maanantai 27. toukokuuta 2013

Jalkaterän vahvistamisesta

Viime kesänä jouduin tiukan paikan eteen liittyen pieneen loukkaantumiseen ja sen vaikutuksista liikkumiseen. Ajattelin jakaa hieman ajatuksia siitä, loukkaantumisen jälkihoidosta sekä jalkaterän lihaksistosta.


Iso osa viime heinäkuuta meni vastentahtoisessa juoksukiellossa. Onnistuin kaatumaan koko painollani siten, että nilkka ja jalkaterä vääntyivät alleni, saaden aikaan jonkinlaisen venähdyksen. Aluksi jalka ei tuntunut erityisen kipeältä ja ajattelin, että pikkuhaaverihan tämä vain, pitäen koko ajan sormia ristissä toivoen kivun pysyvän lievänä (ts. siedettävänä). Kaatumispäivän iltana noustessani autosta jouduin kuitenkin kohtaamaan sen, mitä salaa pelkäsin - jalkaterä ei antanut laskea painoa ollenkaan päälleen ja pystyin kävelemään vain vaivalloisesti. Oli pakko hyväksyä tosiasia, eikä se käynyt helposti. Fyysistä kipua pahempaa oli se polte sisällä. Tuntui niin pahalta, että tuuperruin itkuun keskellä kauppaa, ja minä jos kuka vältän julkista itkua kuin ruttoa. Pian jalkaterä alkoi tuntua samalta kuin taannoisen rasitusvamman aikaan. Tässä vaiheessa oli jo selvää, etten juoksisi useaan viikkoon, ja ensimmäinen reaktio itkun sekä toivottomuuden jälkeen oli lamaannus. Jo juoksukiellon kanssa olin keskellä epämukavuusaluetta, mutta ympärille viskattiin vielä kymmenmetriset muurit, kun siellä oltiin vailla minkäänlaista tietoa ajallisesta kestosta.

Kuten useimmille, elämäni peruspilarit rakentuvat levon, ravinnon ja liikunnan ympärille. Tähän voitaisiin tietysti lisätä vielä sosiaalinen ulottuvuus, joka jollain tapaa liittyy kaikkiin Pyhän Kolminaisuuden alueeseen. Jokainen alue on yksinään riittämätön ja liiallisena mahdollisesti haitallinen. Tasapainoisena kokonaisuutena ne ovat enemmän kuin osiensa summa. Koska juoksu on minulle se kaikkein omin liikuntalaji, tuntuu juoksukielto tyrmäysiskulta tasapainossa. Juostessa olen aivan erillä tapaa elossa ja ilman sitä horjahdan heti. Todellinen henkisen kasvun paikka.

Alkujärkytyksen jälkeen en kuitenkaan jäänyt toimettomana makaamaan sänkyyn. Rasitusvammasta oppineena aloin jälleen verryttelemään säännöllisesti jalkapohjien lihaksia erilaisin täsmäliikkein, joita joka ikisen kannattaisi tehdä. Niitä ovat esimerkiksi varpaiden heilutukset, haritukset, varpaillenousut ja erityisesti jalkaterän lyhennykset (viereisessä kuvassa).Paljasjalkailu toki kehittää niitä yhtä lailla, mutta tueksi on hyvä opetella nuo muutamat perusliikkeet. Jalkapohjaa voi myös hieroa tennispallon avulla, rullaamalla sitä jalalla lattiaa vasten - sen oikein tuntee, miten lihakset renoutuvat ja veri alkaa kiertää! Lisäksi otin päivittäin terapeuttiset annokset MSM-jauhetta. Melko pian kivut vähenivät niin, että saatoin ongelmitta tehdä kävelylenkkejä. Kun päiviä ei voinut rytmittää aamuisilla juoksulenkeillä tein monesti joogaharjoituksia, mutta myös lihaskuntoa ja tietysti kävelyä koiran kanssa. Toisin sanoen rikoin rutiinin, ja yllätyksekseni se tuntuikin aivan hyvältä. Alun "elämää ei ole ilman juoksua"-mentaliteetti olikin muuttunut laajentuneeseen näkemykseen, että muutenkin voi tulla hyvä päivä. Opin joustamaan. Huomasin, että vaikka tapa olisikin hyväksi havaittu, itselle sopiva ja nautintoa sekä mielihyvää tuottava, tekee hyvää välillä myös kurkata sinne aidan toiselle puolen. Jos ruoho ei olekaan siellä vihreämpää, tuntuu pienen syrjähypyn jälkeen vain entistä paremmalta palata siihen omaan kiintymykseen.
Olemme aika paljon jaloillamme, mutta harva muistaa treenata jalkaterän lihaksia.


