lol apua. Blogini seuraajien määrä hivelee jo satasen rajaa, mikä on aika uskomatonta. Tähän väliin kuulutan, että kun tuo maaginen sadan seuraajan raja ylittyy, saattaapi olla pieni arvonnan paikka. Siihen saakka pidän suuni supussa kaikesta hämmästyksestä, ja teen taktisen puheenaiheenvaihdoksen johonkin muuhun.

Outi nakkasi minua kahdeksan faktan haasteella, mutta koska olen noita faktoja luetellut jo pariinkin otteeseen, ajattelin hieman apinoida haastajaa ja keskittyä ruokateemaan. Haastepostausta kuvittaa jossain menneisyydessä napatut kuvat allekirjoittaneesta. Yritin löytää syömiseen ja ruokailuun liittyviä kuvia, mutta pahus, niihin aikoihin ei vielä ollut kännyköissä kameroita, joten kuka nyt olisi filmiä jaksanut kuluttaa toisen mussutuksen ikuistamiseen. Loppujen lopuksi koneellani ei nyt ollut hirveän paljoa kuvia eri elämänvaiheista, mutta menkööt nyt näillä.

Seilorityyli oli in jo 90-luvun alussa.
 1. Kun olin pieni, meillä oli aina äidin kanssa tapana tehdä erilaisia teemaruokapäiviä. Usein se oli kasvisruokapäivä. Kummallakaan ei ollut tuohon aikaan minkäänlaista käsitystä kasvisruuasta, joten käytännössä toteutus saattoi olla vähän mitä sattuu, mutta ainakin runsaat salaatit kuuluivat mukaan.

Qstockissa, luultavasti 15-vuotiaana
2. En tarkkaan tiedä, milloin aloin kasvissyöjäksi. Syy tähän on se, että muutos tapahtui pikkuhiljaa. Lukion alkaessa en muistaakseni enää syönyt punaista lihaa ja aloin käyttää soija- sekä kaurajuomaa. Pikkuhiljaa lähti kaikki muukin eläinperäinen ruokavaliosta.

3. Olen syönyt pitsaa ja pastaa aidossa italialaisessa ravintolassa (Pisassa, Firenzessä, Roomassa ja Venetsiassa). Pastat olivat enimmäkseen jees, yksi annos oli ihan järkyttävä kyhäelmä. Pitsojen suhteen sen sijaan olen edelleen sitä mieltä, että äitin tekemä on maailman parasta.

4. Italialainen jäätelö on vienyt sydämeni. Se on ihan toista tavaraa kuin suomalainen. Siellä käytetään Oikeasti Aitoja raaka-aineita, ei aromeita tai väriaineita. Kiivijäätelössä on oikeasti kiiviä pienine siemenineen, sama pätee marjoihin, hedelmiin, kookokseen, pähkinöihin, kahviin ja niihin lukuisiin lukuisiin muihin makuihin.
Kesä 2007, duckface nyt ja aina
5. Haasteen antajaa komppaillen, tuoreen kahvin tuoksu on jotain sanoinkuvaamattoman ihanaa. Pikkulikasta asti olen pitänyt tuota tuoksua yhtenä maailman parhaista. Olenkin aina kärppänä paikalla nuuskuttamassa ilmaa, kun joku avaa uuden kahvipaketin, keittää aamun ensimmäiset kahvit, jauhaa kahvipapuja, mitä vain.

17-vuotiaana, pitkän punaisen tukan lopun aikoja
6. Hullaannuin hapankaaliin kevättalvella 2009, kun vietin lukulomaa isäni luona lukien. Iskällä on aina kaapissa hapankaalta ja uskaltauduin tuolloin sitä ensi kertaa maistamaan. Siltä tieltä ei ollut enää paluuta.

17-vuotiaana Italiassa seuranaan valtava salaatti.
7. Olen aina pitänyt keittiössä hääräämisestä, ruuanlaitosta ja leipomisesta. Kasvissyöjäksi alettuani (kts. kohta 2) aloin kuitenkin viihtyä keittiössä entistäkin enemmän. En halunnut vaivata äitiä liiaksi, joten tein usein ruokani itse, pikkuhiljaa siinä äitikin sitten kouliintui ja alkoi laittaa enemmän kasvisruokia. Samoihin aikoihin syttyi loppumaton leipomishinku ja halusin vain sovellella uusia reseptejä.

17-vuotiaana Ilosaarirockissa. Suuhun menossa appelsiinia.
18-vuotissynttärit.
8. Niin paljon kuin kahvin tuoksusta nautin (kts. kohta 5), on sen juominen kuitenkin ollut elämässäni nousu- ja laskuvivahteista. Join kahvia pikkuvanhasti jo ihan lapsukaisena, tosin maitoa taisi silloin mennä kuppiin kahvia enemmän. Sitten kahvi jäi pois kupistani, tullakseen takaisin joskus teininä, muistelisin. Vaihe kesti muistaakseni yliopistoajan alkuun, kunnes halusin eroon muodostuneesta addiktiosta ja lopetin sen kertarysäyksellä. Pidemmän tauon jälkeen halusin alkaa nautiskella jälleen sen ihanasta aromista, ja otin sen hiljalleen kuvioihin mukaan. Päivittäin kahvia en juo, viikottain ehkä, mutten välttämättä. Samalla linjalla mennään vieläkin. Laatu korvaa määrää.
 
