maanantai 28. huhtikuuta 2014

Maapähkinäinen 3-vuotiskakku

 
Niin se vain tämäkin blogi täyttää jo kolme vuotta. Kolmeen vuoteen mahtuu 238 julkaistua artikkelia, kourallinen luonnoksia, melko vakiintunut lukijajoukko ja aivan yhtä hajamielinen kirjoittaja kuin alottaessaankin. :) Pääsiäisherkuttelun jälkeen tarkoitus oli tehdä jotain hieman kevyempää, mutta raati kuvasi kakkua muun muassa seuraavasti: "Todella tuhtia, hyvää!!" Täytteen koostumus on niin siloisen pehmeä, että uskoisin tämän sopivan niin vappupöytään kuin kesäkakuksikin. Makunsa se saa maapähkinävoista ja banaanista. Jos banaani ei houkuttele, voit huoletta joko käyttää vain yhden banaanin tai korvata molemmat banaanit (kookos)sokerilla tai hunajalla/agavella.


Maapähkinävoikakku

Pohja:
2 dl idätettyä tattaria tai kaurahiutaleita
1 dl hasselpähkinöitä (liotettuna ja kuivattuna)
2 dl taateleita ja/tai rusinoita
2 rkl kaakaojauhetta
2 rkl kookosöljyä sulana

Jauha idätetyt tattarit ja hasselpähkinät. Lisää sitten pienissä erissä rusinat tai taatelit, jauheet ja lopulta sulatettu kookosöljy. Painele halkaisijaltaan 20 senttisen irtopohjavuoan pohjalle ja hieman reunoillekin.

Täyte:
2 dl maapähkinävoita
2 dl cashew-pähkinöitä
2 kypsää banaania
1 pkt pehmeää tofua
1 dl kookosöljyä sulatettuna
1 tl vaniljaa
1/8 tl suolaa

Koristeluun suklaata tai vaikka kookoshiutaleita

Liota cashew-pähkinöitä runsaassa vedessä vähintään 4h, valuta ja huuhtele. Laita kaikki täytteen ainekset kookosöljyä lukuunottamatta blenderiin ja surruuta sileäksi. Maistele ja lisää tarvittaessa makeutusta esimerkiksi steviasta tai hunajasta. Lisää kookosöljy ja surauta vielä tasaisesti sekaisin, mutta älä blendaa liikaa, ettei rasvat erotu! Kaada täyte pohjan päälle ja laita vuoka pakastimeen noin puoleksi tunniksi. Kun täyte on jähmettynyt voit koristella kakun.


maanantai 14. huhtikuuta 2014

Suklaa-banaaninamut



Pääsiäinen lähestyy ja sehän tarkoittaa taas suklaan kulutusjuhlaa. Suklaamunien sijaan tehtailin banaanitäytteisiä namusia, jotka voi halutessaan muotoilla myös munan mallisiksi. Tuo Cocovin banaanijauhe on ihan hillittömän hyvää! Täyte saa makunsa siitä, mutta jos jollekin ei banaani maistu, voisi sen tilalta varmaankin käyttää jotain marjajauhetta.


Suklaa-banaaninamut

Täyte: 
1 dl cashew pähkinöitä
3 taatelia pilkottuna + ½ dl vettä liotukseen
2 rkl lucumaa
1 rkl carob-jauhetta
1 kookosjauhoa
1 rkl sitruunamehua
1 tl vaniljaa
1 tl kanelia
ripaus laatusuolaa
½ dl kookosöljyä

Suklaa:
1½ dl kaakaovoita rouheena
1 rkl kookosöljyä
2 rkl agavea / hunajaa / palmusokeria
1 dl raakakaakaojauhetta
½ dl lucumaa
ripaus laatusuolaa
1 tl vaniljaa
1 tl soijalesitiiniä
(1 rkl macaa, jos haluaa)

Liota cashew-pähkinöitä runsaassa vedessä vähintään 4 tuntia. Pilko taatelit ja liota ½ desissä vettä muutama tunti. Liotuksen jälkeen valuta pähkinät ja soseuta ne sauvasekoittimella taatelien + liotusveden kanssa tasaiseksi. Sulata kookosöljy ja sekoita kaikki loput ainekset tasaisesti pähkinä-taateli -seokseen. Laita jääkaappiin kymmeneksi minuutiksi. Tämän jälkeen ota teelusikalla taikinasta nökäreitä ja muotoile haluamasi mallisiksi, asettele leivinpaperille ja laita namut pakastimeen ainakin 20 minuutiksi. Tee sillä välin suklaa: 
Sulata rasvat vesihauteessa ja lisää kaikki loput ainekset huolellisesti sekoitellen.

Ota kunnolla jähmettyneet namuset pakkasesta ja dippaile sulaan suklaaseokseen. Voit jähmettää suklaakerroksen saaneet namut taas pakkasessa ja dipata uudelleen niin usein kun suklaata riittään. Laita vielä jääkaappiin kymmeneksi minuutiksi.


tiistai 8. huhtikuuta 2014

Mitä meille syötetään ja miksi?



Liityin jokunen aika sitten Blogat-palveluun ja osallistuin kampanjaan, jota varten sain Atena Kustannukselta arvostelukappaleen Susanna Kovasen ja Harri Lapinojan uutukaisesta kirjasta Ruokapyramidihuijaus - Mitä meille syötetään ja miksi?. He kirjoittavat myös saman nimistä blogia. Teoksen aihepiiri on kiinnostava ja ajankohtainen, mutta myös paljon jo puhuttu ja esilläkin ollut. Aihe tosin on sellainen, ettei siitä ehkä voi puhua liikaa.