Tämän lyhyen toipumistarinan ja itsetutkiskelun jälkeen haluan kuitenkin vain muistuttaa, että hyvät ihmiset verrytelkää niitä jalkaterän lihaksia! Nuo linkkaamani verryttelyvinkit ovat erittäin hyviä ja niitä saisi tehdä useamman kerran viikossa, ellei ihan joka päivä viitsi. Pieni verryttelytuokio ei kuitenkaan syö aikaa päivästä kuin kymmenisen minuuttia, mutta maksaa vaivan. Jalkoihimme kohdistuu päivittäin suuri määrä rasitusta liikkuessamme paikasta toiseen, mutta silti erityisesti tuo pieni jalkaterän alue jää monilla kokonaan huomioimatta. Jalkapohjan, nilkan ja päkiän alueet vaikuttavat polviin, lantioon, koko ryhtiin, ja monet vaivat voidaan ennaltaehkäistä pelkästään sen alueen lihasten harjoitteilla.

Keho, jossa elämme on luonnollisin kulkuvälineemme - siis tehty liikkumaan. Matka taittuu paremmin, kun kulkuväline on kunnossa. Sitä kuntoa voidaan ylläpitää jatkuvalla huollolla.

Kuvissa ikiliikkujakoirani Aik talvileikeissä. Kuvat ottanut pikkusiskoni

tiistai 21. toukokuuta 2013

Snickers 2.0


 Puhdistamo heitti ilmoille blogeille suunnatun reseptikisan, jossa tuli käyttää heidän tuotteitaan jonkin reseptin osana. Voittaja valikoituu Puhdistamon fabo-sivuilla eniten tykkäyksiä saaneen perusteella, ja osallistujien tuotoksia putkahtelee sivuille pikkuhiljaa. Halusin toki mukaan, vaikka luovuus keittiörintamalla ei ole vielä heräillyt talviunilta, mutta näemmä päänsisäisestä reseptiarkistosta löytyy kaikenlaista tosipaikan tullen.


Kukapa olisi arvannut (en minä ainakaan), että Snickers-patukoistakin voi saada kimmokkeen hieman parempaan herkkuun, vaikka kyseisiä patukoita en ole syönyt sitten varhaisteini-iän! Suklaa ja maapähkinävoi ovat lyömätön yhdistelmä, siitähän ei ole epäilystä. Lopputulosta tekisi mieli kuvata sanalla syntinen, mutta toivotaan, että laadukkaat ainekset johtavat synninpäästöön. Onhan reseptiin sentään kätkettynä reilusti proteiinia, mielihyvää lisäävää kaakaota ja tietysti roppa kaupalla rakkautta.

Maapähkinävoipatukat
Koko lätty <3

2 rkl chia-siemeniä
1 dl Puhdistamon suklaa-riisiprodea
2 dl mantelijauhoa 
1 dl taateleita pilkottuna
5 viikunaa pilkottuna
tilkka vettä

Sekoita kaikki ainekset yhteen. Jos omistat blenderin, jonka kannessa on luukku, ripottele hiljalleen seos kannuun blenderin käydessä. Muussa tapauksessa laita ensin osa seoksesta kannuun, blendaa, lisää loput ja blendaa. Seoksesta pitäisi tulla tasaista murua. Lisää ihan tilkka vettä, jotta seoksesta tulee helposti muotoiltavaa (taikinan tulisi muistuttaa koostumukseltaan piparkakkutaikinaa) ja painele kelmulla tai leivinpaperilla vuorattuun leipävuokaan hyvin tiiviisti. Laita viileään odottamaan.