Parikymppisenä

Aamukahvihetki mökillä viime kesänä.
 Haaste on kiertänyt jo monen monta blogia, joten jokainen halukas saa vapaasti osallistua nyt tähän, jos haluaa. Joko alkuperäiseen tapaan kertoen mitä tahansa faktoja tai sitten tähän uudistettuun tapaan keskittyen ruokafaktoihin. Sen verran tätä laitan kuitenkin eteenpäin, että pistän sen rakkaalle pikkusiskolleni, joka vastikään perusti valokuvausblogin. Voi näitä nykyajan varhaisteinejä, ei sitä vielä minun nuoruudessani blogeja pidetty saatikka intternetissä roikuttu! ;D

Viimeiseksi yksi lempikaverikuva. Kuva on tuore, marras-joulukuun vaihteelta 2012, tulin joukkueen pikkujouluista, siksi hieman homssuinen ulkoasu. Seliseli, tuolta minä aina näytän...

lauantai 16. helmikuuta 2013

Kaura-spelttileipä

Itärintamalla on vallinnut pieni radiohiljaisuus, sillä otin taas oman loman kotipohjolaan. En ennättänyt pyörittelemään laskiaispullia tai leipomaan herkkuja ystävänpäivälle, saati edes vinkkaamaan viime vuoden ohjeisiin. Laskiaispullitta ei sentään tarvinnut olla, kiitos pullantuoksuisen äitin. Aion kuitenkin tehdä vielä kevään mittaan oman satsin noita kardemummaisia nisuja, sillä se roikkuu edelleen to do -listallani. Sitä päivää odotellessa olen kuitenkin harjoitellut hieman samaiselta listalta löytyvää leipälupausta, aika hyvin tuloksin. Olen saanut kesytettyä hiivataikinan muotoon jos toiseenkin, eikä äkkiseltään tule parempaa tuoksua mieleen kuin uunituoreen leivän.

Tämä kaura-spelttileipä oli todella helppo tehdä ja maistui ihanalta! Hieman soveltelin jättämällä perinteisen kohotuksen sijaan taikinan yöksi jääkaappiin, mutta halutessaan työvaiheen voi tehdä ihan tavalliseen tapaan. 

Kaurainen spelttileipä
2½ dl vettä
n. 15 g hiivaa (1/3 pkt)
½ tl hyvää suolaa
1 rkl agave/hunaja/ruokosokeri
1 rkl öljyä
2 dl kaurahiutaleita
3 dl spelttijauhoa (puolikarkeita)
2 rkl pellavansiemeniä

Pinnalle: siemeniä, kaurahiutaleita, pähkinärouhetta... (en laittanut)

Murusta hiiva haaleaan veteen ja hämmentele sekaisin. Lisää agave/tms., suola, pellavansiemenet ja kaurahiutaleet. Lisää osa spelttijauhoista ja sekoittele hyvin. Lisää öljy ja loput jauhot, vaivaa taikina huolellisesti. Voit peittää leivontakulhon kelmulla ja laittaa taikinan yöksi jääkaappiin tai kohottaa lämpimässä paikassa liinan alla puolisen tuntia. Otin taikinakulhon aamulla jääkaapista ja kaadoin taikinan öljyttyyn leipävuokaan. Lämmitä uuni 175-asteeseen ja anna taikinan kohota vuoassa liinan alla, kunnes uuni lämpeää. Lisää pinnalle halutessasi siemeniä tms. Uunita noin 35 minuuttia.

torstai 7. helmikuuta 2013

Café Kruda @ Oulu

Oulusta kuuluu kummia! Tai ainakin erittäin hyviä uutisia :) Sen jälkeen, kun ihanainen Kofeiinikomppania supisti kahvilapuoltaan on Oulussa ollut pula lämpöisästä ja kotoisasta kahvilasta. Nyt puutostilaan on kuitenkin tullut ratkaisu, sillä samaan liiketilaan Komppanian ja Luomu Pirtin kanssa avattiin joulukuussa Café Kruda! Kruda tarjoaa kahvia, teetä ja muita erikoisjuomia, sekä suussasulavia raakaleivonnaisia ja -pirtelöitä ystävällisen baristan valmistamana. Kahvimaidoksi saa halutessaan niin soija- kuin mantelimaitoa, sekä tavan maitoa luomuna. Aika hienoa!
 