Ruokateollisuus on tuttu sana, mutta todellisuudessa siihen liittyy paljon sellaista, mistä kuluttajalla ei ole tietoakaan. Mistä tietää, mihin uskoa, kun elämme keskellä ristiriitaisiakin ravitsemusviestejä ja muotidieettejä? Kuka päättää siitä, mitä me syömme? Ruokapyramidihuijaus pyrkii kertomaan, miten ruokateollisuus ja ravitsemustiede vaikuttavat jopa huomaamatta valintoihimme. Lisäksi teos kehottaa arvioimaan ruokateollisuutta ja ravitsemusviestejä kriittisesti. Nykyaikainen tapa suhtautua ruokaan on yksipuolinen ja jopa ruoanlaitto on unohtumassa kiireisen elämän varjoon. Toisaalta syöminen ei ole enää vain syömistä, vaan myös ravintoaineiden ja energiasisällön tietoista tarkkailua, mikä aiheuttaa monille niin fyysisiä kuin psyykkisiäkin oireita. Ruoalla pyritään hallitsemaan omaa kehoa. Usein tämä yksilötasolle keskittyminen vie tilaa laajemmalta näkökulmalta. Yhteiskunnallisella tasolla puhutaan esimerkiksi ruoan riittävyydestä. Jako yksilön ja yhteiskunnan tasolle on kuitenkin keinotekoinen, sillä ruoka on osa kulttuuria. Yksilöt ovat osa yhteiskuntaa ja vaikuttavat valinnoillaan sen toimintaan.

Kirja jakautuu kolmeen lukuun. Ensimmäinen, Suuri Ruokahuijaus, valottaa ruokateollisuuden ja ravitsemustieteen mutkia. Jälkimmäinen ei suinkaan ole tieteen ihanteiden mukaisesti objektiivista, vaan siihen ovat kytköksissä niin elintarviketuottajat kuin suuret ketjutkin. Toinen luku, Ruokamyytit, purkaa erilaisia ruokaan liittyviä myyttejä, kuten vähärasvaisten tuotteiden tai maidon terveellisyyttä, kaloriteoriaa sekä suomalaisen ruoan laatua ja rehtiä kaupustelua. Kolmas luku, Miten tästä eteenpäin?, on se minua eniten kiinnostanut, sillä se käsittelee konkreettista valinnantekoa ruokateollisuus- ja ravitsemusviidakossa. Kirjan ulkoasu mukailee hauskasti elintarvikepakkauksen tai -mainoksen grafiikkaa. Teksti on sujuvaa, mutta hieman propagandamaista: lyhyitä, ytimekkäitä virkkeitä ja luettelointia. Paikoin lukeminen on ehkä hieman raskasta vahvan asiapitoisuutensa vuoksi, mutta toisaalta kiinnostavaa tekstiä tulee kahmineeksi huomaamattaankin.

Ruokapyramidihuijaus on lohdutonta tykitystä ruokateollisuuden nykytilasta ja historiastakin. Ehdottoman mielenkiintoinen ja ajankohtainen teos. Epätoivoon vaipumisen sijaan olisikin tärkeää keskittyä siihen, mitä valinnoillamme voimme tehdä. Mitkä ovat ne arvot, joita voimme ja haluamme ostoskäyttäymisellämme tukea? Teoksen lopussa on selkeä ohjeistus jokaiselle: kun valitsee aitoja, mahdollisimman vähän prosessoituja perusraaka-aineita ja eettisesti tuotettua ruokaa, joka sopii omalle elimistölle ja pitää ruokavalion sekä elämäntavat monipuolisina, nautiskelee ja on onnellinen, ei voi mennä kovin pahasti pieleen.


*Arvostelukappale saatu Atena Kustannukselta.*

torstai 3. huhtikuuta 2014

Kookosjugurtti

Muistatteko vielä pähkinäjugurtin? Olen taas innostunut hapattelemaan omat jugurttini ja tehnyt muutamia eriä kookosmaidosta. Siitä tulee ihanan pehmeän makuista ja sileää jugea! Kookosmaidon tulisi olla mahdollisimman sileää koostumukseltaan, ja tähän tarkoitukseen olen havainnut parhaimmaksi Santa Maria -merkin maidon. Lisäksi olen jatkanut sitä yleensä makeuttamattomalla (luomu)soijamaidolla, joka hieman keventää lopputulosta. 


Kuten aina jugurtin teossa, on hygienia ehdottoman tärkeää. Lasipurkit siis kannattaa kiehauttaa ja muutenkin käyttää vain puhtaita välineitä.

Kookosjuge

2 dl kookosmaitoa
1-1½ dl soijajuomaa tai muuta kasvimaitoa tai kookosmaitoa
1 maitohappobakteerikapseli

Kaada maidot kiehautettuun lasipurkkiin ja ripottele sekaan maitohappobakteerikapselin (kamala sanahirviö :D) sisältö. Sekoita hyvin, maidonvaahdotin on tähän täsmäase! Sulje kansi kevyesti ja laita esimerkiksi uuniin hapattumaan noin vuorokaudeksi. 
Maustamisvinkki: Cocovin uudella banaanijauheella saa jugurttiin todella herkullisen twistin! Tulee ihan mieleen banaaniviilis, joita lapsena syötiin. :)