Kuorrute:
noin 1 dl maapähkinävoita (Urtekram on parasta!)
10 taatelia (+ ½ dl vettä)
0,75 dl raakakaakaojauhetta
½ dl kookosöljyä
tilkka vettä

Laita pilkotut taatelit likoamaan noin puoleen desiin vettä muutamaksi tunniksi. Pidä maapähkinävoita huoneenlämmössä, että se pehmenee. Sulata kookosöljy, soseuta taatelit ja sekoittele kaikki ainekset yhteen. Lisää vettä niin, että saat helposti levitettävää tahnaa. Levitä kuorrute patukkapohjan päälle. Halutessasi ripottele pinnalle suolapähkinöitä tai vaikkapa mulperimarjoja. Helpot suolapähkinät voit tehdä itsekin murentamalla cashew-pähkinöitä kulhoon, lisäämällä tilkan sulaa kookosöljyä ja hyppysellisen suolaa.

Saa käydä tykkäämässä! :) 

torstai 16. toukokuuta 2013

Mössösalaatti


Kaikki alkoi Virpin ohjeesta. Sen nähtyäni tiesin, mikä salaateissani niin usein on jäänyt puuttumaan. Mössöys. Se sellainen jähmeä tahmaus, että kaapaistuasi haarukalla salaattikasaa viedäksesi sen suuhun, tuo mukaan ottamasi keko haarukalla pysyy siinä tipahtamatta ja hajoamatta rinnuksille. Koostumus on tärkeä osa ruoasta nauttimista. Virpi ei turhaan kehu reseptiään, sillä ainakin minut se vei mennessään. Monettakohan kertaa sitä tässäkin keittiössä on taas tehty. Hieman resepti kuitenkin eli matkan varrella, seuraavassa oma versioni. 


Mössösalaatti (kahdelle)

kaalta raastettuna ja/tai jotain salaattia
idätettyjä tai keitettyjä vihreitä linssejä
2-3 porkkanaa
1 avokado
3 rkl hampunsiemeniä (myös auringonkukansiemenet toimivat)
½ pkt tofua (hamppuista tai maustamatonta)
nippu basilikaa
reilu loraus kylmäpuristettua oliiviöljyä
tiraus sitruunamehua
rouhittua mustapippuria
hyppysellinen hyvää suolaa

Raasta porkkanat hienolla terällä ja laita isohkoon kulhoon. Revi salaatit ja basilika silpuksi, halkaise avokado, poista kivi ja kuutioi kulhoon. Murenna sekaan tofu, lisää mausteet ja loput ainekset. Pyöräytä sekaisin ja syö heti tai anna muhia hetken aikaa. 

torstai 9. toukokuuta 2013

Quinoa-papu-salaatti


Kesä lähestyy ja se näkyy taas ruokavaliossa. Salaatit houkuttavat niin, että tällä menolla saatte lukea pelkkiä salaattireseptejä yksi toisensa jälkeen. Ruokaisat salaatit ovatkin melko helppotekoisia ja ravitsevia, eikä niiden jälkeen tule ähkyoloa, vaikka salaattiannokset ainakin minulla isohkoja ovatkin. Quinoa, pavut ja pähkinät tekevät salaatista täyttävän sellaisenaan, mutta halutessasi tämä ohje toimii myös lisukkeena.