Joululomaillessani kotipohjolassa oli tietysti testattava tämä uutukainen kahvila. Kaikki edellytykset mukavalle kahvihetkelle täyttyivät! Krudassa vallitsee se sama sympaattisuus, lämminhenkisyys ja laadukkuus kuin Komppaniassakin, ja voi taivas niitä herkkuja! Ensimmäisella kerralla tilasin (luomu!)latten soijajuomalla sekä herkullisen mansikka-vanilja-kakkupalan. Kakku suorastaan suli suussa ja kahvimukikin lämmitti mukavasti käsiä, kun ulkona paukkui kovat pakkaset. Seuraavalla kerralla tilasin matcha latten (soijajuomalla mennään), joka on siis jauhetusta vihreästä teestä valmistettu maitopohjainen pitkä juoma. Matcha onkin tervetullut tulokas kahviloiden listoille! Ja mitä eksoottisimman värinenkin ;) Ainoa miinuspuoli molempien juomien kohdalla oli, etteivät ne aivan yltäneet sille kuumuustasolle, jollaisena juomani nautin. Tämäkin pikkumiinus on korjattavissa, sillä laitoin palautetta kahvilalle ja sieltä aiottiin kiinnittää asiaan huomiota. Myös Johanna kirjoitteli käynnistämme Krudassa.
 

Eipä tarvitse Oulussakaan enää miettiä, minne pystyttää kodin ulkopuolisen olohuoneensa, kun keskustassa pyörähtää. Kofeiinikomppania on jo muutenkin pohjolakäyntieni jokakertainen pyhiinvaellusmääränpääni, tästä eteenpäin Kruda myös - kätevästi saman katon alla. :) Käykää ihmeessä tekin testaamassa ja raportoikaa toki, mitä piditte! Odotan jo kovasti seuraavaa käyntiä, joka toteutunee viikon kuluttua, kun matkaan taas kotoisemmille kulmille pohjolaan!

perjantai 1. helmikuuta 2013

Raa'at ruuneperit


Runebergin päivä lähestyy, joten olihan se taas pyöräytettävä leivoksia sen kunniaksi. Raakoja sellaisia. Kauppojen ruuneperit ovat hieman liian punssiaromisia moneen makuun ja ei puhettakaan, että niitä vegaanisena saisi, mutta onneksi homma hoituu kotikeittiössäkin. Itse tehden voi myös säätää makeutta ja mausteisuutta omaan makuun sopivaksi. Tällä kertaa käytin taikinaan irish moss -geeliä kosteuttamaan rakennetta. Taikina vaikutti alkuun kovin tahmaiselta käsiteltävältä, mutta mantelijauhojen avulla leipoen sai kuitenkin muotoiltua oikein syömä- ja katselukelpoisia torttuja. Kurkkaa myös viimevuotiseen ohjeeseeni. Perinteisempi vegaaniversio löytyy myös.


Runebergin tortut (noin viisi isohkoa leivosta)

2 dl idätettyä tattaria*
1 dl manteleita
2 dl meheviä taateleita
1 rkl carob-jauhetta
1tl kanelia ja kardemummaa
0,5 tl neilikkaa
ripaus suolaa
½ dl irish moss -geeliä (oletettavasti jämäkkä chiahyytelö ajaa saman asian)
3 tippaa karvasmanteliöljyä tai pari aprikoosin siementä

*Idätä tattari huuhtelemalla jyvät ensin siivilässä. Liota runsaassa vedessä noin 20 minuuttia ja huuhtele kertaalleen huolellisesti vuoroin lämpimällä ja kylmällä vedellä. Valuta ja laita laakeaan astiaan, aseta päälle lautanen tai kansi pienesti raolleen, jotta ilma pääsee kiertämään. Idut ovat valmiita noin vuorokauden kuluttua. 

Jauha tattari, taatelit, carob ja mantelit sekä mausteet blenderissä tai monitoimikoneessa rouheaksi. Lisää irish moss -geeli ja blendaile sekaisin, saatat joutua keskeyttämään homman pariin kertaan ja vähän tökkimään taikinaa, jotta se asettuu taas terille. Onnistuu myös käsin sekoittaen. Siirrä taikina leivontakulhoon ja leivo siitä haluamasi kokoisia leivoksia, tarvittaessa mantelijauhoja apuna käyttäen. Koristele seuraavilla:

Kreemi:
1 dl cashew-pähkinöitä
1 dl irish moss -geeliä
n. 0.5 - 0,75 vettä
2 rkl agavea
1 rkl sitruunamehua
½ tl vaniljaa
ripaus himalaja-suolaa

Liota pähkinöitä useampi tunti. Valuta pähkinät ja soseuta kaikki ainekset blenderissä, lisää vettä sen verran, että kone pyörii ja saat seoksesta aivan tasaista. Kreemin voi antaa jähmettyä jääkaapissa tovin ennen pursotusta.

Hillo:
pari-kolme desiä vadelmia tai mieleisiä marjoja
2-3 mehevää (tai liotettua) taatelia tai muuta mieleistä makeutusta (esim. agavea, steviaa..)
noin 2 rkl chia-siemeniä 

Soseuta marjat ja taatelit, lisää sitten chia-siemenet ja hyydytä useampi tunti. Lisää maun mukaan makeutusta ja lusikoi torttujen keskelle.

 
Irish mossin laadun kanssa kannattaa olla tarkkana, sillä huono irish moss on aina huonoa irish mossia, vaikka miten huuhtelet ja blendaat. Omani olen tilannut täältä, mutta vähintään yhtä hyvää tavaraa voi tilata täältä.