Quinoa-papu -salaatti (kahdelle pääruokana)

1 dl quinoaa
1 dl kidneypapuja
2 kourallista lempiyrttejäsi (minulla basilikaa)
½ avokado
1 rkl oliiviöljy
1 tl juustokuminaa
suolaa, mustapippuria ja chiliä
tiraus sitruunamehua
½ dl cashew-pähkinöitä
2 rkl hampunsiemeniä

Keitä quinoa kypsäksi pakkauksen ohjeen mukaan. Lisää pavut ja mausteet, anna jäähtyä hieman. Revi tai silppua yrtit pieniksi. Halkaise avokado ja poista kivi, kuutioi. Lisää kaikki ainekset quinoan sekaan ja sekoita. Vie tarjolle.

P.S. Tänä vuonna en ehdi kehitellä mitään kummoista äitienpäiväksi, mutta kurkatkaahan viime vuoden reseptiin. Terveiset kaikille äideille!

torstai 2. toukokuuta 2013

Aika raakaa ruokaa

En ole kovin innokas keittokirjojen hamstraaja, vaikka ruuanlaitto ja leivonta yksiä suurimpia intohimojani ovatkin. Blogosfäärin virtuaalinen reseptipankki sen sijaan on ahkerassa käytössä. Ehkä siksi en olekaan reseptikirjoja hankkinut. Tähän saakka ainoa omistamani reseptikirja on eräästä kisasta voitettu Pohjois-Pohjanmaa alá carte, jonka sittemmin vein äidin kirjahyllyyn. Keittiökameleontti-Outilta ilmestyi vastikään esikoisteos Raakaruoka-aika!, joka minun kuitenkin oli ehdottomasti saatava. Riemu oli melkoinen, kun paketti tipahti postiluukusta, ja kasvoi kasvamistaan hypistellessäni painotuoreita sivuja käsissäni. 


Kyllähän sen jo ennalta tiesi, ettei Outin tuotoksiin voi pettyä. Sivut vilisevät toinen toistaan kiehtovampia reseptejä ja inspiroivia kuvia. Kirjan visuaalinen ilme on raikas. Värien kanssa ei ole hissuteltu ja ne toimivat kauniiden kuvien tehosteena. Reseptien osalta kirja ei noudata perinteistä "alkuruoka - pääruoka - jälkkäri" -asetelmaa, mutta kokonaisuus on selkeä ja ymmärrettävä. Uskaltaisin väittää, että Raakaruoka-aika sopii kelle tahansa keittiötaidoista riippumatta, sillä reseptit ovat suhteellisen simppeleitä ja hyvin ohjeistettuja. Mielestäni teos tekee raakaruuan maailman helposti lähestyttäväksi. Kokonaisuudessaan teos resepteineen tarjoaa yhtä lailla silmän, kehon kuin mielenkin ruokaa. Luulenpa, että kirjan parissa vietetään vielä monen monituista hetkeä.
 

Ristiretken reseptikirjan saloihin aloitin illallisosiosta löytyvällä tattaritabboulehilla. Lupaava alku ensikokeilulle, sillä ruokaisa salaatti oli maistuva, raikas ja täyttävä. Outi vinkkaa, että tattarin sijaan voi käyttää myös kvinoan tai vehnän ituja, ainakin ensimmäinen lähtee testiin vielä jonain päivänä!


Tattaritabbouleh (neljälle)
Ohje Outi Rinteen kirjasta Raakaruoka-aika!

n. ½ l idätettyä tattaria
n. 1 tl laatusuolaa
1/4 tl kanelia
1-2 valkosipulin kynttä puristettuna
1 sitruunan mehu
vajaa 1 rkl hunajaa tai agavea
reilusti jauhettua mustapippuria
2 rasiaa kirsikkatomaatteja
3 vartta kevätsipulia (minulla ei ollut)
pari nippua persiljaa
nippu minttua
1 kurkku kuutioituna
1 avokado kuutioituna
1 paprika
1 dl kylmäpuristettua oliiviöljyä

Sekoita tattariin mausteet ja sitruunan mehu. Anna marinoitua samalla, kun kuutioit kasvikset ja silppuat rehut. Sekoita kaikki ainekset suuressa kulhossa. Tarkista maku ja vie tarjolle.